Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paniikkihäiriö vai sosiaalinen ahdistus?
28.07.2024 |
Aikaisemmin en ole karttanut niin paljon esiintymistä tai esillä oloa kuin mitä nykyisin.
Olen jumissa nykyisessä työssäni kun en uskalla mennä enää edes uusiin työhaastatteluihin. Kokemusta on kuitenkin erilaisista työhaastatteluista. Olen opinnoissani pitänyt esitelmiä ja johtanut ryhmiä. Minulla on ammattikorkeakoulututkinto ja lisäksi olen maisteri yliopistosta. Olen kuitenkin edelleen samassa työssä, jossa mikään tutkinto ei ole edes välttämätön.
Olen kymmenisen vuotta sitten lukenut lähemmäs 100 ihmiselle kirkossa siskoni häissä. Olin myös kaaso ja vastasin koko hääjuhlan juontamisesta. Nyt en pysty edes kuvittelemaan käveleväni omissa häissäni alttarille. Toivoisin että voisin kulkea isäni kanssa ihmisten keskellä sulhaseni luo ja kokea sen kaiken. Mutta pelko ja ahdistus on liian voimakas.
Kyyneleet valuu silmistä kun kirjoitan tätä.
Mistä tämä johtuu?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko elämässäsi tapahtunut jotan kamalaa ennenkö muutos tapahtui?
Ahdistukselta kuulostaa. Eikös paniikkikohtaus mene ohi ja sitten olo on taas normaali?
Sinuna hakisin apua, vaikka kävisin juttusilla psykologilla tai psykiatrilla.
Jotain traumaattista on ap tapahtunut elämässäsi , et vaan kerro nyt meille.Kakistappa ulos, niin neuvotaan.
Minulla on molemmat ollut jo 30 vuotta.
Oon kulkenut psykologilla, mielenterveyshoitajilla, terapeuteille.
Noin 25 v sitten kävin matkailuopaskurssin, eli kiertelimme turistien kans bussilla ympäri kotikuntaani, minä puhuin ja kerroin mikrofoniin.
Omissa häissäni, halusin kirkkohäät, reilu 20 v sitten oli reilu 10 vierasta. Istuimme osan ajasta, kun jännitin niin paljon.
Pahimmillaan en ole pystynyt kaupassa käymään.
Olo voi siis vaihdella laidasta laitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä voisiko tämä kenties johtua jostain yhteiskuntaluokka loikkauksesta jonka olen opintojeni myötä tehnyt. Ja nyt huijarisyndrooma kolkuttaa takaraivossa että "sinä paljastut vielä!!" ja kaikki onkin vain hassua sattumaa/tuuria. Olen duunariperheestä ja minulla ei ole ollut sellaisia roolimalleja joita ehkä olisin tarvinnut nykyistä *mahdollista* uraani ajatellen. Tai ehkä koen että vanhempani eivät arvosta yliopistokoulutusta vaan pitävät ruumiillista työtä OIKEANA työnä. Ehkä myös koen että olen jollain tavalla vain nostanut omaa rimaani aina vain ylemmäs jotain saavutettuani - joka on sittemmin johtanut totaaliseen jäätymiseen. Tietyllä tavalla myös varmaan jotenkin kuvittelen että minun pitäisi sukulaisteni silmissä olla jotenkin virheetön. Ehkä sosiaalinen media on lisännyt paineita olla rautainen hermoiltaan ja sulava sekä järkähtämättömän itsevarma.
Koen joka tapauksessa olevani jonkinlaisessa umpikujassa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voisiko tämä kenties johtua jostain yhteiskuntaluokka loikkauksesta jonka olen opintojeni myötä tehnyt. Ja nyt huijarisyndrooma kolkuttaa takaraivossa että "sinä paljastut vielä!!" ja kaikki onkin vain hassua sattumaa/tuuria. Olen duunariperheestä ja minulla ei ole ollut sellaisia roolimalleja joita ehkä olisin tarvinnut nykyistä *mahdollista* uraani ajatellen. Tai ehkä koen että vanhempani eivät arvosta yliopistokoulutusta vaan pitävät ruumiillista työtä OIKEANA työnä. Ehkä myös koen että olen jollain tavalla vain nostanut omaa rimaani aina vain ylemmäs jotain saavutettuani - joka on sittemmin johtanut totaaliseen jäätymiseen. Tietyllä tavalla myös varmaan jotenkin kuvittelen että minun pitäisi sukulaisteni silmissä olla jotenkin virheetön. Ehkä sosiaalinen media on lisännyt paineita olla rautainen hermoiltaan ja sulava sekä järkähtämättömän itsevarma.
Koen joka tapauksessa olevani jonkinlaisessa umpikujassa.
Minkä tyyliseltä alalta olet valmistunut? Mietin vaan, kun teet töitä joihin ei tarvitsisi koulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ehkä muistat menneisyytesi väärin