Oletteko huomanneet, mikä yhdistää vanhoja pariskuntia, jotka ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä?

No iloiset ovat iloisia ja myrkyn nielleet myrkyn nielleitä myös vanhoina.

Näin se menee. Omat vanhempani, äidin vanhemmat ja nyt minä sekä puolisoni ollaan tästä oikein tyyppiesimerkkejä. Vahvat tahtonaiset löytäneet miehikseen tossun alle hakeutuvat nysväkkeet.

niin, tai jos se ei ole silleen, niin ryyppääminen on yhteinen harrasus,tai 30-vuoden asuntolaina, nainenki voi olla se nyhverö ja mies päättää kaikesta

Olemme olleet yhdessä 37 vuotta. Eri osoitteissa jo 15 vuotta ja syystä. Emme ole nyhveröitä vaan päin vastoin. Kumpikin on voimakastahtoinen ja vanhemmiten se vielä korostuu. Kahvikupin paikka pitää tietää. Molemmat olimme työuramme aikana johtoasemassa ja nyt siitä pitää poisoppia.

Vierailija kirjoitti:

Näin se menee. Omat vanhempani, äidin vanhemmat ja nyt minä sekä puolisoni ollaan tästä oikein tyyppiesimerkkejä. Vahvat tahtonaiset löytäneet miehikseen tossun alle hakeutuvat nysväkkeet.

Kyllä. Näin se menee. Veljeni ja vaimonsa sekä ihan kaikki sukulaiseni ovat juuri tälläisiä. Justiinoita ja nysväkkeitä koko suku meillä. Kaupassakin käydään käsi kädessä. Kerran kysyin käyttekö veskissä edes yksin. 

Narsisti ja autisti? Ne on match made in heaven. Kaksi idioottia, kumpikaan ei tajua provosoitua toisesta.

Olemme olleet yhdessä 36 vuotta, naimisissa 34. Kumpikaan ei ole voimakastahtoinen, eikä nyhverö. Ehkä sellainen iloinen rentous on yhdistävä tekijä, ei hirveästi nipoteta mistään. Ystävällisiä toisillemme.

Nyt noita justiinoiden nysväke miehiä vasta eroaakin, 20-30 vuotta kerätty voimia ja vihdoin saatu tarpeeksi munaa lähteä. Ihan älytön erobuumi näillä juurikin meneillään. 

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä 37 vuotta. Eri osoitteissa jo 15 vuotta ja syystä. Emme ole nyhveröitä vaan päin vastoin. Kumpikin on voimakastahtoinen ja vanhemmiten se vielä korostuu. Kahvikupin paikka pitää tietää. Molemmat olimme työuramme aikana johtoasemassa ja nyt siitä pitää poisoppia.

Hirveää lapsillenne. Säälin heitä.

Mä olen nyt kuuskymppinen ja suunnilleen samanikäisissä kavereissa on pareja jotka on olleet 30-40v yhdessä ja väitän että ei pidä paikkaansa. Ja jos aattelen nyt jo edesmenneitä vanhempiani jotka ehti olla 44v yhdessä, ja täti miehineen on kai olleet jo yli 50v, en tosiaan tunnista tuollaista kaavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ja autisti? Ne on match made in heaven. Kaksi idioottia, kumpikaan ei tajua provosoitua toisesta.

Narsistin kumppanit kuolevat keskimääräistä nuorempana stressiin ym. sairauksiin tai sitten tapaturmaisesti.

Sellaiset pariskunnat pysyvät pitkään yhdessä, jotka tekevät töitä yhdessä. Enkä tarkoita välttämättä mitään yhteistä yritystä (vaikka tämäkin käy), vaan sitä, että se perhe on se yhteinen juttu, jonka eteen tehdään hommia. Nämä hommat on siis konkreettisia, esim. perunamaa, halkotalkoot, kalastaminen, remontti, marjan keruu, yms. Maatila olisi aika luonteva tässä tapauksessa. Päämäärä on yhteinen, eikä kumpikaan kiukuttele naisten ja miesten töistä. Aikaa vastaan taistellaan. Se yhdistää ja tuo arvokkaita muistoja. Kaikki aina unelmoivat, että kun saisi vaan olla vapaalla, mutta oikeasti se merkitys elämään tulee kuitenkin niistä arjen taisteluista ja yhdessä tekemisestä. 

No juu, tunnistan 53 vuotta olleet yhdessä, mut toisaalta en voi kuvitella että tämä mies tulisi toimeen ilman vaimoaan, niin kiinni kasvanut on toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt noita justiinoiden nysväke miehiä vasta eroaakin, 20-30 vuotta kerätty voimia ja vihdoin saatu tarpeeksi munaa lähteä. Ihan älytön erobuumi näillä juurikin meneillään. 

No mun isovanhemmat eli tällä tyylillä yhdessä 70 vuotta. Ensin kuoli mummo 90 vuotiaana ja kohta meni pappa perässä. Omat vanhempani eläneet yhdessä 50 vuotta eikä eron merkkejä ole havaittavissa. Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä reilu 20 vuotta ja mies on hyvin tyytyväinen tähän asetelmaan, jossa ei liikoja tarvitse päätä vaivata. 

Minä tunnen myös ihan päinvastaisia pariskuntia. Mies on päsmäri ja oikeutettu mihin tahansa, ja nainen perinteinen passaaja, sellainen joka ei sano vastaan, jolle avioero on mahdoton ajatus. Siis superkonservatiivinen pariskunta arvoiltaan.

(Mun tuntemat pariskunnat on päälle 70v)

Minkäs sille ap voit, jos omassa lähipiirissä on vain tuollaisia ihmisiä. Ilmeisesti aloituksesi tarkoitus oli leimata vanhoja pariskuntia ja olla ilkeä. Itse tunnen useita ihastuttavia pariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä hamaan loppuun saakka ja eivät todellakaan istu kuvaukseesi. Lisäksi maailmassa on toki loputtomasti myös vanhoja (ja nuoria) pareja, joissa mies on pirttihirmu.

Yleisesti ottaen yhdessä vanhenevia pariskuntia ei yhdistä muu kuin se, että he ovat pysyneet yhdessä.

Olemme 4 sisarusta, kaikki naimisissa sen puolison kanssa, jonka kanssa on lapset tehty 28 - 36 vuotta sitten. Me naiset emme ole mitään justiinoita, olemme rauhallisia ja sopuisia ja meidän miehet sellaisia kunnon miehiä, jotka ovat olleet ja ovat ihania isiä ja joiden kanssa on kiva odottaa kohta alkavia eläkepäiviä. Kukaan ei jyrää ketään. Sanoisin, että sukulaisissa on paljon kauan yhdessä olleita ja sopuisuus on ehkä se kuvaavin sana. En usko, että nuo nyhverö-justiina-parit loppujen lopuksi jäävät yhteen pitemmän päälle. 

Turvallisuushakuisuusen korostuminen eli raha-asiat pitää yhdessä. Ensin asuntolaina ja sitten kun se on maksettu ei haluta tehdä ositusta. Elintaso on parempi kun roikutaan yhdessä. Asunto on isompi ja paremmalla paikalla jne. Etenkin  pienempää eläkettä saavan kohdalla ero on ehdoton nou nou. Eli moni vanhempi nainen roikkuu vähän parempaa saavan miehen kyljessä. Mies taas voi roikkua esim maineen menetyksen pelossa. Kun ero on niin kunniaton ratkaisu. On sukulaisten ja muidenkin silmissä parempi ihminen kun pysyy nuorena solmitussa avioliitossa. Tällaisia reppanoita tunnen muutaman ja sitten on niitä jotka oikeasti sopivat hyvin yhteen ja ovat osanneet elää riittävän hyvää elämää viisaasti, jolloin ei ole ollut mitään tarvetta erota. Nämä ovat onnellisia pareja ja onnekkaita ihmisiä. Samoin heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. 

Tunnen aika monta vanhaa pariskuntaa ja suurin yhdistävä tapaus heillä on että mies ei tee yhtään mitään kotona ja vaimo tekee ihan kaikki kotityöt ja ruoan jne. 

Vanhempani ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta. Ei se ole aina helppoa ollut. Muistan itsekin aikoja (kun olin teini) kun ilmapiiri heidän välillään oli tulehtunut. Heidät on lopulta pitänyt yhdessä moni asia mutta viimeiset 20 vuotta varmaan eniten yhteinen urheiluharrastus. Se oli pitkään ensin isäni harrastus mutta se vei paljon aikaa niin äitini (en tiedä tekikö tietoisesti) alkoi harrastaa sitä isäni kanssa. Sittemmin ovat kiertäneet ympäri maailmaa tämän harrastuksen puitteissa ja tuntuvat olevan onnellisempia kuin koskaan.