Unelmoin sellaisesta elokuvarakkaudesta, missä ihastunut pari tuntee niin suurta vetovoimaa

Eikö kukaan?

Minä olen n. 15 vuotta sitten. En ennen sitä enkä sen jälkeen.

Totta kai noin tapahtuu. Harvoin heti tavatessa koska fiksut osaavat edes silmäpelata ensin.

Boris Becker sai lapsen ravintolan vessan edessä tapaamansa naisen kanssa. Nainen ilmeisesti ovuloi ja pokasi miehen baarissa. Aikuinen lapsi oli mallina, puoliksi tummaihoinen ja puoliksi siis punahiuksisen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai noin tapahtuu. Harvoin heti tavatessa koska fiksut osaavat edes silmäpelata ensin.

Boris Becker sai lapsen ravintolan vessan edessä tapaamansa naisen kanssa. Nainen ilmeisesti ovuloi ja pokasi miehen baarissa. Aikuinen lapsi oli mallina, puoliksi tummaihoinen ja puoliksi siis punahiuksisen lapsi.

Ehkä pano vessassa tuntemattoman kanssa ei ole sitä.suurinta romantiikkaa. 

Varmasti joku noin tuntee, mutta se on eri asia, onko kumpikin osapuoli kokenut tilanteen samalla tapaa. Useinhan miehet lähtevät hetken huumassa vaikka mihin, ja naiset romanttisissa kuvitelmissaan eivät halua ymmärtää, että miehelle kyseessä ei oikeasti ole mitään elämää suurempaa.

Elokuvissahan tyrkytetään muitakin haitallisia käytösmalleja, joita ei ehkä suoraan kannata ottaa opiksi omaan elämään. Kuten vaikka se stalkkaukseen asti etenevä pakkomielteisyys, mitä romanttisissa elokuvissa usein näkee.

Olen tuntenut ja tunnen yhä vuosikymmenten jälkeenkin. 

Kiitollinen tästä rakkaudesta ja intohimosta

Olen kokenut, ja tunnemme näin edelleen toisiamme kohtaan 23 vuoden yhdessäolon jälkeen. Tiedän että olemme onnekkaita ja olemme siitä erittäin kiitollisia. Tietenkään näin ei ole joka päivä, mutta suurin osa ajasta toinen tuntuu niin rakkaalta, että tekee mieli koskettaa ja halailla vähän väliä.

Tulee mieleen onko päässä kaikki tasapainossa

Olen kokenut tällaisen. Se kesti noin vuoden. Sitten kumppanin maski putosi. Tajusin, että hän oli narsisti tai psykopaatti. Jätti kuin eilisen lehden.

Usein tällainen other half tai twin flame tyyppinen rakkaus on sellainen fantasia minkä narsisti luo ja mikä ei sitten kestä kauaa. Narsisti tai psykopaatti houkuttelee toisen fantasiaansa ylistäen toista. Palvoo maata toisen jalkojen alla. Se on hyvin koukuttavaa. Suorastaan addiktoivaa. Todellinen rakkaus on vähän tylsempää. Eihän se tarkoita, ettei rakasta ja halua toista, mutta ei se ole sellaista huumaavaa ja tulista. 

On. Mies oli alusta asti kuin magneetti. Edelleen tekee mieli halailla monta kertaa päivässä. 

Yhdessä 27 vuotta

Elokuvat eivät ole totta. Läheisriippuvuus voi olla.

Kerran, kauan sitten. En tiedä mitä se oli. Oli myös hyvä keskusteluyhteys. En alkanut suhteeseen hänen kanssaan. Ajattelin jopa jotenkin niin typerästi, että voisin kokea sen saman yhteyden jonkun toisen ihmisen kanssa, mutta ei se koskaan onnistunut. Koin ja jätin taakseni jotakin hyvin ainutlaatuista.

Olen kokenut, ja se alkoi 41 vuotta sitten, ja jatkuu.

Siinäkin on varjopuolensa, nimittäin kun kuolema tulee, jää kuolleen leskelle liian suuri suru. Eikä se katso ikää. 

Tällaista on nyt kahdelle lähellä olevalle pariskunnalle tapahtunut. 

Voi, niin minäkin. Ei tule tapahtumaan kuin unelmissa.

39v ja jatkuu. Nyt olemme jo 65v ja pelottaa mitä tapahtuu kun toinen jonain päivänä on poissa. Maailmasta katoaa happi ja valo! 

Ja ei, emme vieläkään elä parisuhteessa keskenämme

Yksi suhde syntyi ensikatseesta. Olin vieläpä varattu.

Ja se ensi katse. Ketut. Jälkeenpäin selvisi, että nainen oli nähnyt minut tyttöystäväni kanssa muutamia kertoja baarissa, ja ennen "ensikatsetta" käveli ohitseni ainakin kerran. No, silloinen tyttöystäväni sitten jätti, ja minäkin siirryin eteenpäin tähän joka sytytti "ensikatseesta." Sekin kesti sitten varmaan kuukauden, kaksi korkeintaan.

Unelmoida voi, saa ja ehkä jopa kannattaa, muttei sen varaan elämäänsä kannata heittää.

Olen kokenut ns elokuvarakastumisen, joka vei jalat alta. Toki siinä ehdin sanoja vaihdettiin, pitkäänkin, mutta vetovoima oli suunnaton heti ensi tapaamisesta lähtien. Niin oli myös meidän välinen kemia. Ei sitä pystynyt vastustamaan vaikka järki sanoi mitä, enkä ole sellaista kokenut kenenkään muun kohdalla. Päädyimme naimisiin. Edelleen 16 vuoden jälkeen hän on parasta mitä voin kuvitella, elämäni rakkaus ja paras ystäväni.  

Minä olen, parhaillaan. On kyllä puhuttukin mutta tunnetasolla sama kokemus . Ja on kuin elokuvista , henkisesti ja fyysisesti aivan omaa luokkaansa