Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kumppanin seura kuormittaa
21.07.2024 |
Olemme muuttaneet vähän aikaa sitten kumppanini kanssa yhteen. Kumppanini muutti minun asuntooni. Aiemmin kumppanin seura oli ihanaa ja virkistävää, mutta nyt se tuntuu vain kuormittavalta. Kaipaan todella paljon kokonaisia päiviä yksin ja sitä, että sain elää omassa tahdissani. Ärsyynnyn kaikkeen kumppanini tekemiseen. Kun hän lähtee vaikka kauppaan, toivon vaan, että hän olisi siellä mahdollisimman kauan ja ärsyttää kun kuulen auton ajavan pihaan.
Olen yrittänyt sanoa hänelle, että kaipaan aikaa yksin. Kotona ollessamme laitan välillä kuulokkeista musiikin tai podcastin ja touhuilen omiani. Sanon hänelle, että haluaisin olla rauhassa. Silti hänen läsnäolonsakin ärsyttää ja se varsinkin, jos hän tulee kysymään minulta jotain.
Olen ollut aiemminkin pitkissä avoliitoissa eikä koskaan ennen ole tullut tällaista vaan enemmin olen vaan kaivannut koko ajan kumppanini seuraa. Ennen nykyistä kumppaniani asuin muutaman vuoden yksin ja opin nauttimaan yksinolosta. Kokemuksia ja näkemyksiä, voiko tämä olo johtua siitä, että totuin olemaan yksin ja viihdyin siinä ja kaipaan sitä vai onko vaan kumppani epäsopiva minulle? Kuinka asiaa lähtisi ratkomaan?
Kommentit (19)
Minkä kokoisessa asunnossa asutte? Oletteko molemmat jatkuvasti vapaa-ajalla kotona samaan aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ette asu kaksiossa. Se ei kerta kaikkiaan riitä kahdelle aikuiselle ihmiselle. Eli ensimmäisenä alkaisin etsimään lisää tilaa. Toiseksi jos kumppanissa on jotain ominaisuuksia mitkä ärsyttää jo nyt niin 10 vuoden päästä ne on yleensä ne jotka johtaa eroon.
Kuinka pitkä suhde kyseessä? Kerroitko ennen yhteenmuuttoa, että viihdyt yksin ja haluat/kaipaat sitä aika ajoin? Tiedän tunteen kyllä. Ehkä olen ihmisiä, jonka ei olisi koskaan pitänyt muuttaa saman katon alle...
Mulla kävi juuri noin mitä apkin epäilee, erojen jälkeen totuin viimein pitämään yksinolosta. Sitä ennen ei oman tilan kaipuuta juuri ollut, mutta nyt en osaa kuvitellakaan etteikö jonkun lähes jatkuva läsnäolo ärsyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ette asu kaksiossa. Se ei kerta kaikkiaan riitä kahdelle aikuiselle ihmiselle. Eli ensimmäisenä alkaisin etsimään lisää tilaa. Toiseksi jos kumppanissa on jotain ominaisuuksia mitkä ärsyttää jo nyt niin 10 vuoden päästä ne on yleensä ne jotka johtaa eroon.
Älä tee tätä. Minä ostin isomman asunnon, jotta kumppani mahtuisi sinne myös ja nyt harmittaa, kun on ollut hirveästi rahanmenoa vain. Älä kuluta enempää kuin kuluttaisit ihan itseksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi vaan, mutta mä en ymmärrä, mikä hinku niin monella on muuttaa yhteen seurustelukumppanin kanssa, siis mikäli ei ole edes aikomusta hankkia yhteisiä lapsia eikä ole rahastakaan kiinni. Tarkoitan siis, että jossain pk-seudulla, jossa vuokrat ovat älyttömän korkeat, on varmaan houkutus muuttaa yhteen, kun silloin säästää monta hunttia kuussa tai jos on haave yhteisestä lapsesta, niin olisi hyvä asua yhdessä.
Kuinka kauan te AP sitten seurustelitte ennen yhteenmuuttoa?
Nuorena tuli kaivattua ihmisten läsnäoloa ja seuraa. Sen jälkeen kun opetteli olemaan itsekseen, on vaikea kuvitella että pystyisi edes jakamaan toisen aikuisen kanssa taloa. Varsinkaan jonkun, joka on rajaton ja tarvitseva. Jos asuisi samalla tontilla, tarvitsisin silti yksityisiä tiloja, missä saan olla vaan rauhassa
Eivät naiset ole tainneet asua miesten kanssa oikein koskaan muusta, kuin pakosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot sisäistänyt heteronormatiivisen ajatusmaailman. Oma asiasi teetkö tuolle jotain, vai tyydytkö nielemään kiukkua. Monethan vanhat parit pitää omia mökkejään,lomailee tai lähtee viikonlopuksi hotelliin. Sinkkuuskin on ookoo.
Ai niin. Aloitushan on kuiva munaisen runkkarin väsäämä, joten se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme ihan tilavassa asunnossa. 90m2 rivarineliö kyseessä. Asunto on minun omistamani, jossa asuin jo ennen kuin mies muutti luokseni. Tiedän tarvitsevani tilaa enkä voisi asua edes yksin missään pienessä kaksiossa. Asunto on siis alunperin hankittu ihan omia tarpeita ajatellen ja olen asuntoon tyytyväinen, asuinpa siellä yksin tai kaksin. En usko, että isompi asunto toisi helpotusta.
Olemme seurustelleet kolme vuotta. Mies käy noin kaksi kertaa kuussa 3-5 päivän työreissulla, mutta muun ajan olemme pitkälti kumpikin kotona ja harrastamme paljon yhdessä. Poislukien ne hetket kun näen ystäviäni. Mies tapaa ystäviään harvemmin.
En ole tosiaan edes ennen tätä suhdetta tajunnut tarvitsevani niin paljon omaa aikaa. Yhteenmuutto on ollut itsestäänselvyys minulle aina parisuhteissa. Ihan senkin takia, että haluan lapsia.
Eri asunnot äkkiä. Ehkä se selviää onko väärä kumppani sitten vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asumme ihan tilavassa asunnossa. 90m2 rivarineliö kyseessä. Asunto on minun omistamani, jossa asuin jo ennen kuin mies muutti luokseni. Tiedän tarvitsevani tilaa enkä voisi asua edes yksin missään pienessä kaksiossa. Asunto on siis alunperin hankittu ihan omia tarpeita ajatellen ja olen asuntoon tyytyväinen, asuinpa siellä yksin tai kaksin. En usko, että isompi asunto toisi helpotusta.
Olemme seurustelleet kolme vuotta. Mies käy noin kaksi kertaa kuussa 3-5 päivän työreissulla, mutta muun ajan olemme pitkälti kumpikin kotona ja harrastamme paljon yhdessä. Poislukien ne hetket kun näen ystäviäni. Mies tapaa ystäviään harvemmin.
En ole tosiaan edes ennen tätä suhdetta tajunnut tarvitsevani niin paljon omaa aikaa. Yhteenmuutto on ollut itsestäänselvyys minulle aina parisuhteissa. Ihan senkin takia, että haluan lapsia.
Älä nyt hyvänsä aika ainakaan lapsia tee, jos pelkkä miehen läsnäolo ahdistaa.. Sulla ei ole vuosikausiin hetkeäkään omaa aikaa.
Kyllähän se monta kertaa on niin kun se rakkauden ensi huuma katoaa, ja kumppanin todellinen arkiminä tulee esille, toinen alkaa ärsyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumme ihan tilavassa asunnossa. 90m2 rivarineliö kyseessä. Asunto on minun omistamani, jossa asuin jo ennen kuin mies muutti luokseni. Tiedän tarvitsevani tilaa enkä voisi asua edes yksin missään pienessä kaksiossa. Asunto on siis alunperin hankittu ihan omia tarpeita ajatellen ja olen asuntoon tyytyväinen, asuinpa siellä yksin tai kaksin. En usko, että isompi asunto toisi helpotusta.
Olemme seurustelleet kolme vuotta. Mies käy noin kaksi kertaa kuussa 3-5 päivän työreissulla, mutta muun ajan olemme pitkälti kumpikin kotona ja harrastamme paljon yhdessä. Poislukien ne hetket kun näen ystäviäni. Mies tapaa ystäviään harvemmin.
En ole tosiaan edes ennen tätä suhdetta tajunnut tarvitsevani niin paljon omaa aikaa. Yhteenmuutto on ollut itsestäänselvyys minulle aina parisuhteissa. Ihan senkin takia, että haluan lapsia.
Älä nyt hyvänsä aika ainakaan lapsia tee,
Olet oikeassa. Onneksi lasten hankinta ei ole vielä ajankohtaista tässä suhteessa ja jos tilanne ei muutu, en lähde lapsia tähän yrittämään.
Menisin makkariin ja ovi kiinni, jos haluaisin olla hetken rauhassa.
Sä tarttet oman huoneen joka on vaan sinun käytössäsi, kumppani saa tulla sinne vaan sinun kutsustasi. Tämä naisten versio siitä mancavesta.sanot kumppanille että menet sun naishuoneeseen ja hän tietää että sinua ei saa tällöin häiritä. Meillä on miehen kanssa omat työhuoneet ja toista ei saa häiritä kun on siellä.
Kyllä minuakin kuormittaisi, jos ei olisi omaa asuntoa tai edes omaa huonetta. Jos toista näkee 2-4 päivänä viikosta, se on minulle paras. Tarvitsen hyvin paljon yksinoloaikaa palautuakseni kuormituksesta.
Lapset eivät sinulle kyllä todennäköisesti sovi. Ei kannata pitää tuollaisia asioita itsestäänselvyyksinä, voi tulla kylmää kyytiä.
Joskus on elämänvaiheita, kun tarvitsee yksin oloa. Joskus taas toinen henkilö on kuormittava. Kannattaa käydä keskustelemassa asiantuntijan kanssa ja myös pariterapiassa. Omien rajojen löytäminen ja kunnioittaminen on ihan perusasioita.
Alue: Aihe vapaa
Minuakin välillä ärsyttää kumppanin seura, mutta se on ihan normaalia. Voi johtua siitä että olemme koko ajan yhdessä. Ihminen kaipaa välillä yksinäisyyttä. Mua ärsyttää välillä kun katselen telkkaria ja puoliso tulee viereen höpöttämään omia juttujaan. Tekisi mieli tiuskaista että ole hiljaa nyt. Mutta en kehtaa, koska tiedän toisen loukkaantuvan tästä. Jos kuitenkin olen pitempään yksin niin sitten kumminkin alkaa kaipaamaan toista.