Myös Kirsin toinen lapsi otettiin huostaan, kertoo nyt televisiossa pysäyttävän tarinansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pysäyttävää todellakin. Miten kehitysvammaisen annetaan tehdä kaksi lasta? Sitten hän valittelee, ettei saanut riittävästi tukitoimia. No jos itsenäinen arki ei onnistu, miten siinä voi lapsen kasvattaa? Kuinka hirveän paljon oikein olisi pitänyt tukea? 

Hyvin harvoin hän saa lapsiaan tavata, joten varmaan ne tapaamisetkin on jotenkin valvottuja

Ihan turhaa surua hänelle, parempi olisi ollut, kun ei olisi annettu lisääntyä 

Eipä siihen kenenkään lupaa tarvita, eikä sitä voida mitenkään estääkään. Voisi kuitenkin kuvitella, että hänkin on jo ennen lapsia ollut jonkinnäköisen tuen piirissä, eikä olisi ollenkaan pahitteeksi lisätä siihen perheneuvolatyyppistä ohjausta, jossa käydään läpi myös vastuullisuutta tässä asiassa, ettei niitä lapsia pidä hankkia ennen kuin omat resurssit lähtökohtaisesti riittävät. Voisi ihan perusopetukse

Meinaatko että tuo on käynyt koulua? Eiköhän sitä järkeä ole jo ekan lapsen huostaanoton jälkeen yritetty puhua, tarjota ehkäisyä jne. Mutta kun ei tuolla ole mitään sairaudentuntoa, ei hän tajua ettei hänestä ole vanhemmaksi.

Kehitysvammaiset käyvät koulua. Kehitysvamma ei ole sairaus.

Niin käyvät, oppivat ehkä perustaitoja mutta jos mennään ammatilliseen koulutukseen, niin se on enemmän säilö, puuhastelua. Laki velvoittaa, niin on pitänyt keksiä erityisammattikoulut, jotka itse asiassa alun perin oli suunniteltu kuurojen ja sotainvalidien kouluttamiseksi tullen taloudellisesti riippumattomiksi toisista ihmisistä. Todellisuudessa kehitysvammainen saa tuolta räätälöidyn tutkinnon, joka ei vastaa todellisuudessa merkonomin tai kiinteistönhoitajan työtä. Eräskin tuollaisesta valmistunut ei osannut laskea yksinkertaisiakaan laskuja tai tunnistanut edes kelloa ja kuukausia, silti valmistui merkonomiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oikeastaan hassua, että lapsen hankkiminen tuntuu olevan kenelle tahansa oikeus. Ravintolassa työskentelyynkin tarvitaan hygieniapassi, mutta vanhemmaksi pääsee, jos osaa paneskella, vaikka sen tekisi viiden promillen humalassa. Tai olet jäänyt parikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä, mutta kuintekin sen jälkeen tehnyt liudan lapsia vaikka ei ole mitään edellytyksiä hoitaa niitä henkisesti, eikä edes taloudellisesti. 

Minä olen mielenterveysongelmien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Minulla on kolme lasta. Kaksi tuplamaisteria ja yksi insinööri.

 

Niin minäkin. Lapsistani toinen on maisteri, toisesta suurella todennäköisyydellä tulee. Olimme myös sossun piirissä niin sanotusti, kun lapset olivat pienempiä tai käytännössä siihen asti, kun nuorimmainenkin täytti 18.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pysäyttävää todellakin. Miten kehitysvammaisen annetaan tehdä kaksi lasta? Sitten hän valittelee, ettei saanut riittävästi tukitoimia. No jos itsenäinen arki ei onnistu, miten siinä voi lapsen kasvattaa? Kuinka hirveän paljon oikein olisi pitänyt tukea? 

Hyvin harvoin hän saa lapsiaan tavata, joten varmaan ne tapaamisetkin on jotenkin valvottuja

Ihan turhaa surua hänelle, parempi olisi ollut, kun ei olisi annettu lisääntyä 

Eipä siihen kenenkään lupaa tarvita, eikä sitä voida mitenkään estääkään. Voisi kuitenkin kuvitella, että hänkin on jo ennen lapsia ollut jonkinnäköisen tuen piirissä, eikä olisi ollenkaan pahitteeksi lisätä siihen perheneuvolatyyppistä ohjausta, jossa käydään läpi myös vastuullisuutta tässä asiassa, ettei niitä lapsia pidä hankkia ennen kuin omat resurssit lähtökohtaisesti riittävät. Voisi ihan perusopetukse

Meinaatko että tuo on käynyt koulua? Eiköhän sitä järkeä ole jo ekan lapsen huostaanoton jälkeen yritetty puhua, tarjota ehkäisyä jne. Mutta kun ei tuolla ole mitään sairaudentuntoa, ei hän tajua ettei hänestä ole vanhemmaksi.

Kehitysvammaiset käyvät koulua. Kehitysvamma ei ole sairaus.

Niin käyvät, oppivat ehkä perustaitoja mutta jos mennään ammatilliseen koulutukseen, niin se on enemmän säilö, puuhastelua. Laki velvoittaa, niin on pitänyt keksiä erityisammattikoulut, jotka itse asiassa alun perin oli suunniteltu kuurojen ja sotainvalidien kouluttamiseksi tullen taloudellisesti riippumattomiksi toisista ihmisistä. Todellisuudessa kehitysvammainen saa tuolta räätälöidyn tutkinnon, joka ei vastaa todellisuudessa merkonomin tai kiinteistönhoitajan työtä. Eräskin tuollaisesta valmistunut ei osannut laskea yksinkertaisiakaan laskuja tai tunnistanut edes kelloa ja kuukausia, silti valmistui merkonomiksi. 

Mun velikin kävi peruskoulun, vaikka on vaikeavammainen. Hän ei kävele, eikä puhu. 

Kaverin lievästi kehitysvammainen kävi erityisammattikoulun ja valmistui kiinteistönhoitajaksi. Mitään realistisia työllistymismahdollisuuksia hänellä ei ole, sillä ei voi ajaa ajokorttia ja eksyy jo omassa kotikaupunginosassa, missä on ikänsä asunut. 

Vierailija kirjoitti:

Leijonaemolta ei vaikuta. Kaikkien ei tarvitse saada ja hankkia lapsia.

En halua leimata ketään tai ilkkua tota kyseistä henkilöä, mut ei vttu ku rasauttaa esim. just tää "leijonaemoks" itteään kutsuminen. Yleensä nää on just niitä, jotka ei huolehdi lapsistaan ja tolla voimafantasio miten vaikka tappaisi lapsensa puolesta. Oikeasti se "leijona" tulee esille lähinnä omaa kumppania kohtaan ja näin. Oma pää ja arki kuntoon, henkisesti ja fyysisesti turvallinen ympäristö lapselle, ja katellaa sit niitä nimikkeitä millä itseään äidiksi kutsuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leijonaemolta ei vaikuta. Kaikkien ei tarvitse saada ja hankkia lapsia.

En halua leimata ketään tai ilkkua tota kyseistä henkilöä, mut ei vttu ku rasauttaa esim. just tää "leijonaemoks" itteään kutsuminen. Yleensä nää on just niitä, jotka ei huolehdi lapsistaan ja tolla voimafantasio miten vaikka tappaisi lapsensa puolesta. Oikeasti se "leijona" tulee esille lähinnä omaa kumppania kohtaan ja näin. Oma pää ja arki kuntoon, henkisesti ja fyysisesti turvallinen ympäristö lapselle, ja katellaa sit niitä nimikkeitä millä itseään äidiksi kutsuu. 

Mä olin leijonaemo. Valvoin, huolehdin ja murehdin, kaksi erityislasta. Huolehtiminen piti sisällään tappelua Kelan kanssa, palavereja, lääkärikäyntejä, hoitajakäyntejä, terapiaa ja ties mitä. Sossut olivat myös elämässä ja siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Yrittivät kyllä, mutta koska nuorimmainen oli niin vaikea, niin tukiperhehommat kosahti siihen. Lapsi kiukutteli koko ajan, ettei halua mihinkään pois kotoa edes viikonlopuksi ja oli helpompi luovuttaa. Kyllä, lapseni on sinnikkäämpi kuin minä, hyvässä ja pahassa. 

Mielenterveys siinä meni, mutta lapsilla menee hyvin. Opiskelevat korkea-asteella kumpainenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pysäyttävää todellakin. Miten kehitysvammaisen annetaan tehdä kaksi lasta? Sitten hän valittelee, ettei saanut riittävästi tukitoimia. No jos itsenäinen arki ei onnistu, miten siinä voi lapsen kasvattaa? Kuinka hirveän paljon oikein olisi pitänyt tukea? 

Hyvin harvoin hän saa lapsiaan tavata, joten varmaan ne tapaamisetkin on jotenkin valvottuja

Ihan turhaa surua hänelle, parempi olisi ollut, kun ei olisi annettu lisääntyä 

Eipä siihen kenenkään lupaa tarvita, eikä sitä voida mitenkään estääkään. Voisi kuitenkin kuvitella, että hänkin on jo ennen lapsia ollut jonkinnäköisen tuen piirissä, eikä olisi ollenkaan pahitteeksi lisätä siihen perheneuvolatyyppistä ohjausta, jossa käydään läpi myös vastuullisuutta tässä asiassa, ettei niitä lapsia pidä hankkia ennen kuin omat resurssit lähtökohtaisesti riittävät. Voisi ihan perusopetukse

Meinaatko että tuo on käynyt koulua? Eiköhän sitä järkeä ole jo ekan lapsen huostaanoton jälkeen yritetty puhua, tarjota ehkäisyä jne. Mutta kun ei tuolla ole mitään sairaudentuntoa, ei hän tajua ettei hänestä ole vanhemmaksi.

Kehitysvammaiset käyvät koulua. Kehitysvamma ei ole sairaus.

Niin käyvät, oppivat ehkä perustaitoja mutta jos mennään ammatilliseen koulutukseen, niin se on enemmän säilö, puuhastelua. Laki velvoittaa, niin on pitänyt keksiä erityisammattikoulut, jotka itse asiassa alun perin oli suunniteltu kuurojen ja sotainvalidien kouluttamiseksi tullen taloudellisesti riippumattomiksi toisista ihmisistä. Todellisuudessa kehitysvammainen saa tuolta räätälöidyn tutkinnon, joka ei vastaa todellisuudessa merkonomin tai kiinteistönhoitajan työtä. Eräskin tuollaisesta valmistunut ei osannut laskea yksinkertaisiakaan laskuja tai tunnistanut edes kelloa ja kuukausia, silti valmistui merkonomiksi. 

Mun velikin kävi peruskoulun, vaikka on vaikeavammainen. Hän ei kävele, eikä puhu. 

 

Kaverin lievästi kehitysvammainen kävi erityisammattikoulun ja valmistui kiinteistönhoitajaksi. Mitään realistisia työllistymismahdollisuuksia hänellä ei ole, sillä ei voi ajaa ajokorttia ja eksyy jo omassa kotikaupunginosassa, missä on ikänsä asunut. 

Eräs tuttu sai tuon diagnoosin teininä. Keskeytyneitä ammattikoulutuksia, kun "ei nyt vaan jaksa" tai "ei kiinnosta". Myös puutteellinen ajantaju on johtanut ongelmiin, osasta kouluista erotettu suoraan tämän takia. Miten pärjäisi töissäkään, jos jo kouluun saapuminen on vaikeaa? Lasten hoito se vasta vaativaa on, siitä ei vaan voi päättää irrottautua kun "ei kiinnosta" tai "ei vaan jaksa". 

Tuo kiinteistönhoitajan työkin voi olla vaikeaa. Juuri asennustöitä tehdessä pitää osata lukea käyttö- ja työohjeita (myös vieraalla kielellä). Tiedän myös näitä mukautetulta linjalta valmistuneita kiinteistönhoitajia eikä yksikään niistä kykene suorittamaan ajokorttia tai olemaan koneen puikoissa. It-taitojakin tarvitaan kun nykyään monia asioita kirjataan järjestelmiin tai niihin tulee ilmoituksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, jos nukutaan päivät ja valvotaan yöt sekä vedetään päihteitä, ei ole mitään määrä tukea joka tekisi ympäristön lapselle soveliaaksi. Ainoa mahdollisuus on viedä lapsi pois ja toivoa vimmatusti, ettei lapsikin ole jo kohdussa korjaamattomasti vahingoittunut.

 

Jep. Ja itseni mielestä kyseinen nainen kuulostaa tapaukselta, joka kehitysvammansa vuoksi on ehkä jäänyt jopa teinin tasolle myös henkisesti. Hän tarvitsee itse aikuista auttamaan omassa arjessa, eikä tästä syystä kykene olemaan aikuinen omille lapsilleen. 

 

Harva kehitysvammainen on teinin tasolla, kehitysvamman määritelmä on alle 12v taso. En edes teinin tasoistakaan näe sopivana vanhempana. Tosin moni normaalisti kehittyvä teinikin oppii ottamaan vastuuta joistain asioista toisin kuin aikuinen keva. 

Mulla on aikuinen lievästi kehitysvammainen+neurokirjolla oleva sisko, joka on hyvätasoinen. Osaa käyttää nettiä ja tietää joitain asioita, mitä 9-12v ei välttämättä tiedä. Kiinnostuksen kohteista tietää paljon. 

Hänellä on kuitenkin kokonaisuudessaan heikot kognitiiviset taidot ja toimintakyky, ei voi liikkua yksin toiseen kaupunkiin tai uuteen paikkaan missä ei ole kertaakaan käynyt, vaan tarvitsee avustajaa joka tarkistaa bussi aikataulut ja reitit. Jo pelkkä rakennuksessa oleminen voi olla sokkelo kuljettavaksi. Unohtaa myös helposti miten ruokaa laitetaan. Matikka vaikeaa, jo pelkät helpot laskut ja kelloa ei hahmota. Ei pärjäisi koskaan tuetussa asumisessa, valvotussa kyllä. Emotionaalinen puoli jopa hyvin pienen lapsen tasolla. 

Yksi asia oli mikä yllätti keva-tutkijatkin: hyvä sanavarasto ja verbaalisesti taitava, puhuu selkeästi. Kielelliset taidot arvioitiin olevan teini-ikäisen tasolla. Vieraissa kielissä hyvä, osaa englantia, ruotsia ja espanjaa. Lukee ja kirjoittaa hyvin, lukenut jopa Tolkienin kirjoja ja tietää Tolkienin luomasta fantasiamaailmasta sekä sen kielistä. Kuuluu ekkoihin eli erityiskiinnostuksen kohteisiin. 

Lapsen hoitamiseen sisko ei koskaan kykenisi, sillä jo oma arjenhallinta on hänelle haastavaa ja tarvitsee niissä avustajaa. Hän todennäköisesti eksyisi lapsen kanssa tutun kotiympäristön ulkopuolella,hyvä kun voi edes lähikauppaan päästää tekemään pieniä ostoksia, tai leffateatteriin. Harrastukseensa oppinut kulkemaan itse.