Lue keskustelun säännöt.
Koulussa ja terveyspuolella ollaan niin helkutin kaikkitietäväisiä, että!!
14.02.2011 |
Mitään ei oikeasti uskota vaikka kuinka kertoisi. Noissa paikoissa halutaan todeta kaikki itse.
Koulussa oppimisvaikeus halutaan kertoa itse vanhemmille vaikkakin se asia on jo todettu opettajalle ennen hänen toteamustaan
Terveysalalla ei sitten mitään uskota olipa se mikä tahansa - hoitajan/lääkärin pitää nähdä omin silmin jokin tietty asia ennen kuin mitään hoitoa saa... Vanhempia pidetään aivan totaalisen hysteerisinä jos menet väittämään jotain, tunnethan sentään lapsesi parhaiten eikä se tohtori/SH itse
Kommentit (4)
Ketä siis syytän, kun lapsellani on nyt lievästi kehitysviivästymää, kun heti ei uskottu sairautta joka oli todella selvä? Vaan vetkuteltiin asiaa ja juostiin ties monesti sairaalan päivystyksessä yhden ja saman sairauden vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on enemmänkin asenteesta, tai asennevammasta.
Näiden ammattien edustajat ovat ikään kuin niin asiantuntijoita, että ovat asiakkaan yläpuolella. He tapaavat ihmisen yhden kerran tai jututtavat lasta yhden kerran ja tietävät heti mistä on kyse ja mikä on homman nimi.
Diagnoosit ja analyysit vaan saattaa mennä ihan pieleen.
Kysymys ei ole siitä, että "tottakai lääkärin on nähtävä ja todettava mistä on kyse, ei puhelimessa voi reseptiä ja diagnoosia tehdä" vaan siitä, että potilasta tai lapsen äitiä ei kuunnella eikä hänen näkemystään ja tietoa tai tietämystä oteta huomioon.
"minä tiedän parhaiten miten sinun tulee hoitaa lastasi, minä tiedän mikä on parasta sinun lapsellesi" jne.
esimerkiksi:
äiti haluaa lapselle lääkäriajan. Kuumetta on ollut vain 2 pv, mutta 39 astetta eikä ole laskenut kuumelääkkeillä, levolla ym. hoidolla. Lapsi on selkeästi kipeä, eri tavalla kipeä kuin jos olisi normaali virusflunssa.
Äiti on sitä mieltä että takana on bakteeritulehdus joka vaatii antibiootin. Hoitaja ei usko, koska kuumetta on ollut vain 2 pv ja "nyt on liikkeellä tuollaista korkeaa kuumetta..."
Kun sitten lopulta saat lääkäriajan tai lapsen sieltä hoitajan pakeilta lääkärille, siellä onkin massiivinen korvatulehdus tai isommalla lapsella poskiontelon tulehdus tms.
Ja seuraavalla kerralla alkaa sama vääntö: lapsi on niin vetämätön, että tämä ei enää ole normaalia virusflunssaa; en ole ylihuolehtivaa hössöttäjä-tyyppiä; ihan sama mitä se pika-CRP sanoo, ei tässä nyt kaikki ole kohdallaan...
Tai opettaja, joka kuvittelee että lapsen oppimisen "esteenä" on liian vaativat vanhemmat, jotka haluaa lapsestaan luokan priimuksen ja asettavat korkeita tavoitteita ja virheetöntä suoritusta.
Todellisuudessa oppimisen esteenä ja läksyjen teon vaikeutena on esim se, ettei lapsi itse kestä sitä, että vastaus on väärin ja pitäisi tehdä uudelleen. Tai se, ettei ole mitään motivaatiota, koulu vaan ei kiinnosta ja läksyt vaan ei kiinnosta, ja vääntö on kotona, ei koulussa. Ja opettaja ei vaan tajua että just tuon oppilaan kanssa voisi olla vaikeuksia läksyjen kanssa kotona oppilaasta itsestään johtuvista syistä.
- lisään listaasi sosiaalipuolen ja erityisesti päivähoidon-
jos on terve lapsi ongelmia ei tule, mutta jos on erityislapsi perhessä- niin avot neuvoa tulee...
No totta helkutissa lääkärin/ hoitajan pitää todeta sairaus omin silmin. Omalla diagnoosilla lääkkeitä tai saikkua hakevat eivät siitä tietysti tykkää.