Kuinka usein näette muita ihmisiä?
Siis läheisiä, sukulaisia, ystäviä jne. Itse voisin olla vaikka viikkoja tapaamatta ketään tai puhumatta kenenkään kanssa.
Kommentit (17)
"Läheisiä, sukulaisia, ystäviä"? Mitä ne ovat, jotain syötävää?
Vierailija kirjoitti:
"Läheisiä, sukulaisia, ystäviä"? Mitä ne ovat, jotain syötävää?
Joo, saattavat aiheuttaa allergisia oireita.
Iäkkäitä vanhempiani parina päivänä viikossa, koska käyn auttamassa heitä. Muita ihmisiä olen työssä tapaamieni ihmisten lisäksi nähnyt viime syyskuussa.
Teen etätöitä nykyään joten ei tule nähtyä kollegoita enää kuten ennen kun olin toimistolla. Kaupassa käyn lähes päivittäin ja pari kertaa viikossa lenkillä niin siinähän noita ihmisiä näkee. Isääni näen muutaman kerran vuodessa ja äitiäni ehkä 3 x vuodessa. Muuten olen aina yksin. Sos elämää ei ole
Pakollisen 37,5tuntia viikossa työpaikalla lisäksi Mahdollisimman harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Teen etätöitä nykyään joten ei tule nähtyä kollegoita enää kuten ennen kun olin toimistolla. Kaupassa käyn lähes päivittäin ja pari kertaa viikossa lenkillä niin siinähän noita ihmisiä näkee. Isääni näen muutaman kerran vuodessa ja äitiäni ehkä 3 x vuodessa. Muuten olen aina yksin. Sos elämää ei ole
Eikö edes tee mieli koskaan nussia?
Vanhempaa ja sisarusta ehkä yhteensä 10 kertaa vuodessa. Kavereita kerran kuussa tai muutama kerta vuodessa. Työkavereita noin kerran viikossa. Muita ihmisiä satunnaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen etätöitä nykyään joten ei tule nähtyä kollegoita enää kuten ennen kun olin toimistolla. Kaupassa käyn lähes päivittäin ja pari kertaa viikossa lenkillä niin siinähän noita ihmisiä näkee. Isääni näen muutaman kerran vuodessa ja äitiäni ehkä 3 x vuodessa. Muuten olen aina yksin. Sos elämää ei ole
Eikö edes tee mieli koskaan nussia?
Ei enää. Fwb suhde oli mutta laitoin välit poikki koska kiitos masennuslääkkeiden, mulla ei ole minkäänlaisia seksuaalisia haluja ja hyvä niin.
En tunne sukulaisia. Näen joskus vanhempia ja siskoa.
Yritän aktivoitua sosiaalisesti, mutta monen vuoden erakoitumisen seurauksena sosiaalisuudesta on muodostunut nimenomaan jotain "yritettävää".
Olen viimeisen vuoden aikana vastannut lähes jokaiseen kutsuun tulla kyläilemään myöntävästi ja yrittänyt myös itse kutsua ihmisiä aktiivisemmin kyläilemään (harva kuitenkaan eksyy käymään).
Ihmisiä muutkin kuin otsikossa mainitut. Joka päivä näen jonkun, äsken uimassa toisen uimarin kanssa juttelin vähän.
Ei o, enkä näe. No äitiä käyn moikkaamassa kerran tai kaksi vuodessa.
erakko
Olen oman perheen kanssa ja paria sukulaista näen välillä. Ihan ok itselleni. Huvittavaa kun muut hokevat: Sä tarvitset kavereita, sä tarvitset kavereita.
Eihän, mitä mä niillä teen?
Kyllä ne ongelmat, mitkä haitaneet elämää on ihan muita kun kavereiden puute herran jestas.
Tietenkin tuonkin joku luulee olevan joku hyväkin dissausmuoto. Valehdella että joku on yksinäinen ja tarvitsee kavereita.
Mitäh eikö toisten naisten seura kelpaa?"
Kuka luulet olevasi?
Ja sitten valehdellaan että se on mt-ongelmainen, joka nyyhkyn nyyhkyn tarvitsee ystäviä.
No ainoa mihin se niitä tarvitsisi on se hos pystyvät estämään joutumista rikosten kohteeksi .
Vähön näyttää että vain edesauttavat niiden kohteeksi joutumista nämä "ystövyydestä" huolestunee4 "auttajat."
Ihan luules se että me rikokset estettäisiin ja paljastettaisiin riittäisi. Kummallista ystävyyttä tosiaan joillain.
Sukulaisten ja ystävien tapaaminen on vähentynyt vuosi vuodelta. Olen alkanut stressaamaan tapaamisia etukäteen jostain syystä. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin, kun ollaan tavattu. Ymmärrän, että ei kannattais syrjääntyä, mutta niin tässä on käymässä.