Ärsyttää kun ystävä ratsastelee äidittömyydellään

Vierailija kirjoitti:

Ratsastelee? Muista tämä sanonta kun jonain päivänä sinulle tapahtuu jotain peruuttamatonta ja kamalaa.

Vanhemman menettäminen on vakava ja koko loppuelämään ja tuleviin polviin vaikuttava asia jonka kanssa on vain opittava elämään. 

Sivistystä ja ymmärrystä kiitos.

Mummoni äiti kuoli mummon ollessa 7v. Olenko nyt parempi ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ystävä mainitsee usein asiasta siksi, että häntä ärsyttää muiden naisten avuttomuus ja se, kuinka he tarvitsevat omaa äitiään kaikessa avuksi. Ystävä on joutunut pärjäämään itse ja edelleen muut jaksavat olla niin äitiensä avun tarpeessa

Mikä avuttomuus? Äitini on minulle läheinen ja aittaa esimerkiksi lastenhoidossa. Mutta hän onkin käytännössä aina ollut ainoa vanhempani. En näkisi mitään syytä että kenenkään pitäisi etääntyä äidistään siksi että joku muu on kateellinen.

Tosin en tiedä ärsyttääkö oman äitinsä lapsena menettänyttä ystävääni se että minulla on äiti. Hyvin ainakin sen peittää jos ärsyttää. Hänellä on kyllä ollut lapsesta asti äitipuoli jonka kanssa hänellä on läheiset välit.

Sulla ei olekaan kokemusta äidin menettämisestä joka on 100 kertaa pahempaa kuin isän kuolema.

Laula sille Abban Does your mother know.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ystävä mainitsee usein asiasta siksi, että häntä ärsyttää muiden naisten avuttomuus ja se, kuinka he tarvitsevat omaa äitiään kaikessa avuksi. Ystävä on joutunut pärjäämään itse ja edelleen muut jaksavat olla niin äitiensä avun tarpeessa

Mikä avuttomuus? Äitini on minulle läheinen ja aittaa esimerkiksi lastenhoidossa. Mutta hän onkin käytännössä aina ollut ainoa vanhempani. En näkisi mitään syytä että kenenkään pitäisi etääntyä äidistään siksi että joku muu on kateellinen.

Tosin en tiedä ärsyttääkö oman äitinsä lapsena menettänyttä ystävääni se että minulla on äiti. Hyvin ainakin sen peittää jos ärsyttää. Hänellä on kyllä ollut lapsesta asti äitipuoli jonka kanssa hänellä on läheiset välit.

Sulla ei olekaan kokemusta äidin menettämisestä joka o

Missä näin on todettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ystävä mainitsee usein asiasta siksi, että häntä ärsyttää muiden naisten avuttomuus ja se, kuinka he tarvitsevat omaa äitiään kaikessa avuksi. Ystävä on joutunut pärjäämään itse ja edelleen muut jaksavat olla niin äitiensä avun tarpeessa

Mikä avuttomuus? Äitini on minulle läheinen ja aittaa esimerkiksi lastenhoidossa. Mutta hän onkin käytännössä aina ollut ainoa vanhempani. En näkisi mitään syytä että kenenkään pitäisi etääntyä äidistään siksi että joku muu on kateellinen.

Tosin en tiedä ärsyttääkö oman äitinsä lapsena menettänyttä ystävääni se että minulla on äiti. Hyvin ainakin sen peittää jos ärsyttää. Hänellä on kyllä ollut lapsesta asti äitipuoli jonka kanssa hänellä on läheiset välit.

Sulla ei olekaan kokemusta äidin menettämisestä joka o

Joopa joo

Vierailija kirjoitti:

Äidittömyys aiheuttaa trauman, sun pitäis ymmärtää ja tukea ystävää.

Miten tuollaista tyyppiä voi tukea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidittömyys aiheuttaa trauman, sun pitäis ymmärtää ja tukea ystävää.

Miten tuollaista tyyppiä voi tukea?

Ymmärtää ja antaa kertoa kokemuksestaan ja välttää omasta äidistä puhumista. Äidin menettäneelle tuntuu kiusaamiselta kun joku hieroo oikein naamaan sitä miten mukava viikonloppu oli taas äidin luona.

En mä kyllä näe mitään vaikutusta elämääni siinä että isäni äiti kuoli kun isä oli 8v ja äidin isä kuoli kun äiti oli teini. Mulle ei ole mitään eroa sillä ovatko kuolleet kun vanhemmat oli lapsia vai silloin kun vanhemmat oli jo aikuisia ennen syntymääni tai silloin kun olin pieni. Mulla ei näitä isovanhempia ole koskaan ollut joten en heitä osaa kaivatakaan, normaalitilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidittömyys aiheuttaa trauman, sun pitäis ymmärtää ja tukea ystävää.

Miten tuollaista tyyppiä voi tukea?

Ymmärtää ja antaa kertoa kokemuksestaan ja välttää omasta äidistä puhumista. Äidin menettäneelle tuntuu kiusaamiselta kun joku hieroo oikein naamaan sitä miten mukava viikonloppu oli taas äidin luona.

Ei oo kyllä kovin terve kaverisuhde jos pitää vältellä äidin mainitsemista ettei kaveri vaan suutu tai ala draamailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidittömyys aiheuttaa trauman, sun pitäis ymmärtää ja tukea ystävää.

Miten tuollaista tyyppiä voi tukea?

Ymmärtää ja antaa kertoa kokemuksestaan ja välttää omasta äidistä puhumista. Äidin menettäneelle tuntuu kiusaamiselta kun joku hieroo oikein naamaan sitä miten mukava viikonloppu oli taas äidin luona.

Saatat itsekin tietämättäsi hieroa ihmisten naamaan heidän traumojaan. Aikuinen tosin tunnistaa ne omat triggeripisteensä ja ei avaudu joka kerta asioista,  joihin joku toinen tietämättään puheillaan sohaisee.

Vierailija kirjoitti:

Ratsastelee? Muista tämä sanonta kun jonain päivänä sinulle tapahtuu jotain peruuttamatonta ja kamalaa.

Vanhemman menettäminen on vakava ja koko loppuelämään ja tuleviin polviin vaikuttava asia jonka kanssa on vain opittava elämään. 

Sivistystä ja ymmärrystä kiitos.

Ethän sä voi tietää mitä ap:lle on tapahtunut.

Tunnen yhden tuollaisen jolle äidin kuolema teini-iässä oli valtava trauma ja on edelleen 20 vuotta myöhemmin. Hänellä tosin johtuu varmaan siitä että isänsä ei oikein pärjännyt yksin ja hän päätyi etsimään varavanhempia muualta.

Sisarusteni ja äiti oli kuollut pari vuotta aiemmin ja meillä oli täysin erilainen tilanne, isä pärjäsi hyvin. Vanhemmat oli eronneet aikaisemmin ja perheeseemme kuului myös äitipuoli, johon meillä oli lapsen ja vanhemman suhteen kaltainen suhde.

En tiedä mitä tehdä. Itse mietin todella usein harmissani sitä kun äitini on luonnehäiriöinen. Asia vaan pyörii päässä ties missä tilanteissa. En vain sano ajatuksia yleensä ääneen muille. Jotenkin äidit ovat tärkeitä, ja puute haittaa. Mutta ehkä pitäisi jo sanoa suoraan ja suositella vaikka ammattiapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisille ihmisille pitäisi jonkun sanoa että on muutkin menettäneet vanhempiaan mutta eivät puhu siitä koko ajan.

Vanhemman ja varsinkin äidin menetys on tytölle elämän mullistava juttu, ei sitä voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut.

Se on just näin. Ei ollut oman odotusaikani tukena, ei siis nähnyt lapsenlastaan, lapsella haamumummo, olisi ollut kiva olla oikea tunneside

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisille ihmisille pitäisi jonkun sanoa että on muutkin menettäneet vanhempiaan mutta eivät puhu siitä koko ajan.

Vanhemman ja varsinkin äidin menetys on tytölle elämän mullistava juttu, ei sitä voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut.

Se on just näin. Ei ollut oman odotusaikani tukena, ei siis nähnyt lapsenlastaan, lapsella haamumummo, olisi ollut kiva olla oikea tunneside

Odotusaikana voi saada tukea muualtakin.

Vierailija kirjoitti:

En mä kyllä näe mitään vaikutusta elämääni siinä että isäni äiti kuoli kun isä oli 8v ja äidin isä kuoli kun äiti oli teini. Mulle ei ole mitään eroa sillä ovatko kuolleet kun vanhemmat oli lapsia vai silloin kun vanhemmat oli jo aikuisia ennen syntymääni tai silloin kun olin pieni. Mulla ei näitä isovanhempia ole koskaan ollut joten en heitä osaa kaivatakaan, normaalitilanne.

En ymmärrä miten tämä liittyy aloitukseen. On minullakin kaikki isovanhemmat kuolleet jo aikaa sitten. Ei siitä ole traumoja tms syntynyt. Äidin kuolemasta teini-iässä syntyi. 

Ja sehän siinä ikävää onkin, että kun lapsena menettää äidin, tulee elämässä vastaan valtavasti tilanteita, joissa sitä äitiä kaipaisi. Eikä sitä äitiä tietenkään korvaa kukaan muu läheinen. Etenkin oma vanhemmuus on nostanut pintaan ikävää. Tuo sana "ratsastaa" kuulostaa kyllä aika ikävältä. Sitä en tosin ymmärrä, että miksi olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka noin ärsyttää?

"Ja sehän siinä ikävää onkin, että kun lapsena menettää äidin, tulee elämässä vastaan valtavasti tilanteita, joissa sitä äitiä kaipaisi. Eikä sitä äitiä tietenkään korvaa kukaan muu läheinen. Etenkin oma vanhemmuus on nostanut pintaan ikävää. Tuo sana "ratsastaa" kuulostaa kyllä aika ikävältä. Sitä en tosin ymmärrä, että miksi olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka noin ärsyttää?"

Ei ihmisiä voi eikä edes tarvitse korvata. Mutta elämässä voi olla muitakin ihmissuhteita jotka taas on omalla tavallaan korvaamattomia.

Se äidittömyys tulee eri tavoin vastaan yhä uudelleen ja uudelleen, kun vanhenet.

Äiti ei ole paikalla missään elämäsi vaiheissa... ei ole rippijuhlissa, yo-juhlissa, kun valmistut ammattiin, kun menet naimisiin, kun saat lapsia, ei jouluna, ei äitienpäivänä... kun monet muut juhlivat niitä vanhempiensa kanssa. 

Toisaalta on myös elossa olevia äitejä, jotka eivät ole läsnä lastensa elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidittömyys aiheuttaa trauman, sun pitäis ymmärtää ja tukea ystävää.

Miten tuollaista tyyppiä voi tukea?

Ymmärtää ja antaa kertoa kokemuksestaan ja välttää omasta äidistä puhumista. Äidin menettäneelle tuntuu kiusaamiselta kun joku hieroo oikein naamaan sitä miten mukava viikonloppu oli taas äidin luona.

Ei oo kyllä kovin terve kaverisuhde jos pitää vältellä äidin mainitsemista ettei kaveri vaan suutu tai ala draamailla.

Tässä tapauksessa ap draamailee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidittömyys aiheuttaa trauman, sun pitäis ymmärtää ja tukea ystävää.

Miten tuollaista tyyppiä voi tukea?

Ymmärtää ja antaa kertoa kokemuksestaan ja välttää omasta äidistä puhumista. Äidin menettäneelle tuntuu kiusaamiselta kun joku hieroo oikein naamaan sitä miten mukava viikonloppu oli taas äidin luona.

Ei oo kyllä kovin terve kaverisuhde jos pitää vältellä äidin mainitsemista ettei kaveri vaan suutu tai ala draamailla.

Tässä tapauksessa ap draamailee.

Tuskin