Lue keskustelun säännöt.
Jo lapsilla 11-17 -vuotiailla masennusta. Mitä mieltä?
26.06.2024 |
Kuulemani mukaan jo ihan *tavallisilla lapsilla on masennusta. Kun elämä ei mene ihan toiveiden mukaan, niin ollaan väsyneitä ja masentuneita. Jopa tavallinen kurinpito/sääntöjen noudattaminen ahdistaa. Lapsi kokee ulkopuolisuutta ihan kaikesta ja vetoaa "masennukseen". Tilanteessa, jossa kyse on vaikkapa ihan normaalista alakoululaisten "oletko tänään mun kanssa?" Armeijaan menevä nuori siirtää palvelusaikaa, kun ei "vaan kiinnosta" ja masentuneen paperit saa.
*HUOMIO* Tavallisella tarkoitan lapsia, jotka eivät ole kokeneet esim. hyväksikäyttöä, väkivaltaa tai joutuneet rikoksen uhreiksi! Heidän tilanteensa on tietysti erilainen!! En tarkoita tällä sellaisia lapsia ja nuoria!
Kommentit (26)
Jonkinasteinen masennus on aina liittynyt nuoruuteen. 1950-luvun sielutieteen oppikirjassa sanottiin, että yleensä se menee muutamassa kuukaudessa ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä mieltä että some pois näiltä, lapset tekemään muuta kuin puhelimella roikkumista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi mennä armeijaan, jos ei kiinnosta? Paljon suurempi ongelma on, että valitaan jotain, mikä ei kiinnosta ulkoisen pakon (todellisen tai kuvitteellisen) vuoksi. Erinomaisina esimerkkeinä lukio, pitkä matikka ja fysiikka.
Ei mielestäni armeijaan ole pakko mennä! Vaihtoehtoja on nykyään paljon! Mutta kun kuukausi ennen vedotaan "masennukseen" ja haetaan lykkäystä. Elämä on muuten ollut mallillaan mutta ei vaan kiinnosta. Tässä mielestäni käytetään hyväksi sairautta, joka joillakin voi oikeasti olla todella vaikeana. Tavallaan väheksytään niitä oikeasti sairaita.
Onko masennus sinusta siis mielipideasia?
On nuoremmillakin, leikki-ikäisillä. Eivät mm leiki muiden lasten kanssa, ovat sulkeutuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennustahan voi olla jo vauvoilla.
Voi hyvää päivää TAAS🤦🤦🤦🤦
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi mennä armeijaan, jos ei kiinnosta? Paljon suurempi ongelma on, että valitaan jotain, mikä ei kiinnosta ulkoisen pakon (todellisen tai kuvitteellisen) vuoksi. Erinomaisina esimerkkeinä lukio, pitkä matikka ja fysiikka.
Ei mielestäni armeijaan ole pakko mennä! Vaihtoehtoja on nykyään paljon! Mutta kun kuukausi ennen vedotaan "masennukseen" ja haetaan lykkäystä. Elämä on muuten ollut mallillaan mutta ei vaan kiinnosta. Tässä mielestäni käytetään hyväksi sairautta, joka joillakin voi oikeasti olla todella vaikeana. Tavallaan väheksytään niitä oikeasti sairaita.
Niin mikä tuossa on nyt ongelmana? Ei masennus ole mikään leipäjono, josta riittää vain osalle hakijoista. Yhteishaussa moni tietää vasta viimeisenä hakupäivänä minkä kohteen laittaa ykköseksi. Ei ole mitään ihmeellistä, jos joku päättää vasta kuukautta ennen, että ei haluakaan mennä armeijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kellopuhelimet käyttöön ja älypuhelimet ja somet kieltoon
Vierailija kirjoitti:
Onko masennus sinusta siis mielipideasia?
Ei. Mutta kaikki pienemmätkin vastoinkäymiset lapsilla tuntuvat olevan masennusta. Eikä enää ymmärretä normaaleja murrosiän tuomia hormonimuutoksia ja sitä kautta mielialan muutoksia. Eikä normaaleja sääntöjä kodeissa.
Jos 11-vuotias ei saa tahtoaan läpi ja häntä kielletään vaikka meikkaamasta tai värjäämästä hiuksiaan, se on ilkeyttä minkä vuoksi lapsi masentuu kun muutkin tekevät näin.
Kun 12-vuotiaalle vanhempi korottaa ääntään, että nyt on pakko tehdä näin. Lapsi ahdistuu ja masentuu. Hän ei ymmärrä, miksi huudetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli jo 90-luvulla. Silloin sitä ei vaan tunnistettu eikä hoidettu eikä asiasta puhuttu. Huudettiin ja raivottiin vaan, kun olin niin laiska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi mennä armeijaan, jos ei kiinnosta? Paljon suurempi ongelma on, että valitaan jotain, mikä ei kiinnosta ulkoisen pakon (todellisen tai kuvitteellisen) vuoksi. Erinomaisina esimerkkeinä lukio, pitkä matikka ja fysiikka.
Ei mielestäni armeijaan ole pakko mennä! Vaihtoehtoja on nykyään paljon! Mutta kun kuukausi ennen vedotaan "masennukseen" ja haetaan lykkäystä. Elämä on muuten ollut mallillaan mutta ei vaan kiinnosta. Tässä mielestäni käytetään hyväksi sairautta, joka joillakin voi oikeasti olla todella vaikeana. Tavallaan väheksytään niitä oikeasti sairaita.
Niin mikä tuossa on nyt ongelmana? Ei masennus ole mikään leipäjono, josta riittää vain osalle hakijoista. Yhteishaussa moni tietää vasta viimeisenä hakupäivänä minkä kohteen laittaa ykköseksi. Ei ole mitään ihmeellistä, jo
Masennus ei ole mikään tekosyy, sitä ajoin takaa. Oikeasti masentuneet tietävät, että se on sairaus. Sitä käytetään vaan hyväksi, kun ei jaksa tai huvita :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian helposti annetaan diagnoosi että lapsi olisi lumihiutale joka saa erityistä tukea. Ei opeteta "ei" sanaa, vaan ollaan heti petaamassa vastoinkäymisiä, ettei lapsen tarvitse sietää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi mennä armeijaan, jos ei kiinnosta? Paljon suurempi ongelma on, että valitaan jotain, mikä ei kiinnosta ulkoisen pakon (todellisen tai kuvitteellisen) vuoksi. Erinomaisina esimerkkeinä lukio, pitkä matikka ja fysiikka.
Ei mielestäni armeijaan ole pakko mennä! Vaihtoehtoja on nykyään paljon! Mutta kun kuukausi ennen vedotaan "masennukseen" ja haetaan lykkäystä. Elämä on muuten ollut mallillaan mutta ei vaan kiinnosta. Tässä mielestäni käytetään hyväksi sairautta, joka joillakin voi oikeasti olla todella vaikeana. Tavallaan väheksytään niitä oikeasti sairaita.
Niin mikä tuossa on nyt ongelmana? Ei masennus ole mikään leipäjono, josta riittää vain osalle hakijoista. Yhteishaussa moni tietää vasta viimeisenä hakupäivänä minkä kohteen
Olet todella tyhmä.
Nuorena masensi ja ahdisti, en ollut tippaakaan laiska. Viimeisenä vuotena luokan ahkerin.
Yksi varmaan pahimmista masennuksen ja ahdistuksen oireista on esim se että samoja negatiivisia asioita pyöritellään päässä johon menee paljon energiaa ja aikaa, mikä taas ruokkii itseään ja tulee toistuva noidankehä.
Ulkopuolisuuden tunne ja masennus kyllä vahvasti viittaa tunne-elämän ongelmiin kotona ja siihen, että vanhempi ei pysty kohtaamaan lastaan. Ei lapsen kanssa eläminen ja kasvattaminen ole pelkkää kurin pitoa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli jo 90-luvulla. Silloin sitä ei vaan tunnistettu eikä hoidettu eikä asiasta puhuttu. Huudettiin ja raivottiin vaan, kun olin niin laiska.
Kyllä monilla lapsilla oli ihan diagnosoitu ja tunnistettu masennus 90-luvulla.
Syynä on pojille tyttöjen systemaattinen suosiminen kaikessa ja tytöille se, ettei pärjää odotusten mukaan, kun on systemaattisella suosimisella viety liian vaativaan kouluun.
Tukkeumat johtuvat tukahdetusta tunteista, negatiivisista ehdollistumisista, liiallisesta stressistä ja muista elämänsuunnitelman esteistä. Mielen tasoon ei päästä käsiksi, koska tunnetasolla on väliaikaisesti liikaa tukahtuneita asioita. Silloin elämänsuunnitelma vääristyy. Ajattele nuorta miestä joka ajelehtii työttömänä sinne tänne ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia. Elämänsuunnitelman johdonmukaisuus järkkyy. Kiemurtelevat linjat ilmentävät, kuinka sisäiset vääristymät ulottuvat ulkoiseen elämään. Tällainen epäjohdonmukaisuus aiheuttaa onttouden ja teennäisyyden tunnetta. Lopulta kaikki sisäinen tuntuu niin epämukavalta, että se purkautuu vihana. Fyysisen, psyykkisen, tunteellisen ja henkisen elämän neljä porttia ovat niin tukossa, ettei omaan keskukseen pääse käsiksi.
Kaikki minuuden elementit ovat kuitenkin edelleen tallella. Niitä ei voi tukahduttaa pysyvästi.
Miksi pitäisi mennä armeijaan, jos ei kiinnosta? Paljon suurempi ongelma on, että valitaan jotain, mikä ei kiinnosta ulkoisen pakon (todellisen tai kuvitteellisen) vuoksi. Erinomaisina esimerkkeinä lukio, pitkä matikka ja fysiikka.