Ärsyttää kun ystävä ratsastelee äidittömyydellään

Mainitse joka asian perään, että ainiin ethän sinä kun sulla ei ole äitiä.

Kuulostaa että hänellä on kompleksi asian suhteen. Oma tuttu menettänyt äitinsä, pohti että sai sen vuoksi paljon vapautta. Kolikolla on aina kääntöpuolensa

Neuvoja ei ole valitettavasti antaa, mutta ymmärrän aloittajaa. Itse varmaan olisin ainakin aikojen saatossa sanonut, että se, että on vanhemmat, ei takaa, että on niiden kanssa läheinen tai että niiltä saa mitään apuja tai tukea.  

Hänellä on siis ihan mahtava isä joka varmasti huolehtia lapsista, eli siis mistään heitteillejäämisestä ei ollut kyse.

Vierailija kirjoitti:

Hänellä on siis ihan mahtava isä joka varmasti huolehtia lapsista, eli siis mistään heitteillejäämisestä ei ollut kyse.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Neuvoja ei ole valitettavasti antaa, mutta ymmärrän aloittajaa. Itse varmaan olisin ainakin aikojen saatossa sanonut, että se, että on vanhemmat, ei takaa, että on niiden kanssa läheinen tai että niiltä saa mitään apuja tai tukea.  

Niinpä.  Äiti oli, siis biologinen sellainen, muuten en ole koskaan pystynyt "äidiksi" sanomaan. Monta kertaa ajatellut että paljon parempi olisi ollut kun ei sitä ihmistä olisi elämässäni ollut ollenkaan.  Pidän itseäni äidittömänä siinä mielessä että minkäänlaista henkistä sidettä siihen ihmiseen ei koskaan ollut. Oli kyllä ihminen joka laittoi ruoan, koskaan ei nälässä tarvinnut olla, sekä huolehti että oli kauniit vaatteet ja kallista rompatta jolla näytellä ulospäin.  Rakkautta lämpöä läheisyyttä välittämistä huolenpitoa ei sitten tippunut.

Nuo yllämainitut asiat olisin voinut saada muualtakin, ja se ylimääräinen ulospäin näyttäminen olisi voinut jäädä pois.  Toisaalta olen ajatellut että rankka yskinäinen elämän alku kasvatti minusta pärjääjän joka menee vaikka läpi harmaan kiven.  Opin että jos jotain elämästäni haluan, se on minun itse tehtävä, kukaan ei auta eikä välitä.  Kasvoin ehkä kovaksi, oli pakko, mutta en sortunut katuojaan enkä  rikoksiin. Omin voimin tieni olen raivannut tähän missä olen.

Ignooraa

Äidin menettäminen on usein nähty suurena tragediana, koska varsinkin aiemmin monissa perheissä äiti oli se joka huolehti siten pyörittämisestä ja hoiti kotityöt. Tietty jotkut isätkin ovat olleet ihan tasavertaisia tässä, mutta ei aina. Esimerkiksi kaverini äiti kuoli tapaturmaisesti kun olimme ala-asteella, perheen isä tuskaili lasten yksinhuoltajana että kukas nyt hoitaa pyykit ja tiskit, laittaa ruoat, siivoaa, hankkii lapsille vaatteet jne. Miehen äiti sitten muutti perheen luo joksikin aikaa.

Tällaisille ihmisille pitäisi jonkun sanoa että on muutkin menettäneet vanhempiaan mutta eivät puhu siitä koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisille ihmisille pitäisi jonkun sanoa että on muutkin menettäneet vanhempiaan mutta eivät puhu siitä koko ajan.

Vanhemman ja varsinkin äidin menetys on tytölle elämän mullistava juttu, ei sitä voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisille ihmisille pitäisi jonkun sanoa että on muutkin menettäneet vanhempiaan mutta eivät puhu siitä koko ajan.

Vanhemman ja varsinkin äidin menetys on tytölle elämän mullistava juttu, ei sitä voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut.

Tärkeämpää on ne muut olosuhteet. Itsekin olen menettänyt toisenkin vanhempani eskarilaisena, eikä se ollut kuitenkaan mikään maailmanloppu, koska minulla oli paljon läheisiä ihmisiä sekä hyvät ja turvalliset kotiolot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisille ihmisille pitäisi jonkun sanoa että on muutkin menettäneet vanhempiaan mutta eivät puhu siitä koko ajan.

Vanhemman ja varsinkin äidin menetys on tytölle elämän mullistava juttu, ei sitä voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut.

Millä tavalla?

Mitä voit tehdä? Kasva aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä voit tehdä? Kasva aikuiseksi.

Missä mielessä?

Jotkut ei ikinä kasva aikuiseksi siitä lapsen roolista. Esimerkiksi veljeni mummo voivotteli vielä 80-90 -vuotiaana sitä että hänen äitinsä oli kuollut kun hän oli ollut 2-3v. ja oli katkera siitä että muilla ihmisillä on äitejä. Eipä tuo omassa äitiydessään onnistunut, mutta hänen omassa toiminnassaanhan ei toki ollut mitään vikaa vaan kaikki johtui siitä että hän oli menettänyt äitinsä.

Minä olin menettänyt oman isäni 7-vuotiaana ja hänen mielestään se ei ollut mitään, koska "äiti on tärkeämpi".

Onhan se kamalaa. Et todennäköisimmin voi ymmärtää  miltä tuntuu menettää äiti herkässä iässä kun tarvisi sitä äidin tukea. Anna puhua jos puhuu ja kuuntele sanoista totuuden siemen. Rankemman lapsuuden kokeneilla on enemmän elämänkokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisille ihmisille pitäisi jonkun sanoa että on muutkin menettäneet vanhempiaan mutta eivät puhu siitä koko ajan.

Vanhemman ja varsinkin äidin menetys on tytölle elämän mullistava juttu, ei sitä voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut.

Millä tavalla?

Ei ole kokemusta, mutta on menettänyt äidillisen tuen eri elämänvaiheissa. 

Mieheni on menettänyt äitinsä vauvana ja kyllä äidittömyys hänessä näkyy. En jaksa alkaa selostaa, miten. Mutta turvattomuutta siten, että kokee, että yksin on selviydyttävä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä voit tehdä? Kasva aikuiseksi.

Missä mielessä?

Opettele ymmärtämään ihmistä!

Jos se noin paljon vaivaa sua niin älä ole hänen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisille ihmisille pitäisi jonkun sanoa että on muutkin menettäneet vanhempiaan mutta eivät puhu siitä koko ajan.

Vanhemman ja varsinkin äidin menetys on tytölle elämän mullistava juttu, ei sitä voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut.

Millä tavalla?

Ei ole kokemusta, mutta on menettänyt äidillisen tuen eri elämänvaiheissa. 

Mieheni on menettänyt äitinsä vauvana ja kyllä äidittömyys hänessä näkyy. En jaksa alkaa selostaa, miten. Mutta turvattomuutta siten, että kokee, että yksin on selviydyttävä jne. 

Miten voit olla varma että johtuu just siitä äidittömyydestä?