Oletko koskaan mennyt neuvomaan jotain äitiä lastenhoidossa, pukemisessa tms?

en itsekkään pidä ihmisistä jotka jakavat neuvojaan jos niitä ei pyydetä. Jokainen äiti hoitaa omat lapsensa parhaaksi katsomallaan tavalla, ei kuulu muille. Päiväkodissakin voisivat hillitä halujaan puuttua ihan jokaiseen pikku asiaan.

jaamme "ohjeita" yhteisesti, mikä kenelläkin toimii, mikä voisi olla avuksi, emme muille enkä tohtisi tuntemattomalle mitään sanoa.

Jokainen hoitaa itse lapsensa, kenelläkään ei ole mitään lupaa mennä sönköttämään siihen yhtään mitään. Äiti tietää itse lapsensa parhaiten, jos joku menee siihen neuvomaan niin eihän siinä tule kuin paha mieli.

Ei tulisi mieleenikään ja varmasti nauraisin ääneen jos joku tulisi minulle jotakin selostamaan.

kieroon kaikkitietäjiä. Mikään ei oikeasti ole niin noloa kuin mennä neuvomaan sellaisen lapsen käsittelyssä josta ei tiedä yhtikäs mitään.

olen saattanut sanoa, että meillä on tehty näin ja noin, mitä luulet, voisiko toimia teillä?

ryhmiksessä sanomaan, että nyt pitäisi tuolle teidän mukelolle olla kengät, ei enää töppöset riitä, kun se kävelee. Ei näillä sanoilla, mutta valitettavasti olen joutunut sanomaan.

Puoli pikkuveljen äidille! En pidä hänestä. Hänelle lapsi on ensimmäinen ja ikää hänellä on 40v. Isälleni lapsi on kolmas. Itse olen 15v. ja olen hoitanut 7-vuotta lapsia. Rakastan vauvoja ja pikku lapsia

Kerran neuvolan tuulikaappiin tuli samaan aikaan aasialainen äiti, joka otti lapsen äitiyspakkauksen makuupussista ja lapsella oli päällään vain normaalit sisävaatteet - ei siis päällysvaatteita, hattua, ei mitään. Tulivat kävellen ja vaikka olisivat tulleet lähimmästä mahdollisesta asuintalosta, niin matkaa olisi ollut kilometri. Pakkasta -5.

Puoli pikkuveljen äidille! En pidä hänestä. Hänelle lapsi on ensimmäinen ja ikää hänellä on 40v. Isälleni lapsi on kolmas. Itse olen 15v. ja olen hoitanut 7-vuotta lapsia. Rakastan vauvoja ja pikku lapsia

Hyvä juttu, hieno provo !!! HAHAAAA.

...kuuluu työhön. Päiväkotimaailma kun on vähän erilaista kuin kotona olo... toiveita kuravaatteista, vaihtovaatteiden määrästä, nimikoinnista, jne.

kieroon kaikkitietäjiä. Mikään ei oikeasti ole niin noloa kuin mennä neuvomaan sellaisen lapsen käsittelyssä josta ei tiedä yhtikäs mitään.

Minua tuli kerran opastamaan nainen tilanteessa, josta ei tajunnnut mitään. Sen sijaan että olisi kysynyt tms., hän oletti että siinä tapahtuu asia xxx, ja alkoi syyllistää.

"tämä lapsi on hyvä lapsi (kädet lapsen pään yläpuolella kuin siunaisi) Sinä et voi tehdä noin lapselle.."

"TÄH?"

"minä olen mielenterveyshoitaja ja minulla on kolme lasta, ..." en muista sanoiko hän, että "haluatko että opastan sinua lastenhoidossa" vai sanoiko hän että "minä voin neuvoa sinua.." vai miten se meni, mutta lastenkasvatuksellisia ja hoidollisia ohjeita hän tarjoutui antamaan.

vastasin:" minä olen perushoitaja ja minullakin on kolme lasta. luuletko sinä että minä tungen väkisellä ruokaa tämän lapsen suuhun?"

Kerroin, että lapsi ei suostu nielasemaan ruokaa suustaan, ja hän pääsee tuolista pois heti kun on nielassut suun tyhjäksi.

Hoitaja meni noloksi ja ihmetteli asiaa. Sanoin, ettei tällaista ollut kahden vanhemman lapsen kanssa.

Minä olin ärtynyt, mutta tiesin mistä hän tulee haukkumaan, koska aikaisemminkin minun päälleni melkein tultiin, kun istutin lasta, joka parkui pää takakenossa ruokamälli ja tahmavana leuassa.

Ongelma lapsen kanssa oli, että kun tarjosin lusikalla lisää, hän otti, mutta ei nielassut, halusi lähteä ja kun en päästänyt, parkui pää takakenossa ruokamälli suussa. Minä sitten "koluuttelin" lusikalla, ärsytin kieltä, että alkaisi tehdä töitä ja söisi ja nielaisisi.

Ja tätä se ruokailu hänen kanssaan oli, suunnilleen siitä lähtien syömään alkoi.

Noin vuotta myöhemmin , kun lapsi oli reilun 2 v, olimme puheterapeutilla puheen viivästymisen tai puheen puuttumisen takia, ja siellä selvisi, että vika on jäykkä kieli.

Se oli syy myös syömisen ja nielemisen ongelmiin. Kieli ei liikkunut tarpeeksi, ja nielaiseminen oli siksi vaikeaa.

Kun olin lusikalla ärsyttänyt kieltä, olin toiminut oikein. Ulkopuoliselle se näytti, että tungen koko ajan ruokaa lisää suuhun, ja lapsi parkuu kun tungen ruokaa ja pakotan syömään.

Erään kerran herätin syvää pahennusta läsnäolevissa äideissä, kun 1,4 v ikäinen kuopukseni veti lattia-potku-huuto-uhma-raivarin. Minä pysyin tyynen rauhALLIsena, olihan kyseessä jo neljäs tenava, uhmat on tuttuja meillä ja kotona oli uhmakohtauksia tälläkin ipanalla ollut, mutta tämä tuli nyt julkisella paikalla, ensimmäistä kertaa. Tiesin miten toimia, mistä ärsyyntyy ja mikä saisi loppumaan, ja tiesin että raivoamisen mukana on paitsi se uhma ja harmistus (tiesin mistä suuttui) mutta myös nälkä.

Mutta ulkopuoloiset ÄIDIT katsoi, että lapsi itkee epätoivoisesti, eikä äiti lohduta!?!

Ja tästä sain haukut päälleni.

Että jokainen voisi miettiä kahdesti ennenkuin tulee jakamaan niitä ohjeita.