Uskovainen ;pelkäätkö helvettiä ja miksi?
Tämän otsikon kysymys on siis suunnattu VAIN uskoontulleille/maailmankatsomukseltaan kristityille ihmisille. Muut aiheet muissa ketjuissa,kiitos!
Joten,uskovainen, suuntauksesta riippumatta( vastata voi siis niin lesta kuin hellarikin,luterilainen tai babtisti,kalvinisti tai karismaatikko-ei väliä,kunhan olet Jeesuksen jumaluuden tunnustava henkilö): pelkäätkö helvettiä yhä edelleen löydettyäsi Jeesuksen ja mistä se mielestäsi johtuu? Mitä olet yrittänyt pelkosi poistamisen eteen tehdä vai teetkö mitään? Oletko saanut tuohon pelkoon apua ja minkälaista? T. Hyvin vaikeiden asioiden,kysymysten ja tilanteiden kanssa kamppaileva Jeesukseen uskova
Kommentit (57)
Jokainen ihminen tuomitsee itsensä Jumalan edessä. Tiedän olevani hyvä ihminen, en synnitön mutta silti hyvä.
En pelkää. Olen evankelisluterilainen ja uskon Jeesukseen, joten kuolemani jälkeen pääsen Taivaaseen.
Voisiko alapeukuttelijat kertoa miksi alapeukkua aloitukselle? Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisiko alapeukuttelijat kertoa miksi alapeukkua aloitukselle? Ap
Aina riittää ketjun aiheen ulkopuolisten törttöilyä ja ylimielistä mielipiteen tunkua.
Kiitos vastauksista, mutta mihin perustuu se täydellinen varmuus joillakin,että he menevät taivaaseen joutumatta läpikäymään esim. muille ihmisille tekemiään ilkeitä tekoja,sanoja,asenteita ym.? Vaikka Jeesus on kantanut kaikki pahuutemme,miksi ajattelet,ettet joutuisi silti synneistäsi jollain tapaa vastuuseen rajan tuolla puolen? Katoliset puhuvat kiirastulesta (itse en siihen usko) mutta olisi täysin vastoin totuutta,jos uskovainen täällä voisi tehdä oikeastaan mitä vain muille ihmisille tai itselleen ja silti hups vain suoraan ilman mitään seuraamuksia päästä Jumalan ikuiseen rakkauteen ja lepoon? Olen kuullut niin paljon kuolleista palanneiden rajakokemuksia,itsekkin sellaisen omaan tietynlaisen,että en ymmärrä miten joku voi olla niin 100% varma omasta pääsystään taivaaseen joka ikinen hetki ja siitä lähtökohdasta käsin tuomita/arvioida/arvostella muita ihmisiä? Eikö sellainen ole juuri sitä,mistä Jeesus varoittaa; ulkokultaisuutta ja sydämen kovuutta? Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut mm Janne Villan kirjoja, keskustellut hlö koht. Aila Ruohon kanssa, etsinyt tietoa ja kokemuksia eri puolilta,mutta riviuskovaisen mielipiteitä ja näkemyksiä kaipaan juuri tähän helvetti-kysymykseen. Tuo sivusto ja järjestö ei ole minulle se paikka,josta löytäisin vastauksia riittävästi tai niihin asioihin joihin tällähetkellä kaipaan. Kiitos kuitenkin.
Ajattelen niin että jos kuoleman jälkeen on luvassa piinaa niin se piina on sitä, että täydellisesti tajuat miten paljon pahaa tulikaan maan päällä tehtyä. Sitten suorastaan anelet itsellesi oikeudenmukaista rangaistusta mutta sitä ei tule, koska se on jo kärsitty. Tulee vaan täydellistä rakkautta. Ja tämä tilanne tuntuu äärimmäisen piinaavalta siihen asti kunnes voit antaa itsellesi anteeksi. Jos siis joskus pystyt.
Tiedän, näkemys ei vastaa minkään uskonnon näkemystä.
Olen elänyt niin että pystyn katsomaan itseäni silmiin.
Minä olen harras uskovainen ja en pelkää Helvettiä. Uskon, että se varattu vain pahimmanlaatuisille syntisille eli lähinnä vihervassuille...
Vierailija kirjoitti:
Voisiko alapeukuttelijat kertoa miksi alapeukkua aloitukselle? Ap
Siksi ettei saada vastata. Minä nyt vastasin tähän. Jatkakaa olkaa hyvä.
Jeesuksen verellä pestyt eivät tarvitse pelätä
En pelkää helvettiä lainkaan. En ole sinne menossa, en oman hyvyyteni tähden, en ole hyvä, vaan Jeesuksen työn tähden. Sehän se pointti uskossa Jeesukseen on, että Hän on ainoa tie taivaaseen ja Isän luokse. Häneen uskomalla ei helvettiin päädy. Sillä ei ole minun tekojen kanssa mitään tekemistä, kyse on Hänen teosta minun hyväkseni.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, mutta mihin perustuu se täydellinen varmuus joillakin,että he menevät taivaaseen joutumatta läpikäymään esim. muille ihmisille tekemiään ilkeitä tekoja,sanoja,asenteita ym.? Vaikka Jeesus on kantanut kaikki pahuutemme,miksi ajattelet,ettet joutuisi silti synneistäsi jollain tapaa vastuuseen rajan tuolla puolen? Katoliset puhuvat kiirastulesta (itse en siihen usko) mutta olisi täysin vastoin totuutta,jos uskovainen täällä voisi tehdä oikeastaan mitä vain muille ihmisille tai itselleen ja silti hups vain suoraan ilman mitään seuraamuksia päästä Jumalan ikuiseen rakkauteen ja lepoon? Olen kuullut niin paljon kuolleista palanneiden rajakokemuksia,itsekkin sellaisen omaan tietynlaisen,että en ymmärrä miten joku voi olla niin 100% varma omasta pääsystään taivaaseen joka ikinen hetki ja siitä lähtökohdasta käsin tuomita/arvioida/arvostella muita ihmisiä? Eikö sellainen ole juuri sitä,mistä Jeesus varoittaa; ulkokultaisuutta ja sydä
kun ottaa Jeesuksen vastaan, saa syntinsä anteeksi. Se, että päättääkö seurata Jeesusta on toinen asia. Jos viettää Jeesuksen kanssa aikaa, kyllä hän parantaa ihmistä. Se käytös muuttuu pikkuhiljaa. Uskovatkin tekevät pahasti, mutta ei se asenne ole, että voi tehdä mitä vaan ja saan aina anteeksi, vaan kun oikeasti tunnet Jeesuksen haluat elää oikein ja hyvin, se halu lähtee sisältä. Aina tässä ei onnistu ja tulee tehtyä virheitä. Kyse on kasvamisesta ja oppimisesta, niinkuin aina ihmisen elämässä. Isä itse ja Pyhä Henki, Jumalan sana opettavat ja ohjaavat, kuinka tulee kohdella muita jne. Ihmisiä kuitenkin ollaan ja siksi on armo.
Jeesus antaa synnit anteeksi kokonaan ja unohtaa ne. Muut ihmiset eivät välttämättä anna anteeksi ja unohda todellakaan, eikä itsekkään unohda.
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt niin että pystyn katsomaan itseäni silmiin.
Itseäsi ehkä, mutta Jumalaa..? Millaiseen Jumalaan uskot? Raamattuhan selkeästi ilmoittaa,että meidän parhainkin tekomme on kuin saastainen vaate Jumalan iankaikkisen pyhyyden edessä. Millä siis itseäsi puolustat,ihminen? Juuri tuo on sitä omavanhurskautta,josta Jeesus nuhtelee niin moneen otteeseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ihminen tuomitsee itsensä Jumalan edessä. Tiedän olevani hyvä ihminen, en synnitön mutta silti hyvä.
Hyvä? Mihin hyvyytesi perustuu? Mikä on itse määrittelemä ei hyvyyden mittari? Oletko tietoinen siitä,mitä Jumala sinusta henkilökohtaisesti on mieltä? Mitä on se hyvyys,josta puhut?
Vierailija kirjoitti:
En pelkää. Olen evankelisluterilainen ja uskon Jeesukseen, joten kuolemani jälkeen pääsen Taivaaseen.
Et perustele mitenkään vastaustasi. Mikään kirkkokunta ei pelasta,tietäisit tämän,jos olisit riittävästi tutkinut Lutherin opetuksia. (Siis vastauksestasi tulee kuva,että uskot luterilaisuuden olevan muita oppeja parempi jostain kumman syystä) Aloituksen kysymys jokatapauksessa koski helvetinpelkoa ja jos sellaista ei ole,tulisiko miettiä miksi ei ole? Ap.
Tuskinpa puhtaasti uskovan tarvitsee pelätä helvettiä.
Itselleni helvetti on vain teoreettinen, mutta jos sen olemassaolo olisikin todellinen, niin siinä tapauksessa punnitkoon sieluni ja laittakoon minne ikinä lystää. Raamatun mukaan Jumalan epäily ei varsinaisesti ole synti.
Agnostikko
Totta kai pelkään. Se joka ei pelkää, niin sen usko on lähinnä ylimielinen, ei vanhurskas.