Miten jotkut pystyvät olemaan vuosia yksin eron jälkeen?
Asumuserossa keskellä avioeroprosessia ja mietin, että miten jotkut pystyvät ja jopa haluavat olla eron jälkeen vuosia sinkkuina. Ensimmäinen kesäloma yksin 30 vuoteen ja kyllä on moneen otteeseen tuntunut pitkältä ja tylsältä. Oikein odotan jo paluuta töihin.
Pitkässä suhteessa opin omat vahvuuteni ja heikkouteni. Jo ennen eroprosessia ja sen aikana olen analysoinut puolisoani ja tiedän nyt, minkälaisia ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä toivoisin tulevalta kumppanilta ja minkälaisia en ainakaan. Vaikka päätös erosta oli helpotus ja omaa aikaa on kerrankin ollut tarpeeksi, niin aika äkkiä huomaan, että kumppani vierellä on kuitenkin se "mun juttuni".
Kommentit (204)
Helposti tämä. Eihän sitä tiedä kuin vasta parin kolmen vuoden jälkeen onko sinkkuna olo se juttu.
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Heikolla hetkellä muistelen ex-puolisoni hapanta naamaa ja yksinolo tuntuu taas luksukselta.
Tämä
T. 7 vuotta sinkkuna
Olisipa kamalaa olla noin riippuvainen parisuhteesta. Tuollaiset ihmiset ovat minun mielestäni heikkoja ja epäitsenäisiä, tarvitsevat jonkun pönkittämään egoaan koska heissä ei itsessään ole tarpeeksi persoonallisuutta. Onneksi en tunne sinua.
Miksei pystyisi? Heikkoa on jos ei osaa olla yksin, läheisriippuvuus ei ole minun juttuni.
Helposti. 20 vuotta naimisissa ja nyt kolmatta vuotta yksin. Oma tupa ja oma lupa.
Nytkin löhöän sohvalla ja katson Bondia. Nukun aamulla niin pitkään kuin huvittaa. Ei tarvitse ottaa ketään huomioon, ei tule kiistoja, ei pidä selvittää asioita. Tulen ja menen kuin lystää, syön just sitä mitä huvittaa. Ei ikinä enää kompromisseja mihinkään.
Tää on itse asiassa niin ihanaa ja rauhallista, että jatkan näin :D
12 vuotta takana ja EI IKINÄ ENÄÄ!!!! T: mies
Yksin 34 vuotta. Harmi, että surkea ja epäsiisti mies kiinnostui aikoinaan minusta.
Kannattaa analysoida myös itseään eikä vaan puolisoaan. Aina itsessäkin jotain vikaa on, jotain minkä olisi voinut hoitaa fiksummin.
Ja yksin on hyvä olla, sitten kun kaipaan sosiaalista kontaktia menen ruokakauppaan ja hymyilen sanoessani kassalle hei, kiitos, ja moikka. Sillä pärjää sitten ainakin viikon taas eteenpäin. Työni on etätyötä, mutta hyvin vahvasti palavereissa istumista, viestittelyä asiakkaiden ja toimittajien kanssa, ja työkavereiden kanssa asioiden pohtimista ja selvittelyä. Sen jälkeen on vaan ihanaa kun saa olla illat ja viikonloput omassa rauhassa.
Oikein helposti. En enää edes halua patisuhdetta, pärjään rahallisesti hyvin ja osaan tehdä asioita ihan itseksenikin.
Voi mä nautin yksinelosta! Tykkään kun saan päättää mitä teen viikonloppuisin ja lomilla. Monelta meen nukkumaan ja herään. Mitä ostan ruokakaupasta yms. Tässä nyt vaan muutama esimerkki.
Opettele runkkaamaan itse. Ei se sun ukkos homma ole muutenkaan.
Elämä on yksinkertaisempaa sinkkuna, ainakin lapsettomana. Kyllähän se mutkaton suhde varmasti piristäisi arkea mutta kun suhteet nyt ei koskaan ole täysin mutkattomia. Suhteisiin (kuten lemmikkeihin, lapsiin, omiin vanhempiin jne.) kuuluu aina tietty määrä paskaa. Jotkut ihmiset unohtaa sen paskan heti sillä hetkellä kun eroavat eksästään ja sitten ryntäävät uuteen suhteeseen ihan vain muistaakseeni miksi se edellinen ero tuli.
Helposti. Läheisyydenkaipuun hetkellä muistelen exiä ja kauheita eroja. Läheisyydenkaipuu varisee minuuteissa.
Täydellisestä Rakkaudesta haaveilu on mukavaa, irl parisuhteet usein perustuvat tyytymiseen. En ikinä enää aio tyytyä, kaikki on paremmin yksin kuin kädenlämpöisessä suhteessa.
Ehkä sinulle on helpompi tyytyä, ottaa vaan joku, jottei tarvitse olla yksin. Kuitenkin minusta kuulostaa siltä, että sinunkin olisi hyvä olla muutama vuosi yksin. On oltava yksin kokonainen ennen parisuhdetta.
Meinaatko, että kaikki eroaa siksi kun "rakkaus vain loppui eikä osallistunut kotitöihin"? Syitä voi olla monia, jotka vaikuttavat tulevassa.
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Läheisyydenkaipuun hetkellä muistelen exiä ja kauheita eroja. Läheisyydenkaipuu varisee minuuteissa.
:D
Vierailija kirjoitti:
Helposti. 20 vuotta naimisissa ja nyt kolmatta vuotta yksin. Oma tupa ja oma lupa.
Nytkin löhöän sohvalla ja katson Bondia. Nukun aamulla niin pitkään kuin huvittaa. Ei tarvitse ottaa ketään huomioon, ei tule kiistoja, ei pidä selvittää asioita. Tulen ja menen kuin lystää, syön just sitä mitä huvittaa. Ei ikinä enää kompromisseja mihinkään.
Tää on itse asiassa niin ihanaa ja rauhallista, että jatkan näin :D
Tämä on minusta aina yhtä mystistä, että ihmiset kokevat etteivät voi tehdä näin parisuhteessa. Meillä ei ole ikinä kumpikaan kritisoinut toista sohvalla makaamisesta, nukkumisesta, omista menoista saati sitten ruoasta mitä haluaa suuhunsa laittaa. Ainoa mitä itse tekisin toisin jos en olisi rakkaan mieheni kanssa suhteessa, on se että antaisin karvojen rehottaa :D
Olen ollut yksin yli 12 vuotta. On ihanaa. En kaipaa parisuhdetta.
Yksinolo,siis sinkkuus, ei tarkoita yksinäisyyttä tylsyyttä tai seksittömyyttä.
Se ei silti tarkoita lukuisia irtosuhteita. Minulla on ollut seksisuhde jo kuusi vuotta. Sitä ennen oli vuosia seksisuhde toisen miehen kanssa, joka sitten hiipui aikanaan. En silti seurustele, kumpikin on vapaa elämään elämäänsä. Emme kysele toistemme tekemisiä, tapaamme kun siltä tuntuu ja juttelemme myös muuten vain
En sano, että sinkkuus olisi pelkästään ihanaa, jos haluaa toisen vierelleen. Mutta sinkkuuden hyvät puolet on, että voi mennä ja tulla miten haluaa, ei ole tilivelvollinen kellekään. Mutta sitten puuttuu se kainalo, seura, matkaseura, tuki. En haluaisi elää koko elämääni yksin. Kahdestaan on mukavampi matkustaakin ja jakaa asioita. Mutta jos hyvää ei löydy, niin silloin vaihtoehtoni on olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Heikolla hetkellä muistelen ex-puolisoni hapanta naamaa ja yksinolo tuntuu taas luksukselta.
:D
Meilläki ukko murjotti viimeiset vuodet kädet puuskassa, kunnes hän sai sanottua, että haluaa eron :D
Helposti. Heikolla hetkellä muistelen ex-puolisoni hapanta naamaa ja yksinolo tuntuu taas luksukselta.