Kun kerroin äidilleni olevani raskaana

Aina heikkona hetkenä muistan äidin ja hänen siskonsa. Muistan voiman.

Ei ne äidit oikeasti pahoja ole. Kyllä ne rakastaa, vaikkei aina osaa sanoa.

Kun kerroin äidilleni olevani raskaana, äiti pakeni puutarhaan. Kun palasi, oli koonnut itsensä ja asioista voitiin puhua.

Mun tyttäret eivät ole vielä raskaana.  En tiedä, miten  toimisin. Varmaan yrittäisin auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne äidit oikeasti pahoja ole. Kyllä ne rakastaa, vaikkei aina osaa sanoa.

Entäs kun äiti kuullessaan raskaudesta pelkästään vittuilee, sanoo ottavansa osaa suruun jne.?

Rakastavaa käytöstäkö?

Äiti siis ryhtyi kantamaan kotiisi roinaa, vaikka et sitä halunnut? Kai ymmärsit laittaa välit poikki ja haukkua äitisi oikein kunnolla?

Kun lapsena itkin, äiti käski kovettamaan itseni. Ei täällä löysät pärjää.

Olen ruvennut kyseenalaistamaan oppia,.

On hyvä pystyä olemaan kova tarvittaessa, täytyy myös pystyä laittamaan hanttiin, sitten täytyy löytää keino tulla kaikkiennkanssa toimeen.

Minun äitini ei reagoinut muuten kuin sanomalla että minä en sitten hoida. Eikä  hoitanut.

Kun poika sitten syntyi, sanoi että   ei se ole sellainen rumakaan niinkuin monet on. Jotta jotain myönteistä sentään.

Ja kun poika oli ja on hyvin ns. "kiltti" lapsi sanoi että onneksi se on kiltti,  sinut tuntien olisit muuten varmaan heittänyt sen ikkunasta ulos.

Hän oli hyvin kylmä ihminen, myös meille omillle lapsilleen.  Eipä syntynyt suhdetta lapsenlapseen eikä muihinkaan lapsenlapsiin. Se oli hänen valintansa ja hyvin ollaan eletty sen asian kanssa.  Ei tupata kun ei tykätä, tosin nyt jo kuollut.

Itselleni lapseni ovat ehdoton numero yksi elämässäni,  kukaan ei mene ohi.

Äitini tokaisi kuullessaan raskaudestani: "Lapsen syntymään loppuu sinunkin elämäsi."

Kuluttaminen on kyllä yksi houkutteleva syy osallistua liikakansoittamiseen. Shoppailu on ihanaa <3

Olisin halunnut tytön,, mutta tällä mennään.

toivon jonkun poikani  tuovan tytön. Sitten ruvetaan puhumaan.

Toi vauvako nyt on se juttu. Huhuu Äippä!  Olisin saattanut tarvita hjelppiä monesti aiemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne äidit oikeasti pahoja ole. Kyllä ne rakastaa, vaikkei aina osaa sanoa.

Entäs kun äiti kuullessaan raskaudesta pelkästään vittuilee, sanoo ottavansa osaa suruun jne.?

Rakastavaa käytöstäkö?

Onko tämä totta!

Jokin isoäitigeeni on olemassa. Kaikkein vittumaiset ihmiset muuttuvat enkeleiksi lastenlasten edessä.

Ostetaan mitä vain, opetellaan vaikka leipomaan. Mun tietämissä tapauksessa opeteltiin neulomaan, kun piti saada pojanpojalle villasukat,

Vierailija kirjoitti:

Äiti siis ryhtyi kantamaan kotiisi roinaa, vaikka et sitä halunnut? Kai ymmärsit laittaa välit poikki ja haukkua äitisi oikein kunnolla?

Mikä terapiankäynyt idiootti sinä olet?

On varmasti ollut raskasta olla sun äitinäsi.

Vierailija kirjoitti:

Jokin isoäitigeeni on olemassa. Kaikkein vittumaiset ihmiset muuttuvat enkeleiksi lastenlasten edessä.

Ostetaan mitä vain, opetellaan vaikka leipomaan. Mun tietämissä tapauksessa opeteltiin neulomaan, kun piti saada pojanpojalle villasukat,

Tuo mimma opetteli neulomaan, vaikka sitä oikeasti kiinnosti tekno.

Äiti ei onnitellut, kun kuuli raskaudesta. Ei ensimmäisen eikä toisen lapsen kohdalla. Se jäi mieleen.

Joten aina inhonnut naisia elämässäni

nyt olen tavannut kivoja mimmoja.

Sano sana vauva Louhelle, niin rupeaa tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne äidit oikeasti pahoja ole. Kyllä ne rakastaa, vaikkei aina osaa sanoa.

Entäs kun äiti kuullessaan raskaudesta pelkästään vittuilee, sanoo ottavansa osaa suruun jne.?

Rakastavaa käytöstäkö?

Onko tämä totta!

Totta. 

Äidilleni lapset olivat pelkkä taakka ja rasite, elämänsä pilaaja, tai no ainakin tytöt. Teki kuitenkin itse neljä lasta.