Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Minun 20v-26v lasteni elämä

Vierailija
31.01.2011 |

on rankempaa kuin minun aikoinaan.

Olen 43v. Kun lapset olivat pieniä niin

kotihoidontuki ja lapsilisät olivat todella suuret.

Saatoin olla lasteni kanssa vuosia kotona, ilman kiirettä ja huolta paineista joita yhteiskunta asetti.



Lasteni täytyy revetä nykyään moneksi.

Odotukset ja vaatimukset ovat valtavat.

Töitä ei ole helppo saada ja syrjäytyminen on tuttua kaveripiiristä.



Voimia teille kaikille nuorille vanhemmille :)

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
31.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta köyhät sai siihen päälle hurjasti lisiä, joiden ansiosta kasvoi sukupolvi, joka olettaa yhteiskunnan alati heidät elättävän.



Onneksi meillä ei 20v kuvittele olevansa tarpeeksi aikuinen äidiksi.

Vierailija
2/9 |
31.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onneksi meillä ei 20v kuvittele olevansa tarpeeksi aikuinen äidiksi.

En mäkään kuvitellut, mut elämä näytti toisin. ;-)

Tosin on totta, että suuriosa 20vuotiaista on vielä todella lapsen kengissä missä ei sinänsä mitään pahaa ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
31.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

sain paljon tukea.

Lapseni eivät kuitenkaan ole yhteiskunnan tukien varassa. Kovasti tekevät töitä jotta pärjäävät.

ap

Vierailija
4/9 |
31.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kovat vaatimukset perheille!

Vierailija
5/9 |
31.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

totta puhut,itselläni loksahti suu auki,kun kuulin miten suuria kodinhoidontuet aikanaa oli!

Vierailija
6/9 |
31.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

totta puhut,itselläni loksahti suu auki,kun kuulin miten suuria kodinhoidontuet aikanaa oli!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
31.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen 27-vuotias taaperon äiti, ja usein puhutaan kuinka nykyään saa kaiken helpolla. Tosiasiassa elämä ei todellakaan ole helppoa nykypäivänä, siis työelämän ja perhe-elämän kannalta.



Työpaikoista on mieletön kilpailu, samoin opiskelupaikoista. Mihin ikinä ryhdytkin, joudut antamaan itsestäsi kaiken selkärankaasi myöten, koska tiedät että jos et ole riittävän hyvä/aikaansaava ym., vie joku toinen paikkasi. Määräaikaiset työsuhteet ja kaikessa pihistäminen on arvossaan.



Entisessä työpaikassani vanhemmat työtoverini kertoivat, kuinka ennen työn tekeminen oli paljon kivempaa, aikaa oli ihan eri tavalla.



Yritä sitten kaiken tämän keskellä oikeasti keskityyä perhe-elämään. Tai vastaavasti, tietyt odotuksen perheen suhteen on myös korkeat, yritä siinä sitten keskittyä työelämään samalla. Teki niin tai näin, niin aina on annettava viimesetkin mehut itsestään.



Vähän kärjistettyä kirjoitusta minulta, mutta tältä se välillä tuntuu!



Ap, kiitos myötätunnostasi ja ymmärryksestäsi. Lämmitti nuorta mieltä. :)

Vierailija
8/9 |
31.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma äitini on sanonut, ettei kestäisi enää tämän päivän työelämää; määräaikaisi työsuhteita, epävarmuutta ja hektisyyttä. Toisaalta, ei se elämä ennen varmaan yhtään sen helpompaa ollut, mut tahti on saattanut olla inhimillisempi ja kilpailua vähemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
31.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma äitini on sanonut, ettei kestäisi enää tämän päivän työelämää; määräaikaisi työsuhteita, epävarmuutta ja hektisyyttä. Toisaalta, ei se elämä ennen varmaan yhtään sen helpompaa ollut, mut tahti on saattanut olla inhimillisempi ja kilpailua vähemmän.

käy nuoria, omistani on yksi jo vahvasti syrjäytymisen reunassa kiinni.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi viisi seitsemän