Mikä on typerin/törkein/julmin asia tai "neuvo" jonka vanhempasi on sinulle sanonut?

Äitini kommentoi teini-iässä painoani. Sairastuin syömishäiriöön.

"Älä vaan ikinä hanki kakaroita, ei niistä o ku harmia!"

Älä näytä tunteitasi. 

Pienestä pitäen minua haukuttiin tyhmäksi ja lahjattomaksi. Opiskelin diplomi-insinööriksi. Siihen kotiväki kuittasi, etteivät ne varmaan kovin hääppöiset voi olla. Päätin, etten pidä mitään yhteyttä ihmisiin, jotka eivät tunnusta minulla olevan minkäänlaista ihmisarvoa. Haukuttavaksi kyllä kelpasin.

Meillä ei suoraan sanottu mitään kovin typerää, mutta vanhempien jatkuva (keskinäinen) puhe siitä, kuinka meidän perhe on köyhä ja jotenkin vähempiarvoinen kuin muut perheet on jättänyt syvät jäljet. Vieläkin keski-iässä koen huonommuutta enkä varmaan koskaan opi että olen ihan yhtä arvokas kuin muutkin.

Rakkautta ei ole olemassakaan. Alan vähitellen uskoa tuohon.

Vierailija kirjoitti:

Älä näytä tunteitasi. 

Lisäys: Vaikea niitä on aikuisenakaan näyttää, kun asiasta sai lapsena moitetta. 

Äiti sanoi, että "sinun ei kannata mennä lukioon vaan amikseen, et pärjää lukiossa".

Menin silti lukioon ja sieltä yliopistoon ja opintomenestyksen vuoksi pystyin vaihtamaan kandin jälkeen toiseen itseäni vielä kiinnostavampaan maisteriohjelmaan.

Äitini on tosi älykäs, mutta häntä varmaan itseään haukuttiin tyhmäksi lapsena, eikä osannut tarjota minulle mitään parempaa kuin mitä itse sai

"Omaa pesää ei saa liata" = perheen sisäisiä asioita mm. kohdattua väkivaltaa ei saa kertoa perheen ulkopuolisille. Nyt aikuisena toivon, että olisin kertonut.

Ajoin pään nuorena kaljuksi, ja kaverit sanoi että sopii mulle. Äiti haukkui tietyillä nimityksillä, ja sanoi ettei tarvi tulla näytille ennenkuin tukka on päässä. 

😉 

Olet sinä ihan nätti jos laitat meikkiä.

Itsetunto pohjiin esiteininä.

Törkein asia mitä äitini on sanonut oli, että kouluttauduin insinööriksi munan perässä. Olin vieläpä parisuhteessa ennen sinne hakemista ja koko opiskeluajan, niin en oikein vieläkään ymmärrä, että kenen munan perässä mahdoin sinne mennä. 

Toiseksi törkein asia oli, kun näytin hänelle kihlasormustani, ja hän totesi että olen varmaan maksanut sen itse, sillä ei kukaan minulle ostaisi timantteja.

Nykyään harmittelee, miksi en käy kuin jouluisin, mutta silti niinäkin kertoina kun käyn, on aina pakko heittää jotain ilkeää. 

Tapa ittes. 

Vierailija kirjoitti:

"Älä vaan ikinä hanki kakaroita, ei niistä o ku harmia!"

Äitini käski tehdä abortin. Tein.

Vierailija kirjoitti:

Pienestä pitäen minua haukuttiin tyhmäksi ja lahjattomaksi. Opiskelin diplomi-insinööriksi. Siihen kotiväki kuittasi, etteivät ne varmaan kovin hääppöiset voi olla. Päätin, etten pidä mitään yhteyttä ihmisiin, jotka eivät tunnusta minulla olevan minkäänlaista ihmisarvoa. Haukuttavaksi kyllä kelpasin.

Mitkä ei ole hääppöiset? 

Kun minut oli rais ka ttu bileissä ja kerroin siitä kuraattorin pakottamana vanhemmilleni, isäni tokaisi tästä ei sitten puhuta pikkuveljelle, ja ei muuta kun eteenpäin. Minä 15.v tuolloin, nyt 28-vuotias ja poden ptsdtä. Hienosti meni, eihän siinä toki terapiaa olisi tarvinnut!

Tähän päälle vielä gyne, vanha akka jonka luona kävin. Luin eilen hänen tekemänsä lausunnon käynnistäni, kun tutki minua. Turha vatvoa asiaa enempää, tyttökään ei halua. 

 

Ihanasti sai tukea!

En kuunnellut juoppojen horinoita. Kun muutin kotoa pois en ole pitänyt yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei suoraan sanottu mitään kovin typerää, mutta vanhempien jatkuva (keskinäinen) puhe siitä, kuinka meidän perhe on köyhä ja jotenkin vähempiarvoinen kuin muut perheet on jättänyt syvät jäljet. Vieläkin keski-iässä koen huonommuutta enkä varmaan koskaan opi että olen ihan yhtä arvokas kuin muutkin.

Meillä myös puhuttiin jatkuvasti "paremmista ihmisistä". Ja vanhemmat taitaa puhua niin edelleen.

Olen sisäistänyt turhan vahvasti että kuulun "huonompiin ihmisiin".

No nyt tiedät jo, ettei sadun prinssiä ole. Sellaista joka ratsastaa valkoisella hevosella ja vie unelmien maahan. Itse on onnellisuutensa avain.

En ole vielä koskaan kuullut yhtä hassua tarinaa, että äidin lausahduksella olisi merkitystä parin valitsemisessa

"Näytät viiden pennin h u o ralta, pyyhi toi pois"

Näin äitini sanoi kun olin ala-asteikäisenä laittanut hänen värillistä huulikiiltoaan huuliini ja lähdössä kouluun.  Myös painoa kommentoi ollessani teini-ikäinen ja poikakaverin luokse lähtiessäni joskus 16-17 vuotiaana olin menossa kuulemma huo raa maan mutta toi pienelle lapselle sanottu viiden pennin hu o ra-kommentti on jäänyt vahvasti mieleen kaikista loukkaavimpana.