Lue keskustelun säännöt.
Uuvuitteko, kun vanhempainvapaa loppui ja palasitte työelämään?
01.02.2011 |
Hei kaikki äidit ja isät!
Miten koitte paluun työelämään vanhempainvapaanne jälkeen? Oma vanhempainvapaani loppui kolme viikkoa sitten, kun vauva täytti puoli vuotta. Mies jäi kotiin vauvan kanssa. Nyt olen niin väsynyt, että tekisi vain mieli itkeä koko ajan.
Vauva reagoi vanhempainvapaani loppumiseen niin, että valvottaa nyt kaikki yöt (ennen hän nukkui hyvin). Tyttö tuntuu vain öisin varmistavan, että äiti on lähellä ja olemassa. Yölevottomuutta lisää se, että vauva on oppinut seisomaan tukea vasten ja konttaamaan, ja unissaankin hän möyrii alati ja yrittää nousta pystyyn.
Omaa väsymystäni lisää se, että todella haastavan ja keskittymistä vaativan päivän jälkeen kotona odottaa uusi työmaa. Omaan ulkoiluun, liikuntaan saati päiväuniin ei enää ole aikaa. Illalla yritän antaa lapselle läheisyyttä niin paljon kuin mahdollista. Nukkumaan menen yhtä aikaa lapsen kanssa (klo 21.00). Vaikka nousen vasta klo 7.00, olen joka aamu väsyneempi ja väsyneempi, kun vauva on pitkin yötä herätellyt. Mies ei käytännössä osallistu vauvan yölliseen hoitoon. Olemme yrittäneet laittaa vauvan omaan sänkyyn nukkumaan, mutta meiltä loppui sisu kuunnella vauvan lohdutonta hätähuutoa. Näin väsyneenä ja uupuneena en jaksa unikoulua aloittaa.
Kertokaa, miten te selvisitte vastaavasta elämäntilanteesta!
Kommentit (30)
JÄRJETÖNTÄ työnjakoanne. Miksi ihmeessä sinä teet tuon kaiken kotona, jos mies kerran on vanhempainvapaalla???? Ei tuollaista urakkaa kovin moni jaksakaan, mutta harva tuollaiseen työnjakoon edes suostuu.
Kirjoituksesi oli todella lohduttava!
Oli valtavan mukava lukea, että valtaosa vanhemmista jaksaa paljon enemmän kuin minä. Valtaosa vanhemmista siis jaksaa tehdä ensin kymmentuntisen, kiireisen päivän terveyskeskuslääkärinä, hoitaa illalla kolme lasta ja vauvan ja lisäksi tehdä koko perheelle ruoat ja pestä pyykit ja nukkua yöllä kolme tuntia puolen tunnin tai tunnin pätkissä.
Parhaat terveiset teille onnistuneemmille vanhemmille toivoo viestiketjun aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elää kivikautta?
Ja jos olet terveyskeskuslääkäri, sinä voit lyhentää päivääsi. Pärjäätte silti palkallanne.
Ja moni tekee ihan oikeaa työtä, vaikka onkin lapsia.
Hoitovapaallahan sitä jatketaan.
Sit kunhan imetykset ohi, niin hoitovapailta vuoroteltu miehen kanssa.
asiasta vielä olekaan. Olen saanut lapseni ns. putkeen ja työelämään palaaminen vasta häämöttää kuukausien päässä. Jännitän sitä todella kovasti sillä uskon ainakin alun olevan hyvin rankkaa sillä lapset tuskin alkavat nukkua öitään kuin taikaiskusta kun minä palaan töihin.
Ensinnäkin elät varmasti juuri nyt rankinta aikaa kun elämänmuutos on juuri alkanut. Aika saattaa tuoda helpotusta tilanteeseen piankin kun kaikki totutte uuteen vallitsevaan järjestykseen. Toiseksi huomioni kiinnittyi siihen, että sinä hoidat vauvan yöheräämiset. Mielestäni ne kuuluvat aika yksiselitteisesti kotona olevalle vanhemmalle. Hänellä on kuitenkin mahdollisuus tarvittaessanukkua päivällä samaan aikaan lapsen kanssa. Viikonloppuisin voitte vuorotella jos kotona oleva uupuu.
Ja lopuksi ei kannata pahoittaa mieltään tämän palstan täydellisien vanhempien kommenteista. Olet väsynyt ja sinulla on siihen "oikeus", se on täysin normaalia. Itse en lakkaa ihmettelemästä näitä ihmisiä, jotka tulevat tälläisiin ketjuihin kiillottamaan kruunuaan. Se mielestäni osoittaa, etteivät hekään nyt sitten kuitenkaan ihan täydellisiä ole ;-)
pätemään joka saralla? Tehtailemaan lapsia, raatamaan töissä, kokkaamaan ja siivoamaan hulluna jne.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piti saada, koska...? Koska muillakin lääkäreillä on paljon lapsia? Koska se on trendikästä?
sitten voitte joku perjantai ilta alkaa unikouluttamaan sitä lastanne. Kun minä olin kotona ei olisi tullut mieleenkään herätellä töissäkäyvää miestä yöllä hoitamaan lasten yökukkumiset ja yösyötöt. Sun miehen ne pitäisi kyllä hoitaa, koska hän voi nukkua sitten päikkärit jos on väsynyt. Samoin kotihommat kuuluu hänelle, ehkä yhden kotihomman voisit tehdä illalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olemme vielä miehen kanssa aina erivuoroissa töissä. Iltavuoron jälkeen joutuu silti heräämään aamulla seitsemältä, kun tyttö lähtee kouluun. Ja aina ei olnnistu jatkaa unia, kun hän lähtee kouluun. Meillä on pienempi 3,5v. vielä kotona.
Kyllä tuo pienemmän kanssa puistoilu on jäänyt tosi vähäiseksi ja välillä on sellainen olo ettei jaksa tehdä yhtään mitään. Olemme kyllä miettineet pienemmän laittoa päiväkotiin osapäiväisesti ensi syksynä. Hän käy nykyisin kerran viikossa kerhossa.
Se tässä on mukavaa lasten kannalta, että meillä on aina joku kotona mutta ainakin itsestäni olisi kivaa, että olisimme molemmat jakamassa iltaisin kotityöt ja nukuttamiset. Mutta olemme molemmat ajatelleet että tämä on ohimenevä vaihe joten kyllä tämän jaksaa.
Lapsilukua, roolijakoa, työjakoa, verkostoitumista, kotiavun palkkaamista jne.?
Sapettaa, koska ne jotka tuosta nyt eniten kärsivät ovat ne potilaasi, jotka saavat entistäkin surkeampaa palvelua täyspöntöltä lääkäriltä, joka on nyt sitten vielä umpitokkurassa. Mahtaa tulla laadukasta työnjälkeä!
Kerro missä terveyskeskuksessa toimit, että tiedämme välttää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän ihmeen järkeä tuossa kaikessa on?
Lapsihan on isänsä kanssa päivät, sinä tässä taidat hermoilla lapsen puolesta niin että lapsikin vaistoaa jotakin. Lapsi saa ihan tarpeeksi läheisyyttä isältäänkin joten lopeta harhakuvasi että sinä olet maailman ainoa tärkeä ja läheinen ihminen lapsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan sain kivasta työstä lisää virtaa. Tosin nuorin oli silloin "jo" vuoden vanha ja heräili enää 1-5 kertaa yössä.
kotiruokaakin saa ostettua ihan vaikka kotiinkuljetettuna ja meillä on myös kolmen hoitajan tukirinki, joka auttaa arjessa.
Olemme alusta asti jakaneet kotityöt. Me olemme tehneet niin, että kummallakin on oma osa-alue, johon toinen koskee vain jos päävastaaja on sairas/matkoilla. Minä esimerkiksi hoidan pyykit, vaatehankinnat, vaatehuollon, laskut jne. Mies hoitaa ruokahuollon. Valvomme molemmat, ei tietenkään vain toinen!
Meillä on hyvät palkat, joten en näe mitään järkeä siinä että raadamme itsemme hengiltä kuvitellessamme olevamme korvaamattomia joka saralla...
Ja kolmisen vuotta teimme molemmat lyhennettyä päivää ja samaten mies otti kaikki lomarahansa vapaina.
Ja nytkin menin taksilla töihin, kun viime yönä jouduin valvomaan.
Vaan minä olenkin ihan vaan humanisti, en kuvittele olevani jotenkin yli-ihminen. Lapsiakin hankin vain vaatimattomasti kaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta miksei mies osallistu yöhoitoon? Jos sinä joudut heräämään aikaisin ja tienaamaan päivällä, pitää sinun saada myös nukkua. Mies voi nukkua viikonloppuisin. Vaikuttaa siltä että sinulla on syyllisyyttä ja yrität olla vauvalle kaikki mitä hän tarvitsee. Lapsen isä ei ole vain päivähoitaja, vaan kyllä hän saa olla käytettävissä myös iltaiisn ja öisin. Sinun on päästävä välillä ulkoilemaan ja liikkumaan, muuten on edessä uupuminen eikä se palvele ketään.
vauva yöhoitoon, jos kuitenkin on jäänyt kotiin hoitamaan lasta. Sinunhan pitää aamulla herätä töihin ja hän saa jäädä nukkumaan. Meillä vuoroteltiin öitten kanssa niin, että toinen sai välillä nukkua. Tehkää tekin niin.
Pidin molemmilla kerroilla kuukauden äitiysloman, sitten aloitin taas työnteon.
Nyt lapset on jo 8 ja 6 ja ihan hyvin olen jaksanut.
Nousen aina kello 4 tai 5. Toinen lapsista astmalapsi, joka valvotti nelisen vuotta putkeen, lääkitys kahden tunnin välein, välillä sairaalareissuja jne.
Olen ollut lapsen kanssa kotona 2,5 vuotta.
Menen huomenna töihin ja isä jää kotiin puoleksi vuodeksi. Olen niin ahdistunut, että olen saanut psykosomaattisia oireita ) :
Minä en tiedä, miten jaksan vaativia asiantuntijatehtäviä, pitkiä pk-seudun työmatkoja, aikaisia (klo 7) aamuherätyksiä, meikkaamista, jakkupukuja (kotona olen ollut todella farkuissa ja isoissa t-paidoissa...).
Kertokaa, miten jaksatte. Mies hoitaa päivän lasta ja illalla kodin, joten minun ei tarvitse tehdä "kahta vuoroa" - mutta kaikki tuo edellämainittu kyllä pelottaa.
ja itselle riittää että nousee ylös vasta kello 7 ja prässää jakkupuvun, niin en kyllä ihan ymmärrä kysymystä.
Meinaatko että miten jaksaa oma joutilaisuus ja saamattomuus?
että mies on kotona yhde(!) lapsen kanssa päivät ja on niin poikki ettei jaksa tehdä kotitöitä tai osallistua yöheräilyihin??
Uskomatonta. Jotain järkeä sinne ukkokullan päähän pitäisi saada. Ymmärtääkö miehesi, miten uupunut sinä todella olet? Oletko jutellut asiasta miehen kanssa?
Meillä tehtiin niin, että minä jatkoin kotonaoloa kunnes vauva oli reilun vuoden, sen jälkeen mies jäi kotiin puoleksi vuodeksi. Meillä lapsia oli tuossa vaiheessa kolme ja silti mies ehti jaksoi ja ymmärsi, että nyt hänen työmaansa on koti. Joka päivä odotti siisti koti ja ruoka valmiina pöydässä, kun palasin töistä. Ja ikinä se en ollut minä, joka arkena nousi yöllä lasten heräilyyn.
Minusta samat säännöt ja työnjako pitää päteä toisin päin nyt, jotka pätivät silloin kun sinä olit kotona.
Kirjoituksesi oli todella lohduttava!
Oli valtavan mukava lukea, että valtaosa vanhemmista jaksaa paljon enemmän kuin minä. Valtaosa vanhemmista siis jaksaa tehdä ensin kymmentuntisen, kiireisen päivän terveyskeskuslääkärinä, hoitaa illalla kolme lasta ja vauvan ja lisäksi tehdä koko perheelle ruoat ja pestä pyykit ja nukkua yöllä kolme tuntia puolen tunnin tai tunnin pätkissä.
Parhaat terveiset teille onnistuneemmille vanhemmille toivoo viestiketjun aloittaja