Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset käyttää lapsuutta syynä kaikkeen?
23.08.2024 |
Oon itse kokenut aika rankan lapsuuden, vanhemmat eronneet ollessani pieni, ala-asteella mut huostaan otettiin ja muutin sijaisperheeseen. Silti kävin koulun ja mulla on ammatti. Jotkut kaverit taas on ihan normi ydinperheestä mut heillä on mt ongelmaa ja eivät työelämässä, kolmekymppisenä selvittelevät traumoja. Eikä he edes oo olleet lastenkodissa eikä sijaisperheessä, vanhemmatkin yhdessä monilla. Mua kiinnostais tietää miten hebolisbselvinneet mun elämässä.
Kommentit (98)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kuitenkaan oppinut empatiaa lainkaan.
Ei halua kantaa vastuuta omasta elämästään.
Eli et tiedä mitään heidän elämästään. Empatiaa kannattaisi opetella
Sulla on ollut hyvä tuuri ja olet päässyt hyvään sijaisperheeseen. Itse toivoin pienenä että mut otettaisi huostaan. Oon kade.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on viaton uhri joka joutuu kantamaan seuraukset koko ikänsä.
Olipas, uhh ahh, rankka lapsuus. Pääsit kuitenkin turvattuihin oloihin asumaan ja elämään. Olet siis elänyt turvattua elämää, toisin kuin moni vanhempiensa kanssa elänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko sijaisperheessä kuitenkin kaikki hyvin?, ja ymmärsitkö syyn miksi jouduit huostaan otetuksi. Ihmisille saattaa jäädä mielen päälle asioita jos on jollain tapaa ylitse pääsemättömiä, ja ylitse pääsemättyys johtaa katkeruuteen ja moneen muuhun reaktioon. Kaikki ei osaa jäsennellä ja luovia omia menneitä ongelmia siten että ne ei enää kummittele nyky päivänä, monet menestyneet ihmiset on niitä jotka on päässyt omista traumoistaan yllitse!
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ollut hyvä tuuri ja olet päässyt hyvään sijaisperheeseen. Itse toivoin pienenä että mut otettaisi huostaan. Oon kade.
Niin, aloittaja katsoo asiaa ihan väärinpäin. Ap on se jolla oli hyvä lapsuus, koska hän pääsi pois huonoista kotioloista. Ennen muinoin monet ajatteli kuten ap, että riittää kun on "ydinperhe", vaikka sen sisällä elämä voi olla yhtä helvettiä. Ap:n pitäisi olla kiitollinen, että hänellä on käynyt lapsena parempi tuuri kuin kavereilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et kuitenkaan oppinut empatiaa lainkaan.
Joskus parasta empatiaa on "kova rakkaus." Se, että hyppäät samaan kaivoon ihmisen kanssa ei ole empatia, vaan rajattomuutta.
Minä ainakin tunnen sen tuskan mitä huono lapsuus voi aiheuttaa, mutta tiedän myös sen, ettei sen taakse voi/saa koko elämäkseen piiloutua. Silloin valitset jäädä uhriksi, eikä siihen valintaan kannata empatiaa tuntea.
T: eräs aikaisempi uhri, joka sai "kovaa rakkautta" ja tajusi sen olleen parasta mahdollista, että pääsen eteen päin. Tosin tämä täytyy oikeasti osata tehdä niin, että sen empatian ja rakkauden vaistoaa sieltä läpi.
Miten niin syyttää? Me ihmiset olemme erilaisia ja reagoimme asioihin eri tavalla ja henkinen kestokyky on yksilöllistä. Sinun elämässäsi voi jatkossa tulla jokin asia mikä saa sinut suistumaan raiteiltaan ja mistä joku toinen ei taas ole moksiskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on viaton uhri joka joutuu kantamaan seuraukset koko ikänsä.
Joo, just uhriutuu koko ikänsä. Osa uhriutuu, jotenkin hupaisaa kun joku itkee 50 v vanhoja asioita. Että eikö sillä sen jälkeen ole ollut ongelmia, aika onnekas on.
Mutta on aina helpompi syyttää muita kun ottaa vastuu elämästä.
Et sä ole niiden "kaveri", kun arvostelet salaa niitä, hegaat siinä toisen lähipiirissä tuollaisella asenteella. Miten kehtaat, etkö lähtisi jo pois heidän läheltä? Mitä jos etsit niitä menestyjiä tai traumattomia sitten kaveriksi. Niillä toisilla on turvattomuutta ja traumoja, tai arkisysteemi ei toimi Suomen ilmastossa. Anna heidän jo olla. Tuurilla he voivat yrittää myöhemmin omassa firmassa tai keksiä jotain muuta, jos siihen on läheisen tuki tms. Ympäristökin vaikuttaa ja aikataulut. Jotkut saavat traumat myös nuorena ja aikuisena. Se tulee uudelleen kun joku hyökkii tai ei ole asiallista kohtelua, paheksuntaa. Psd ei ole helppo näissä ympäristöissä. Yrittäminen on byrokratian tuntemusta vaativaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kuitenkaan oppinut empatiaa lainkaan.
Joskus parasta empatiaa on "kova rakkaus." Se, että hyppäät samaan kaivoon ihmisen kanssa ei ole empatia, vaan rajattomuutta.
Minä ainakin tunnen sen tuskan mitä huono lapsuus voi aiheuttaa, mutta tiedän myös sen, ettei sen taakse voi/saa koko elämäkseen piiloutua. Silloin valitset jäädä uhriksi, eikä siihen valintaan kannata empatiaa tuntea.
T: eräs aikaisempi uhri, joka sai "kovaa rakkautta" ja tajusi sen olleen parasta mahdollista, että pääsen eteen päin. Tosin tämä täytyy oikeasti osata tehdä niin, että sen empatian ja rakkauden vaistoaa sieltä läpi.
Miten valitaan jäädä uhriksi, jos lapsuuden kaltoinkohtelut, hyväksikäytöt ja muut on aiheuttaneet esim skitsofrenian?
Ei hegaat vaan hengaat. Jotkut ovat kyllä kokeilleet iltakoulutusta tai sitä yrittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Olipas, uhh ahh, rankka lapsuus. Pääsit kuitenkin turvattuihin oloihin asumaan ja elämään. Olet siis elänyt turvattua elämää, toisin kuin moni vanhempiensa kanssa elänyt.
Katsotko itse hieman mustavalkoisesti asiaa.
Itse jouduin sijaisperheen isän hyväksikäyttämäksi. Seuraavassa perheessä oli aivan sadistinen äiti, joka syötti vaikka oksennusta lapsille. Hym... Onneksi nämä jäivät kiinni ja toiminta loppui, mutta kokemuksia on sijaisperheessä monia. Eikä se hylätyksi tuleminen niin herkkua ole, vaikka taidat niin luulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on viaton uhri joka joutuu kantamaan seuraukset koko ikänsä.
Joo, just uhriutuu koko ikänsä. Osa uhriutuu, jotenkin hupaisaa kun joku itkee 50 v vanhoja asioita. Että eikö sillä sen jälkeen ole ollut ongelmia, aika onnekas on.
Mutta on aina helpompi syyttää muita kun ottaa vastuu elämästä.
Suhtaudun samoin lapsen menettäneisiin. Monet itkee sitä vuosikymmeniä eikä mene eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas, uhh ahh, rankka lapsuus. Pääsit kuitenkin turvattuihin oloihin asumaan ja elämään. Olet siis elänyt turvattua elämää, toisin kuin moni vanhempiensa kanssa elänyt.
Katsotko itse hieman mustavalkoisesti asiaa.
Itse jouduin sijaisperheen isän hyväksikäyttämäksi. Seuraavassa perheessä oli aivan sadistinen äiti, joka syötti vaikka oksennusta lapsille. Hym... Onneksi nämä jäivät kiinni ja toiminta loppui, mutta kokemuksia on sijaisperheessä monia. Eikä se hylätyksi tuleminen niin herkkua ole, vaikka taidat niin luulla.
No monilla taas on tuollaisia kokemuksia lapsuuden perheessä, eikä he pääse turvalliseen sijaisperheeseen, kuten aloittaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on viaton uhri joka joutuu kantamaan seuraukset koko ikänsä.
Joo, just uhriutuu koko ikänsä. Osa uhriutuu, jotenkin hupaisaa kun joku itkee 50 v vanhoja asioita. Että eikö sillä sen jälkeen ole ollut ongelmia, aika onnekas on.
Mutta on aina helpompi syyttää muita kun ottaa vastuu elämästä.
Miten sulle on opetettu vastuun kanto, ja mitä tarkalleen tarkoitat vastuun kannolla jos kyse on traumoista?
Helppoa. Ei tarvitse panna tikkua ristiin koska lapsuus. Terapia ei nappaa.