"Oikeasta" lapsentekoiästä väittely
Tätäkin palstaa lukiessa pakko ihmetellä mikä tarve monella tuntuu olevan nostaa oma elämänsä ja valintansa muiden yläpuolelle, tapellaan siitä kuka oli oikean ikäinen saadessaan lapset. Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että olemme yksilöitä erilaisine elämäntilanteineen ja jos sinä olet mielestäsi tehnyt omassa elämässäsi oikeita valintoja niin hienoa, mutta se ei tarkoita, että samat valinnat olisivat olleet oikeita kaikille muille. Sinulle sopiva elämänpolku voisi olla painajainen jollekin muulle. Käsittämätön tarve joillakin kilpailla ja perustella omaa paremmuuttaan etenkin äitiyteen liittyvissä asioissa.
Puhumattakaan siitä, että lapsia ei todellakaan aina tehdä silloin kun itse niin päättää, elämää ei voi aina kontrolloida.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
"Mulla kuoli isänisä 60-luvulla 20 vuotta ennen syntymääni, isänäiti 90-luvun alussa kun olin viisi, äidinäiti ysärillä kun olin yhdeksän ja äidinisä 2000-luvun alussa kun olin 17. He vielä asuivat kaikki toisella puolella maata.
Ihmisillä on outoja harhaluuloja, että kaikissa suvuissa on sukupolvien välillä pienet ikäerot. Synnyin vuonna 1986 ja isänisä esimerkiksi vuonna 1902. Jos isänisä olisi ollut elossa ja minä syntynyt 10 vuotta aiemmin niin silti kyse olisi syntyessäni ollut 74-vuotiaasta miehestä "
Ei kai nyt kellään voi olla tuollaista harhaluuloa. Oma sukuni on tätä nuorena lisääntyvää sorttia ja sukupolvet hengissä nyt on lapseni 2000 luvun loppupuoliskolta, me 80-luvulta, vanhempamme 60-luvulta ja isovanhempani 40-luvulta. Sama monilla tuttavaperheillä.
Lasteni koulukavereista kuitenkin useilla on vanhemmat yhtä vanhoja kuin omilla isovanhemmat, ihan normaalia, erilaiset elämät.
Minulla on vanhemmat alle 60v, omat isovanhemmat vähän yli 80v ja itse olen 35v lapset alle 5v. Valitettavasti apuja ei silti ole ollut, jos olisin saanu lapset esim. 20v niin tiedän että omat isovanhemmat olisivat auttaneet.. paljonkin
Vierailija kirjoitti:
"No sehän johtuu tietenkin siitä, ettei olla varmoja siitä omasta ratkaisusta. "Vanhana" lisääntynyt todistelee, että kyllä juoksut on juostu ja hyvin sitä tässä iässä vauva-arkea jaksaa, vaikka todellisuudessa sopeutuminen on todella vaikeaa, kun on nelikymppiseksi asti tottunut tulemaan ja menemään omien oikkujen mukaan ja valvominen väsyttää hirveästi. Nuorena lapset saanut leveilee nopealla palautumiselle ja sillä, että nelikymppisenä on vapaa perhevelvotteista, mutta samalla pelkää, että jäikö se nuoruus kuitenkin elämättä. Nämä kaksi kohtaavat vauvapalstalla ja riita on valmis."
Mutta kyllä nämäkin saavat rivinsä suoriksi kun joku lapseton kehtaa sanoa olevansa tyytyväinen elämäänsä :D
Sen lapsettoman taas saa riehaantumaan sanomalla kokevansa, että olisi jäänyt paljosta paitsi, jos ei olisi lapsia tehnyt ;)
Omiin valintoihinsa tyytyväisen ei tarvitse päivitellä muiden elämää eikä päteä.
Vierailija kirjoitti:
Sain lapset suht nuorena, samoin omat vanhempani ja isovanhempani. Lapsillani oli siis liuta reippaita mummuja ja ukkeja, niinkuin minullakin on ollut. Todella tukeva turvaverkko, turvallisia aikuisia. Nyt minulla on aikuiset lapset ja me yhdessä autellaan meidän vanhuksia.
Osa serkuistani on sitten lisääntynyt tosi myöhään. Osa on katkeria kun heillä ei ole turvaverkkoja mummuista ja ukeista vaan päinvastoin, heistä osa joutuu ehkä hoitamaan pieniä lapsia JA vanhoja vanhuksiaan.
Tässä on kyllä oiva esimerkki juuri tuosta mistä aloituksessa puhuttiin. Miten joku voi olla niin jumissa omissa näkökulmissaan ettei ymmärrä erilaisia tilanteita?
Jos pitäisi valita vapaan nuoruuden ja vapaan keski-iän välillä, niin valitsisin ja valitsinkin vapaan nuoruuden. Nyt on ihanan kiireetöntä ja ei ole mitään hinkua saada lapsia äkkiä pois jaloista, kun on saanut jo omaa elämää elää riittävästi. Moni kaverini taas valitsi toisin päin ja se sopi heille mikä on hieno juttu. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja tuetaan toisiamme ennemmin kuin lytätään, eikö?
Oikea ikä lasten tekoon se kun on koulut käyty ja oma talous kunnossa. Monella tuo tarkoittaa 40+ ikää, jolloin lasten saanti on jo epävarmaa. Köyhien ei saisi antaa lisääntyä. Lapset joutuvat sijaiskärsijöiksi.
Biologisesti naisilla ehkä, monessa muussa mielessä useimmiten ei.