Lue keskustelun säännöt.
"Oikeasta" lapsentekoiästä väittely
29.07.2024 |
Tätäkin palstaa lukiessa pakko ihmetellä mikä tarve monella tuntuu olevan nostaa oma elämänsä ja valintansa muiden yläpuolelle, tapellaan siitä kuka oli oikean ikäinen saadessaan lapset. Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että olemme yksilöitä erilaisine elämäntilanteineen ja jos sinä olet mielestäsi tehnyt omassa elämässäsi oikeita valintoja niin hienoa, mutta se ei tarkoita, että samat valinnat olisivat olleet oikeita kaikille muille. Sinulle sopiva elämänpolku voisi olla painajainen jollekin muulle. Käsittämätön tarve joillakin kilpailla ja perustella omaa paremmuuttaan etenkin äitiyteen liittyvissä asioissa.
Puhumattakaan siitä, että lapsia ei todellakaan aina tehdä silloin kun itse niin päättää, elämää ei voi aina kontrolloida.
Kommentit (67)
Ihan sama minkä ikäisenä lapset saa, aina on riski mokata kaikki.
On tutkittua tietoa,että nuorena aikuisena on optimaalisin aika tehdä lapset. Tässä huomiotu fyysinen ja biologinen puoli.
Voisin kuitenkin mutuna väittää, että henkinen kypsyys on parhain vasta 30v eteenpäin. Sitten taas se toinen puoli alkaa laskea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain lapset suht nuorena, samoin omat vanhempani ja isovanhempani. Lapsillani oli siis liuta reippaita mummuja ja ukkeja, niinkuin minullakin on ollut. Todella tukeva turvaverkko, turvallisia aikuisia. Nyt minulla on aikuiset lapset ja me yhdessä autellaan meidän vanhuksia.
Osa serkuistani on sitten lisääntynyt tosi myöhään. Osa on katkeria kun heillä ei ole turvaverkkoja mummuista ja ukeista vaan päinvastoin, heistä osa joutuu ehkä hoitamaan pieniä lapsia JA vanhoja vanhuksiaan.
Tässä yksi esimerkki juurikin siitä, mitä aloituksessa tarkoitettiin. Nostetaan itseä muita ylemmäksi muita lyttäämällä.
Ei tuossa lytätä vaan kerrotaan faktoja. Jos tekee lapset nelikymppisenä niin saa varautua 10 v sisällä hoitamaan omia lapsia sekä omia vanhempia, sen sijaan että ne omat vanhemmat olisi mukana last
Faktoja, jotka eivät päde ihan jokaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain lapset suht nuorena, samoin omat vanhempani ja isovanhempani. Lapsillani oli siis liuta reippaita mummuja ja ukkeja, niinkuin minullakin on ollut. Todella tukeva turvaverkko, turvallisia aikuisia. Nyt minulla on aikuiset lapset ja me yhdessä autellaan meidän vanhuksia.
Osa serkuistani on sitten lisääntynyt tosi myöhään. Osa on katkeria kun heillä ei ole turvaverkkoja mummuista ja ukeista vaan päinvastoin, heistä osa joutuu ehkä hoitamaan pieniä lapsia JA vanhoja vanhuksiaan.
Tässä yksi esimerkki juurikin siitä, mitä aloituksessa tarkoitettiin. Nostetaan itseä muita ylemmäksi muita lyttäämällä.
Ei tuossa lytätä vaan kerrotaan faktoja. Jos tekee lapset nelikymppisenä niin saa varautua 10 v sisällä hoitamaan omia lapsia sekä omia vanhempia, sen sijaan että ne omat vanhemmat olisi mukana lastenlasten elämässä.
Eli se on sun mielestä fakta, että ihan kaikilla nuorilla vanhemmilla on omat vanhemmat apuna ja kaikkien viisikymppisten vanhemmat ovat nuhjuisia ikäloppuja? Tässä taas nähdään, että ajatellaan vain sitä omaa tilannetta.
Näissä aina perustellaan asioita vaan siitä yhdestä tietystä näkökulmasta eikä nähdä miten niitä katsantokantoja voi olla aika monta muutakin. Ihmiset ja elämäntilanteet ovat niin erilaisia, että ei ole olemassa mitään yleispäteviä totuuksia.
Kun me mietimme lasten tekemistä, mietimme jaksamista, uraa, taloutta, isovanhempien ikää jne. Saimme lapset kun olin 23 ja 25 v. Ekan aikaan vielä opiskelin ja tokan aikaan aloittelin työelämässä, varsinaista uraa ei vielä ollut. isovanhemmat olivat nuoria ja auttoivat mielellään, ostimme heti naimisiin mentyämme ison rivarikolmion, joten se oli kunnossa. Olin liki 2 v, kotona molemmilta, mies tienaa niin paljon paremmin (lääkäri), että meille sopi tämä järjestely, ja minun työnantajalleni myös. Nyt olen kohta 40 v, enkä enää jaksaisi pikkulapsiaikaa. Kolmio vaihtui aika pian isoon uuteen omakotitaloon ja nyt minulla on ura, jossa haluan menestyä, joten ei lasta enää minulle. Moni kaverini on pienten lasten vanhempina ja kun sitä rimpuilua työn ja lasten välillä katsoo niin eipä käy kateeksi. Pari liittoa jopa purkautunut kun pitkään vapaana olleet liki 40-vuotiaat eivät sopeutuneetkaan pikkulapsiarkeen. Kurjaa katsoa riitelyä, kuka katsoo milloinkin lapsia.
Meille sopi siis nuorena tehdä lapset, enkö ole kyllä montaa esimerkkiä nähnyt, että vanhana se erityistä herkkua olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain lapset suht nuorena, samoin omat vanhempani ja isovanhempani. Lapsillani oli siis liuta reippaita mummuja ja ukkeja, niinkuin minullakin on ollut. Todella tukeva turvaverkko, turvallisia aikuisia. Nyt minulla on aikuiset lapset ja me yhdessä autellaan meidän vanhuksia.
Osa serkuistani on sitten lisääntynyt tosi myöhään. Osa on katkeria kun heillä ei ole turvaverkkoja mummuista ja ukeista vaan päinvastoin, heistä osa joutuu ehkä hoitamaan pieniä lapsia JA vanhoja vanhuksiaan.
Ja joka keskusteluun pitää vetää mukaan isovanhemmat! Jännä että jotkut panee lapsia alulle omat vanhemmat ja appivanhemmat ajatuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lasten hankintaa pitää olla puitteet kunnossa sitä varten. Omakotitalo lapsiperheiden suosimalta alueelta, molemmilla vanhemmilla vakityöt jotta taloudellinen pohja on turvattu, autot lasten kyydityksiä varten ym. Harvalta tämä onnistuu ennen 30v ikää.
No jaa. Sain esikoisen kun olin 24, omakotitalon ostimme vasta kun olin 27. En ole aiheesta kuullut valitusta. Miehellä oli vakityö kun lapsi syntyi, mutta itsekin olin koulutusta vastaavassa työssä alalla, jossa työtä riittää. Ja muista syistä talous oli muutenkin varsin turvattu. Joten mitä varten niitä puitteita olisi pitänyt odottaa?
Sullapa on asiat sitten olleet jo nuorena mallillaan ja mitä sitä odottamaan. Itse sain ensimmäisen vakavasti otettavan parisuhteen vasta kun olin 27, omakotitaloon ei tule olemaan varaa vielä vuosiin. Jos haluaisin lapsia, niin itse kyllä joutuisin odottamaan vielä niitä puitteita, kun en ole tällä hetkellä edes kokopäiväisessä työssä alanvaihdon ja uusien opintojen vuoksi. Olen nyt kolmekymmentä, joten aika rientää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin oli vähemmän apua isovanhemmista, kun saimme lapset nuorina, koska olivat vielä työelämässä omilla paikkakunnillaan. Ei heitä voinut hälyttää apuun kun lapset sairastuivat. Ihan toinen tilanne oli miehen siskolla, joka sai lapset 10 vuotta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain lapset suht nuorena, samoin omat vanhempani ja isovanhempani. Lapsillani oli siis liuta reippaita mummuja ja ukkeja, niinkuin minullakin on ollut. Todella tukeva turvaverkko, turvallisia aikuisia. Nyt minulla on aikuiset lapset ja me yhdessä autellaan meidän vanhuksia.
Osa serkuistani on sitten lisääntynyt tosi myöhään. Osa on katkeria kun heillä ei ole turvaverkkoja mummuista ja ukeista vaan päinvastoin, heistä osa joutuu ehkä hoitamaan pieniä lapsia JA vanhoja vanhuksiaan.
Tässä yksi esimerkki juurikin siitä, mitä aloituksessa tarkoitettiin. Nostetaan itseä muita ylemmäksi muita lyttäämällä.
Ei tuossa lytätä vaan kerrotaan faktoja. Jos tekee lapset nelikymppisenä niin saa varautua 10 v sisällä hoitamaan omia lapsia sekä omia vanhempia, sen sijaan että ne omat vanhemmat olisi mukana last
Mitä faktoja? Tuo on katkelma yhden ihmisen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lasten hankintaa pitää olla puitteet kunnossa sitä varten. Omakotitalo lapsiperheiden suosimalta alueelta, molemmilla vanhemmilla vakityöt jotta taloudellinen pohja on turvattu, autot lasten kyydityksiä varten ym. Harvalta tämä onnistuu ennen 30v ikää.
No jaa. Sain esikoisen kun olin 24, omakotitalon ostimme vasta kun olin 27. En ole aiheesta kuullut valitusta. Miehellä oli vakityö kun lapsi syntyi, mutta itsekin olin koulutusta vastaavassa työssä alalla, jossa työtä riittää. Ja muista syistä talous oli muutenkin varsin turvattu. Joten mitä varten niitä puitteita olisi pitänyt odottaa?
Sullapa on asiat sitten olleet jo nuorena mallillaan ja mitä sitä odottamaan. Itse sain ensimmäisen vakavasti otettavan parisuhteen vasta kun olin 27, omakotitaloon ei tule olemaan varaa vielä vuosiin. Jos haluaisin lap
Niinpä. Siksi ei kannatakaan yleisesti viisastella iästä suuntaan eikä toiseen muille ihmisille, vaan antaa kaikkien elää omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain lapset suht nuorena, samoin omat vanhempani ja isovanhempani. Lapsillani oli siis liuta reippaita mummuja ja ukkeja, niinkuin minullakin on ollut. Todella tukeva turvaverkko, turvallisia aikuisia. Nyt minulla on aikuiset lapset ja me yhdessä autellaan meidän vanhuksia.
Osa serkuistani on sitten lisääntynyt tosi myöhään. Osa on katkeria kun heillä ei ole turvaverkkoja mummuista ja ukeista vaan päinvastoin, heistä osa joutuu ehkä hoitamaan pieniä lapsia JA vanhoja vanhuksiaan.
Ja joka keskusteluun pitää vetää mukaan isovanhemmat! Jännä että jotkut panee lapsia alulle omat vanhemmat ja appivanhemmat ajatuksissa.
Niinpä. Ei ole yritystäkään hoitaa itse lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni aina rassaa tämä isovanhempikeskustelu. Joku ihan hyvin otti asian tuossa aiemmassa viestissä esiin ja yleinen oletushan on, että ne isovanhemmat olisi jotenkin mukana siinä pikkulapsiarkea keventämässä. Hyvä juttu, jos jollain on näin, mutta kaikilla ei todellakaan ole. Osa ihmisistä ei halua olla omien vanhempiensa kanssa missään tekemisissä, saati että antaisi lapsensa näiden hoitoon. Osalla ei ole enää terveitä vanhempia, vaan voi olla että joutuu hoitamaan heitä vaikka vanhemmat ei olisi edes vielä eläkeiässä. Osan vanhemmat asuu niin kaukana, että ei vaan voi olla avuksi vaikka tahtoisivat. Osan vanhemmilla ei ole mitään halua osallistua pikkulapsiarjen pyöritykseen, vaan haluavat elää omaa elämäänsä kun omat lapset on saatu kasvatettua. Osalla ei ole enää vanhempia elossa lainkaan. Kaikki tämä unohtuu, messutaan vaan siitä että isovanhemmat on olleet apuna kun lapset on olleet pieniä ja niin on ollut ihana tehdä muksut kun itse oli nuori ja sai apua jne. jne. jne. Tuo on teidän kokemus, mutta yrittäkääpä miettiä miten olisitte jaksaneet, jos niitä lisäkäsiä ei vaan olisi ollut.
Itse ajattelin teininä että olen varmasti saanut lapsia reilusti alle 30 vuotiaana, ehkä noin 25v. No nyt olen 31v ja olen todella tyytyväinen ettei lapsia vielä ole, olen nauttinut vapaudesta tehdä mitä huvittaa ja rauhallisuudesta. Ajattelen että jaksan paremmin vanhempana sen (ankean) ja rankan pikkulapsiajan koska olen jo nähnyt "kaiken" muun eikä mitään kaipuuta ole mihinkään suurempaan vaan jaksan möllöttää kotona mahdollisten lasten kanssa hämmästellen muurahaisia jne. Ja se että olen saanut keskittyä paljon omiin juttuihin ja puuhasteluihin rauhassa, ehkä jopa kyllästyen niihin niin että lapsiarki alkaa kuulostaa kaikista mukavimmalta ja houkuttelevimmalta. Toki tiedostan että lapsia ei välttämättä enää suoda kun ikää tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmyys on lisääntymisen edellytys ja seuraukset alkavat näkyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä keskusteluissa kyllä monesti unohtuu ihan tyystin se, että ei lapsien tekoaikaa todellakaan voi aina itse päättää.
Kyllä yleensä voi jos on parisuhteessa. En puhu tahattomasta lapsettomuudesta.
No ei kyllä voi edes parisuhteessa, koska vaikka ei olisi mitenkään tahattomasti lapseton, niin raskauden alkuun voi silti mennä aikaa ja toisekseen elämäntilanteet voi muuttua itsestä riippumattomista syistä niin, että niitä lapsia ei vaan pysty miettimään juuri siihen hetkeen, vaikka se paras lapsentekoikä olisikin juuri nyt. Ei siinä tarvita kuin joku sairastuminen, tai että työpaikka menee alta, tai vaikka joku kriisi omien perheenjäsenten kesken, jotta ne lapsenhankinnat siirtyy odottamaan vähän vakaampaa hetkeä. Ja voihan myös olla, että parisuhteessa halutaan lapsia, mutta osapuolet haluavat niitä eri aikaan.
Nämä lapsentekoiällä/lasten hoitamiselle pätijät on niitä keillä elämässään ei ole ihan oikeasti mitään muuta.
Mulla parhaimmillaan yks tuttu alkoi kertomaan kuin suurtakin uutista että naisten hedelmällisyys laskee vanhetessa ja joskus voi olla että lapsia on vaikea saada nuorenakaan että kaikkien pitäisi tehdä kuin hän ja äkkiä pulla uuniin siinä 20-vuotiaana, haluaako lapsia ylipäätään niin sen kerkeää sit päättää siinä kun sitä lasta yrittää. Sama tuttu oli just näitä imetyshörhöjä, kyseli imettäkö ja jos ei niin miksei jne. Koulutukseltaan ei ollut mitään mikä edes kävi lähellä terveydenhuoltoa. Ja sen hedelmällisyyden laskun tietää jokainen 30-vuotias nainen ihan yhtä varmasti kuin jokainen tupakoija että tupakoininen voi aiheuttaa syöpää.
Meillä neuvolassa ihan sanottiin että ko. tyyppisiin ihmisiin kannattaa ottaa vähän etäisyyttä nyt kun oma lapsi on pieni. Pääsee kuulemma niin paljon helpommalla ja jos joku askarruttaa niin neuvolatädiltä voi kysyä.
Oikea ikä tehdä lapsia on 20-35v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain lapset suht nuorena, samoin omat vanhempani ja isovanhempani. Lapsillani oli siis liuta reippaita mummuja ja ukkeja, niinkuin minullakin on ollut. Todella tukeva turvaverkko, turvallisia aikuisia. Nyt minulla on aikuiset lapset ja me yhdessä autellaan meidän vanhuksia.
Osa serkuistani on sitten lisääntynyt tosi myöhään. Osa on katkeria kun heillä ei ole turvaverkkoja mummuista ja ukeista vaan päinvastoin, heistä osa joutuu ehkä hoitamaan pieniä lapsia JA vanhoja vanhuksiaan.
Ja joka keskusteluun pitää vetää mukaan isovanhemmat! Jännä että jotkut panee lapsia alulle omat vanhemmat ja appivanhemmat ajatuksissa.
Tätä mä en kans tajua. Mun molemmat vanhemmat kuoli kun olin nuori; isä kun olin 16 ja äiti kun oli vähän päälle 20. Mun olis pitänyt tehdä lapset tyyliin 14 vuotiaana että omat vanhemmat olis tästä ilosta päässeet osaksi. Appivanhemmat on hengissä, mutta heitä ei kiinnosta nähdä lapsenlapsiaan, mutta tämä onneksi tajuttiin ennen kuin tehtiin yhtäkään lasta.
Vierailija kirjoitti:
Nämä lapsentekoiällä/lasten hoitamiselle pätijät on niitä keillä elämässään ei ole ihan oikeasti mitään muuta.
Mulla parhaimmillaan yks tuttu alkoi kertomaan kuin suurtakin uutista että naisten hedelmällisyys laskee vanhetessa ja joskus voi olla että lapsia on vaikea saada nuorenakaan että kaikkien pitäisi tehdä kuin hän ja äkkiä pulla uuniin siinä 20-vuotiaana, haluaako lapsia ylipäätään niin sen kerkeää sit päättää siinä kun sitä lasta yrittää. Sama tuttu oli just näitä imetyshörhöjä, kyseli imettäkö ja jos ei niin miksei jne. Koulutukseltaan ei ollut mitään mikä edes kävi lähellä terveydenhuoltoa. Ja sen hedelmällisyyden laskun tietää jokainen 30-vuotias nainen ihan yhtä varmasti kuin jokainen tupakoija että tupakoininen voi aiheuttaa syöpää.
Meillä neuvolassa ihan sanottiin että ko. tyyppisiin ihmisiin kannattaa ottaa vähän etäisyyttä nyt kun oma lapsi on pieni. Pääsee kuulemma niin paljon hel
Ei pidä kyseenalaistaa neuvolantädin neuvoja. Pahimpia ovat juuri isovanhemmat jotka antavat kaikenlaisia vanhentuneita vinkkejä jotka eivät mitenkään vastaa nykytietämystä asioista.
Kyllä yleensä voi jos on parisuhteessa. En puhu tahattomasta lapsettomuudesta.