Miten kertoa kohteliaasti työkaverille että hän keskeyttää omilla asioillaan työntekoni?
Olen ajautunut tilanteeseen, jossa työkaverini purkaa minulle henkilökohtaisia asioitaan. Tämä häiritsee työntekoani jo siinä määrin että en saa päivän aikana tehtyä työhommia vaan ne kasaantuvat seuraavaksi päiväksi.
Olen liian kohtelias ja kiltti ja nyt alkaa tuntumaan että sitä käytetään hyväksi. Työpisteen vaihtaminen ei ole mahdollista. Lisäksi alan kuormittumaan siitä, että työkaverini setvii minulle hänen asioitaan. Miten kasvatan selkärangan ja miten sanon nätisti asiasta?
Kommentit (30)
Sanot vaan, että nyt vähän kiire. Jutellaan myöhemmin.
Suoraan sano. Ja sano että et pysty hoitamaan kuin työn, kuuntelu mahdotonta samaan aikaan, keskeytyy. Ja että hakee jonkun muun ihmisen tai soittaa sille, joka ehtii. Ja voihan sitä pahoitella että ikävä kuulla tietenkin.
Laita kuulokkeet korviin ja näytä kiireiseltä
Kuulokkeet päähän etkä ole huomaavinasi koko häirikköä.
150 € per tunti lasku sille psykologina olemisesta.
Vierailija kirjoitti:
"Saisinko työrauhan, kiitos"
Aika tylyä.
Nyt on vähän kiire, puhutaanko tauolla? Pitää tehdä töitä ettei jää huomiseksi, kiitos. Nyt on homma kesken, pitää keskittyä. Saitko jo omat työt valmiiksi, mulla vielä pahasti kesken, otatko osan näistä mun jutuista? Ikävä kuulla, mutta nyt pitää jatkaa töitä.
Meillä töissä on ihan normaalia, että jos jollakulla on asiaa, hän saa odottaa hetken että saa työvaiheen sellaiseen pisteeseen, että voi keskeyttää. Ja jos juttutuokio tuntuu venyvän, ehdotetaan ihan suoraan että treffataanko lounaalla/tauolla, nyt ei oikein ehtisi. Siis aikuisten maailman meininki. Toki jos kulttuuri on juoruilu, niin voi olla vaikea muuttaa sitä...
Olen kokeillut monta kertaa tuota "hei anteeksi mulla on vähän kiire". Työkaveri jopa meni kerran ihan itseensä ja pyysi yhtenä päivänä anteeksi että on keskeyttänyt mun työt monta kertaa, mutta samalla jatkoi aihealueeseen omiin ongelmiinsa.
Hänellä ei taida olla monta ystävää ja on jostain syystä valinnut minut uskotukseen. Minulle tulee huono omatunto siitä, että olen sisimmässäni vihainen ja kärsimätön kun hän aloittaa omista asioistaan puhumisen. Tietenkään en näytä sitä ulos mutta samalla sivusilmällä katson työpinoa ja mietin että siirränkö töitä vai jäänkö ylitöihin.
Ap
Mene käymään vessassa ei kai hän siellä ulkopuolella odottele, kun luulisi töitä olevan.
Vierailija kirjoitti:
Kerro ihan rehellisesti että sulla on alkanut jäämään hommia seuraavaan päivään keskustelujen vuoksi, ettet pysty tekemään niitä ja keskittymään jos samalla jutellaan. Siksi on pakko nyt vähentää.
Eihän työ ole mikään terapiapaikkaa eikä aikaa saa viedä tuollaiseen. Pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille.
Olet ihan oikeassa ettei työ ole mikään terapiapaikka ja yleensä työkaverini käyttäytyy toisten seurassa fiksusti ja osaa antaa työrauhan. Jostain syystä roolitus välillämme on mennyt siihen että hän purkaa minulle omat asiansa, mitä ei muille tee. Hän on todella mukava ihminen muutoin, nyt viimeisten kuukausien aikana tilanne on kääntynyt näin hankalaksi.
Mietin, että taidan itse pyytää esimieheltä että hän etsii minulle toisen työpaikan firman sisältä, koska työpisteen vaihto ei ole mahdollista.
Nyt itsellä alkaa olemaan asiat siinä pisteessä että ärsyynnyn töihin menosta, sekä siitä kun näen hänet ja tiedän että hän odottaa sitä hetkeä että pääsee kertomaan ongelmistaan minulle.
Ap
Jokainen tarvitsee joskus kuunteliaa ja on inhimillistä kuunnella. Mutta liika on liikaa tottakai siinäkin. On ihan ok kertoa, että on vaikeuksia saada omia töitä tehdyksi ja tarvitsee keskittyä niihin paremmin. Voi ihan oikeasti olla niin, ettei se avautuja vaan huomaa ja tajua sitä.
Vierailija kirjoitti:
Sanot vaan, että nyt vähän kiire. Jutellaan myöhemmin.
Tätä olen itsekin käyttänyt. Sanoo sen vielä ns. hellällä äänellä ja ystävällisellä ilmeellä, niin toinen ymmärtää eikä tunne itseänsä nöyryytetyksi eikä loukatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokeillut monta kertaa tuota "hei anteeksi mulla on vähän kiire". Työkaveri jopa meni kerran ihan itseensä ja pyysi yhtenä päivänä anteeksi että on keskeyttänyt mun työt monta kertaa, mutta samalla jatkoi aihealueeseen omiin ongelmiinsa.
Hänellä ei taida olla monta ystävää ja on jostain syystä valinnut minut uskotukseen. Minulle tulee huono omatunto siitä, että olen sisimmässäni vihainen ja kärsimätön kun hän aloittaa omista asioistaan puhumisen. Tietenkään en näytä sitä ulos mutta samalla sivusilmällä katson työpinoa ja mietin että siirränkö töitä vai jäänkö ylitöihin.
Ap
Vika ei ole sinussa. Vaikka työkaverisi olisi kuinka reppana ja yksinäinen, niin ei hän voi ajatella aina oman napansa kautta, eli sivuuttaa sinun työaikataulusi, koska haluaa itselleen terapiatuokion.
Mun mielestä sä voit näyttää turhautumisesi ja sanoa suoraan, että sori nyt on kiire omissa töissä ja jutellaan vaikka tauolla.
"Puhutaan tästä sitten tauolla eikös niin, nyt minulla on liikaa töitä enkä ehdi."
Tuo työrauhan antaminen kuuluu perussivistykseen. Kukaan ei mene työtä tekevää häiritsemään.
Kuinka paljon sillä ihmisraukalla on ongelmia kun päivästä toiseen pitää niitä jahruta?
Kerro ihan rehellisesti että sulla on alkanut jäämään hommia seuraavaan päivään keskustelujen vuoksi, ettet pysty tekemään niitä ja keskittymään jos samalla jutellaan. Siksi on pakko nyt vähentää.
Eihän työ ole mikään terapiapaikkaa eikä aikaa saa viedä tuollaiseen. Pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille.