Jo lapsilla 11-17 -vuotiailla masennusta. Mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli jo 90-luvulla. Silloin sitä ei vaan tunnistettu eikä hoidettu eikä asiasta puhuttu. Huudettiin ja raivottiin vaan, kun olin niin laiska.

Kyllä monilla lapsilla oli ihan diagnosoitu ja tunnistettu masennus 90-luvulla.

 

Mun perheessä ei tunnettu muita diagnooseja kuin lorvikatarri ja hankala luonne.

Tuntuu kyllä oudolta että nuorilla on masennusta.kun kuitenkin elämme harmonisessa maailmassa jossa vallitsee rauha.ja toisten kunnioittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Syynä on pojille tyttöjen systemaattinen suosiminen kaikessa ja tytöille se, ettei pärjää odotusten mukaan, kun on systemaattisella suosimisella viety liian vaativaan kouluun.

Koulu on tytöille liian vaativaa, mutta sitten he kuitenkin ovat anonymisoiduissa testeissä kaikissa aineissa parempia kuin pojat? Ymmärrän kyllä tuon ajatuskyhäelmän nojalla sen poikien masennuksen. 

Vierailija kirjoitti:

Liian helposti annetaan diagnoosi että lapsi olisi lumihiutale joka saa erityistä tukea. Ei opeteta "ei" sanaa, vaan ollaan heti petaamassa vastoinkäymisiä, ettei lapsen tarvitse sietää mitään.

Juuri näin! Ihan pienetkin ja tavalliset vastoinkäymiset ovat ahdistavia. Ei opeteta kohtaamaan mitään tavallista "pahaa". Meidän 12-v tyttö jätti hänelle juuri ostetun uuden tabletin sohvan väliin. Minä suutuin kun huomasin tämän, tabletti oli rikki. Hänen kommentti oli; en sillä olisi mitään tehnytkään. Hän meni kuraattorille koulussa itkemään, että aikuiset suuttuivat ja olivat vihaisia...

Vierailija kirjoitti:

Tukkeumat johtuvat tukahdetusta tunteista, negatiivisista ehdollistumisista, liiallisesta stressistä ja muista elämänsuunnitelman esteistä. Mielen tasoon ei päästä käsiksi, koska tunnetasolla on väliaikaisesti liikaa tukahtuneita asioita. Silloin elämänsuunnitelma vääristyy. Ajattele nuorta miestä joka ajelehtii työttömänä sinne tänne ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia. Elämänsuunnitelman johdonmukaisuus järkkyy. Kiemurtelevat linjat ilmentävät, kuinka sisäiset vääristymät ulottuvat ulkoiseen elämään. Tällainen epäjohdonmukaisuus aiheuttaa onttouden ja teennäisyyden tunnetta. Lopulta kaikki sisäinen tuntuu niin epämukavalta, että se purkautuu vihana. Fyysisen, psyykkisen, tunteellisen ja henkisen elämän neljä porttia ovat niin tukossa, ettei omaan keskukseen pääse käsiksi.

Kaikki minuuden elementit ovat kuitenkin edelleen tallella. Niitä ei voi tukahduttaa pysyvästi.

AI?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian helposti annetaan diagnoosi että lapsi olisi lumihiutale joka saa erityistä tukea. Ei opeteta "ei" sanaa, vaan ollaan heti petaamassa vastoinkäymisiä, ettei lapsen tarvitse sietää mitään.

Juuri näin! Ihan pienetkin ja tavalliset vastoinkäymiset ovat ahdistavia. Ei opeteta kohtaamaan mitään tavallista "pahaa". Meidän 12-v tyttö jätti hänelle juuri ostetun uuden tabletin sohvan väliin. Minä suutuin kun huomasin tämän, tabletti oli rikki. Hänen kommentti oli; en sillä olisi mitään tehnytkään. Hän meni kuraattorille koulussa itkemään, että aikuiset suuttuivat ja olivat vihaisia...

 

Juuri tämä. Mitään ei koskaan pitäisi sanoa ettei nyt vain tulisi paha mieli ja heti puhkeaa masennus.