Lue keskustelun säännöt.
"Oikeasta" lapsentekoiästä väittely
29.07.2024 |
Tätäkin palstaa lukiessa pakko ihmetellä mikä tarve monella tuntuu olevan nostaa oma elämänsä ja valintansa muiden yläpuolelle, tapellaan siitä kuka oli oikean ikäinen saadessaan lapset. Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että olemme yksilöitä erilaisine elämäntilanteineen ja jos sinä olet mielestäsi tehnyt omassa elämässäsi oikeita valintoja niin hienoa, mutta se ei tarkoita, että samat valinnat olisivat olleet oikeita kaikille muille. Sinulle sopiva elämänpolku voisi olla painajainen jollekin muulle. Käsittämätön tarve joillakin kilpailla ja perustella omaa paremmuuttaan etenkin äitiyteen liittyvissä asioissa.
Puhumattakaan siitä, että lapsia ei todellakaan aina tehdä silloin kun itse niin päättää, elämää ei voi aina kontrolloida.
Kommentit (67)
Omalta kohdaltaan saa kuitenkin jokainen kommentoida, esimerkiksi itse olen todella tyytyväinen ettei enää tarvitse hoitaa ja vahtia kouluikäisiä, saati päiväkoti-ikäisiä lapsia, kuten moni ikäiseni tekee. Omat lapseni ovat jo aikuisia, kun sain heidät parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tehdä ei.
Lapsena ja liian vanhana ei tarvitse tehdä lapsia
Arvostelijat ovat niitä, jotka itse tuntevat tehneensä lapset ihan väärään aikaan. Tuntuu pahalta, kun joku muu on tyytyväisenä vanha/nuori äiti, kun itse painiskelee tunteidensa kanssa.
Voihan siitä keskustella. Itselläni on sekä vähän keskimääräistä nuorempana että ns normi-iässä saatuja lapsia. 9v ikäero näillä. Voi sanoa, että molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta kyllä esikoinen on joutunut kypsymättömyydestäni kärsimään. Tosin lähipiirissä on yli 40v lapsen saanut, ja siinä taas on ollut esim ylisuojelemista.
Itse olen aina ajatellut että lapset täytyy tehdä alle 30-vuotiaana. Minun siis. Ja onneksi tein, koska 30-vuotiaana sairastuin niin, etten enää olisi voinut lapsia hankkiakaan. Hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltaan saa kuitenkin jokainen kommentoida, esimerkiksi itse olen todella tyytyväinen ettei enää tarvitse hoitaa ja vahtia kouluikäisiä, saati päiväkoti-ikäisiä lapsia, kuten moni ikäiseni tekee. Omat lapseni ovat jo aikuisia, kun sain heidät parikymppisenä.
Niin saakin, mutta lähinnä ihmetyttää se kun nämä menevät pelkkien omien kokemusten kertomisen lisäksi usein sellaiseen nokitteluun, jossa hienovaraisesti pyritään polkemaan toisia alas ja perustelemaan miksi joku toinen valinta on huonompi.
Ennen lasten hankintaa pitää olla puitteet kunnossa sitä varten. Omakotitalo lapsiperheiden suosimalta alueelta, molemmilla vanhemmilla vakityöt jotta taloudellinen pohja on turvattu, autot lasten kyydityksiä varten ym. Harvalta tämä onnistuu ennen 30v ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapset suht nuorena, samoin omat vanhempani ja isovanhempani. Lapsillani oli siis liuta reippaita mummuja ja ukkeja, niinkuin minullakin on ollut. Todella tukeva turvaverkko, turvallisia aikuisia. Nyt minulla on aikuiset lapset ja me yhdessä autellaan meidän vanhuksia.
Osa serkuistani on sitten lisääntynyt tosi myöhään. Osa on katkeria kun heillä ei ole turvaverkkoja mummuista ja ukeista vaan päinvastoin, heistä osa joutuu ehkä hoitamaan pieniä lapsia JA vanhoja vanhuksiaan.
Näissä keskusteluissa kyllä monesti unohtuu ihan tyystin se, että ei lapsien tekoaikaa todellakaan voi aina itse päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen lasten hankintaa pitää olla puitteet kunnossa sitä varten. Omakotitalo lapsiperheiden suosimalta alueelta, molemmilla vanhemmilla vakityöt jotta taloudellinen pohja on turvattu, autot lasten kyydityksiä varten ym. Harvalta tämä onnistuu ennen 30v ikää.
No jaa. Sain esikoisen kun olin 24, omakotitalon ostimme vasta kun olin 27. En ole aiheesta kuullut valitusta. Miehellä oli vakityö kun lapsi syntyi, mutta itsekin olin koulutusta vastaavassa työssä alalla, jossa työtä riittää. Ja muista syistä talous oli muutenkin varsin turvattu. Joten mitä varten niitä puitteita olisi pitänyt odottaa?
Vierailija kirjoitti:
Sain lapset suht nuorena, samoin omat vanhempani ja isovanhempani. Lapsillani oli siis liuta reippaita mummuja ja ukkeja, niinkuin minullakin on ollut. Todella tukeva turvaverkko, turvallisia aikuisia. Nyt minulla on aikuiset lapset ja me yhdessä autellaan meidän vanhuksia.
Osa serkuistani on sitten lisääntynyt tosi myöhään. Osa on katkeria kun heillä ei ole turvaverkkoja mummuista ja ukeista vaan päinvastoin, heistä osa joutuu ehkä hoitamaan pieniä lapsia JA vanhoja vanhuksiaan.
Tässä yksi esimerkki juurikin siitä, mitä aloituksessa tarkoitettiin. Nostetaan itseä muita ylemmäksi muita lyttäämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa kyllä monesti unohtuu ihan tyystin se, että ei lapsien tekoaikaa todellakaan voi aina itse päättää.
Suurin osa voi. Ainakin, jos päättää tehdä ne lapset nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa kyllä monesti unohtuu ihan tyystin se, että ei lapsien tekoaikaa todellakaan voi aina itse päättää.
Niin kauan kun ehkäisy ja abortti ovat (vielä) laillisia, niin ainakin sen ei-toivotun lapsen voi välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain lapset suht nuorena, samoin omat vanhempani ja isovanhempani. Lapsillani oli siis liuta reippaita mummuja ja ukkeja, niinkuin minullakin on ollut. Todella tukeva turvaverkko, turvallisia aikuisia. Nyt minulla on aikuiset lapset ja me yhdessä autellaan meidän vanhuksia.
Osa serkuistani on sitten lisääntynyt tosi myöhään. Osa on katkeria kun heillä ei ole turvaverkkoja mummuista ja ukeista vaan päinvastoin, heistä osa joutuu ehkä hoitamaan pieniä lapsia JA vanhoja vanhuksiaan.
Minäkin tiedän monia katkeria nuorina lapsen saaneita joilla on mielestään nuoruus jäänyt elämättä. Mitä tästä voi siis oppia? Sen, että kaikissa valinnoissa on sekä hyvät että huonot puolensa, riippuen ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Omalta kohdaltaan saa kuitenkin jokainen kommentoida, esimerkiksi itse olen todella tyytyväinen ettei enää tarvitse hoitaa ja vahtia kouluikäisiä, saati päiväkoti-ikäisiä lapsia, kuten moni ikäiseni tekee. Omat lapseni ovat jo aikuisia, kun sain heidät parikymppisenä.
Niin ehkä ajattelet noin kun olet jo elänyt sen rankan pikkulapsiajan aikoja sitten. Jos taas olisit ollut tahtomattasi lapseton/miehetön aiemmin ja saanut lapset yli 30 vuotiaana, niin varmasti kokisit silloin hetken sopivaksi ja olisit kiitollinen siitä päiväkotiajasta nyt keski-ikäisenäkin. Etkö muka koskaan 20 vuotiaana kokenut harmitusta siitä ettet voinut elää samanlaista nuoruutta kuin ehkä kaverisi elivät? Nämä ystävät taas ovat voineet ajatella silloin että huh onneksi meillä ei ole lapsia nyt ja saamme elää vapaasti nuoruuttamme niin kauan kuin hyvältä tuntuu.
Puhutko jostain kaveristasi vai sukulaisesta? Hän on vaan kateellinen kusipää, ja aihe minkä on valinnut, eli sopiva lapsentekoikä, on vain hänen kusipäisen luontonsa kukinto
Normaalit ihmiset ymmärtävät, että lapset ovat jumalan lahja ja tulevat eri ihmisille eri aikaan, joillekin ei koskaan, sillä heillä on jokin toinen lahja. Eli hanki parempaa seuraa
Vierailija kirjoitti:
Ennen lasten hankintaa pitää olla puitteet kunnossa sitä varten. Omakotitalo lapsiperheiden suosimalta alueelta, molemmilla vanhemmilla vakityöt jotta taloudellinen pohja on turvattu, autot lasten kyydityksiä varten ym. Harvalta tämä onnistuu ennen 30v ikää.
Kerrostalossa voi asua ja autoa ei ole pakko olla. Näin oli mun lapsuudessa. Nykyään on ihme vaatimuksia.
Tämä keskustelu osoittaa jo nyt juuri sen mistä aloituksessa puhuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain lapset suht nuorena, samoin omat vanhempani ja isovanhempani. Lapsillani oli siis liuta reippaita mummuja ja ukkeja, niinkuin minullakin on ollut. Todella tukeva turvaverkko, turvallisia aikuisia. Nyt minulla on aikuiset lapset ja me yhdessä autellaan meidän vanhuksia.
Osa serkuistani on sitten lisääntynyt tosi myöhään. Osa on katkeria kun heillä ei ole turvaverkkoja mummuista ja ukeista vaan päinvastoin, heistä osa joutuu ehkä hoitamaan pieniä lapsia JA vanhoja vanhuksiaan.
Tässä yksi esimerkki juurikin siitä, mitä aloituksessa tarkoitettiin. Nostetaan itseä muita ylemmäksi muita lyttäämällä.
Ei tuossa lytätä vaan kerrotaan faktoja. Jos tekee lapset nelikymppisenä niin saa varautua 10 v sisällä hoitamaan omia lapsia sekä omia vanhempia, sen sijaan että ne omat vanhemmat olisi mukana lastenlasten elämässä.
Sain lapset aivan väärässä vaiheessa, mutta elämä on.