Omaisuuden luominen nollasta
Kertokaahan, suhtautuuko kukaan enää varallisuuteen ikäänkuin pesämunana? Itse olen köyhistä oloista lähtenyt ja tavoitteena on kerryttää ylisukupolvista varallisuutta, joka tuottaisi myös jälkipolville elämään turvaa. Ikäänkuin ennen raivattiin pelto, rakennettiin se pirtti ja hoidettiin metsää, joka sitten jälkipolville siirrettiin.
Tästä saan itse uudisraivaajakokemukseni ja tyytyväisyyttä elämään, en kulutuksesta.
Löytyykö hengenheimolaisia?
Kommentit (11)
Itse taas tykkään enemmän siitä ajatuksesta, että jokainen sukupolvi luo itse oman varallisuutensa.
Päivätyö ja pimeät työt. Omaisuus. 800 000. Aloitettu nollasta
Vierailija kirjoitti:
No kolmasosa perinnöstä menee veroihin jollet kikkaile sitä hyvissä ajoin jälkipolville.
Mut samaistun täysin.
Hankala vain tänäpäivänä kerätä maallista omaisuutta ylihinnoittelun vuoksi.
Toki jostain kauempaa olisi mukava omistaa joku tönö missä toimia pidemmät vapaat.
Ei mene.
1. luokassa menee maksimissaan 19% ja toisessakin luokassa alle 30% aina 200 000 euroon asti.
Vierailija kirjoitti:
No kolmasosa perinnöstä menee veroihin jollet kikkaile sitä hyvissä ajoin jälkipolville.
MIstä sinä tuon kolmasosan keksit? Esim. miljoonan euron perinnöstä menee veroa 15 %, jos kuuluu ensimmäiseen veroluokkaan.
Nollasta aloitettiin kun yhteen mentiin. Velat maksettu aikoja sitten, kolme asuntoa, uudehko matkailuauto. Henkilöautoihin ei ole törsätty kun vaan se mikä on pakko, että pääsee itse korjaamalla eteenpäin... Myykööt sitten asunnot.
En ole tehnyt päivääkään rehellistä työtä, mutta sijoitusvarallisuutta on 300000 eurolla. Bitcoinia ja erilaisia johdannaisia olen ostanut ja myynyt. Kiinteistöistä on vain kuluja ja työtä. Näin voin asua vuokralla missä huvittaa.
Ikäni painanut töitä. Kaikenlaisia. Olen kaiken saanut. Osa vielä kesken, mutta voin ehtiä vielä saavuttaa ne.
Ainoa, mikä voisi hieman harmittaa on se, että ne kaikki olisi pitänyt saada nuorempana. Et vanhempana enää tarvitse kaikkia laitteita ja vehkeitä, moottoripyöräkin jäänyt vähälle käytölle( nivelet)kaikkea ei ehdi harrastaa.
Suosittelen hankkimaan maata. Varsinkin jos olet nuori. Ehdit ottaa sieltä puusadon. Tai rakentamaan oma paikka. Työ voi tietty viedä muualle, mutta juuri nyt vanhat tilat eivät paljoa maksa.
Itse, jos olisin taas nuori, nuorempi, aloittaisin maanviljelijänä, tilana luomutilana jossa vähän kaikkea. Ainakin se jäisi lapsille.
Mikäli maata vähän enemmän niin sen voi myös jakaa jos lapsia monta.
Nykyään some aikakaudella voi olla vaikea löytää tuonne sopiva neiti.joka olis valmis maalaiselämään.
Minulla oli hyvintoimeentulevat vanhemmat, mutta ajattelivat, että jokaisen täytyy oppia hoitamaan omat raha-asiansa. Nyt olen 30 vuotta tehnyt töitä, säästänyt ja sijoittanut. Omaisuutta on kertynyt noin 800.000 ilman perintörahoja.
Nyt sitten ihmettelevät, miksi minä olen ahne ja nuuka. Itsehän he minusta tällaisen kasvattivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kolmasosa perinnöstä menee veroihin jollet kikkaile sitä hyvissä ajoin jälkipolville.
Mut samaistun täysin.
Hankala vain tänäpäivänä kerätä maallista omaisuutta ylihinnoittelun vuoksi.
Toki jostain kauempaa olisi mukava omistaa joku tönö missä toimia pidemmät vapaat.
Ei mene.
1. luokassa menee maksimissaan 19% ja toisessakin luokassa alle 30% aina 200 000 euroon asti.
60000€ menee. Aika moni joutuu myymään sen tilan että voi tuon maksaa.
Semmonen pikkutila olis kiva, omavarainen? Ehkä ei kokonaan mutta pienestä peltotilkusta saa perunat ja muita antimia. Syöttösika. Lampaita. Vuohia.ei kaiketi rikastuis mut rikkautta olis olla oman onnensa seppä😏
No kolmasosa perinnöstä menee veroihin jollet kikkaile sitä hyvissä ajoin jälkipolville.
Mut samaistun täysin.
Hankala vain tänäpäivänä kerätä maallista omaisuutta ylihinnoittelun vuoksi.
Toki jostain kauempaa olisi mukava omistaa joku tönö missä toimia pidemmät vapaat.