Lue keskustelun säännöt.
Mikä on typerin/törkein/julmin asia tai "neuvo" jonka vanhempasi on sinulle sanonut?
26.06.2024 |
Ja miten se on vaikuttanut elämääsi?
Kun olin teini, äitini tuhahti että "Sitä unelmien prinssiä ei sitten ole olemassakaan!!". Ei mitenkään selittänyt mitä tarkoitti, eikä asiasta puhuttu sen enempää. No minä sitten otin ensimmäisen kivan ja kohteliaan pojan seurustelukumppaniksi ja sinnittelin siinä suhteessa yli viisi vuotta vaikka mitään vetovoimaa ei ollut.
Kommentit (69)
"Rakkaudesta se hevonenkin potkii." Kotoa saamallani parisuhteen mallilla ja tuolla ohjeella päädyin ensimmäiseen avioliittooni aivan väärän miehen kanssa. 20 v eron jälkeen painajaisia on enää harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun viistoista vuotiaana kysyin lupaa mennä lavakeikalle, tokaisi isä: senkus meet sinne persettäs tyrkyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Törkein asia mitä äitini on sanonut oli, että kouluttauduin insinööriksi munan perässä. Olin vieläpä parisuhteessa ennen sinne hakemista ja koko opiskeluajan, niin en oikein vieläkään ymmärrä, että kenen munan perässä mahdoin sinne mennä.
Toiseksi törkein asia oli, kun näytin hänelle kihlasormustani, ja hän totesi että olen varmaan maksanut sen itse, sillä ei kukaan minulle ostaisi timantteja.
Nykyään harmittelee, miksi en käy kuin jouluisin, mutta silti niinäkin kertoina kun käyn, on aina pakko heittää jotain ilkeää.
Muistakaa tämä kun perustelette lasten tekemistä sillä että ei tarvitse olla yksin vanhana.
Ja tällaisia tarinoita on kuulkaa PALJON.
Äitini toisteli muutamia elämänohjeita: älä nyt vaan yritä mitään ettet pety, pojat haluaa vaan sitä yhtä, olet niin ruma ja epänaisellinen ettei sua kukaan huoli. Ymmärrän kyllä että hänet oli itsensäkin kasvatettu niin, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt tiedät jo, ettei sadun prinssiä ole. Sellaista joka ratsastaa valkoisella hevosella ja vie unelmien maahan. Itse on onnellisuutensa avain.
En ole vielä koskaan kuullut yhtä hassua tarinaa, että äidin lausahduksella olisi merkitystä parin valitsemisessa.
No minulle se ei ole mikään hassu tarina. Tulkitsin tuon tokaisun siten, että pitää valita järjellä joku tarpeeksi kiva ja hyvin kohteleva poika. Että ei pidä odottaa mitään suuria tunteita.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5633237/nykyajan-vanhemmuus-raskaampaa-…
Tää yllä oleva keskustelu sopii hauskasti tähän aiheeseen. Ei r
Et taida ihan ymmärtää miten suuri vaikutus vanhemman sanoilla voi olla lapseen tai vielä nuoreen aikuiseenkin. Mulla ei ollut ketään muuta aikuista, jonka kanssa olisin voinut puhua tällaisista asioista, niin kyllä, uskon että olin tuossa suhteessa äitini sanojen takia. Eräässä vaiheessa suhdetta, kun halusin erota, äitini sanat (joita en nyt tässä kerro) saivat minut jäämään suhteeseen vielä yli vuodeksi.
Okei. Sun meilenliikkeet on niin kaukana kaikista tuntemistani ihmisistä, etten voi käsittää täydellistä oman tahdon puuttumista ja esim. sitä, ettet ole koskaan katsonut rakkauselokuvia tai lukenut rakkausromaaneja teininä.
Mutta koeta nyt oikeati päästä asian yli ja tajuta ettei tuo suhteesi ollut äitisi valinta, vaan ihan sun oma. Se että perustelet huonoa valintaasi jonkun toisen syyksi, ei vie sua eteenpäin.
Täällä on moni saanut esim. kuulla sanan h-sanan vanhemmiltaan, mutta ei kai kukaan sentään ole alkanut prostitoiduksi.
"Kannattaa pysyä riitaisassa avioliitossa päihdeongelmaisen narsistimiehen kanssa, koska sinussa itsessäsi on myös melkoisesti siedettävää."
Onneksi otin eron ja löysin ihanan miehen, jonka kanssa saa elää normaalia arkea. Äitiä näen erittäin harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävintä lapsuudessani oli se, että vanhempani eivät osanneet edes toivoa minulle jotain parempaa kuin itselleen, vaan sanoin ja teoin varmistivat että mun elämä on yhtä kurja kuin heidän. Sanoivat mm. että et sinä yliopistoon pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt tiedät jo, ettei sadun prinssiä ole. Sellaista joka ratsastaa valkoisella hevosella ja vie unelmien maahan. Itse on onnellisuutensa avain.
En ole vielä koskaan kuullut yhtä hassua tarinaa, että äidin lausahduksella olisi merkitystä parin valitsemisessa.
No minulle se ei ole mikään hassu tarina. Tulkitsin tuon tokaisun siten, että pitää valita järjellä joku tarpeeksi kiva ja hyvin kohteleva poika. Että ei pidä odottaa mitään suuria tunteita.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5633237/nykyajan-vanhemmuus-raskaampaa-…
Tää yllä olev
Siis tämä! Loputtomiin syytetään muita ihmisiä omista virheistä ja elämän käänteistä. Ei oteta mitään vastuuta omista tekemisistä. Raivostuttavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastuin nuorena krooniseen sairauteen, johon liittyy paljon kipuja. Äitini niihin kyllästyneenä joskus sanoi, että "etkö sinä nyt voisi vaan olla olematta kipeä". Kun olisikin ollut niin helppoa..
Sairastuin myös masennukseen, johon en saanut kotoa mitään tukea. Ihan kuin olisin ilkeyttäni tahallani ollut masentunut. Äitini minua läksytti, miten tuotan häpeää perheelleni ja hänen täytyy pitää kulisseja pystyssä.
Ei kannata meikata, koska ei sillä noin ruma naama kaunistu.
Laihdutusta suositeltiin hyvin painokkaasti, vaikka olin hoikka. Myös kouluterkkarin mielestä olin hoikka tyttö.
Isän mielipiteitä oli nämä yllämainitut.
Terveisin "saatanan läskiperse."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pienestä saakka kuulin lähes joka asiaan älä usko unelmiisi.
En osaa unelmoida nykyisin mistään sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Äitini toisteli muutamia elämänohjeita: älä nyt vaan yritä mitään ettet pety, pojat haluaa vaan sitä yhtä, olet niin ruma ja epänaisellinen ettei sua kukaan huoli. Ymmärrän kyllä että hänet oli itsensäkin kasvatettu niin, mutta...
Normipäivä Hämeessä, sanoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnistunut unohtamaan kaikki. :)
En ala selostamaan kaikkea, mutta yksi tosi vahingollinen on ollut sellainen ihan älytön rahanvahtaus-juttu. Mikään ei saisi ikinä maksaa mitään. Kumpikaan vanhemmistani ei ollut mitään köyhiä, äiti kyllä tykkäsi aina leikkiä köyhää. Tiedän kyllä mitä hän suunnilleen tienasi ja tiedän, ettei hän ole ns. ikinä hankkinut itselleen mitään. Oikein hämmästyin, kun hänellä on tabletti (se laite.) Minulla ei ole ikinä ollut, kun en ikinä raaski ostaa, koska esim. vaatteet menevät etusijalle. Ja kengät. Ja huonekalut ymsyms. En ole köyhä, mutta rahani ovat kiinni asunnossa.
Niin se vahingollinen juttu on se, että koen hirveän huonoa omatuntoa melkein kaikesta rahankäytöstä. Joskus pitkitän wolt-tilausta aivan järjettömän pitkään, kun mietin että voinko vai enkö voi. Vaikka se olisi ihan hyödyllinen ruokakauppatilaus, niin joskus en vain saa aikaiseksi painaa tilausnappia ennen kuin on pakko toimia, kun kello alkaa olemaan liian paljon.
Jos jätän vaikka osan laskusta x seuraavaan kuukauteen, jotta saan ruokaa, tunnen siitäkin huonoa omatuntoa. Vaikka hoitaisin laskun esim. viikon päästä kuntoon.
Kaikenlainen hävikki on minulle punainen vaate. En edes ole s**raalloisen saita, todellakaan. Rakastan käyttää rahaa (järkevästi), mutta se ei ikinä tunnu sallitulta. Vieläkin v...ttaa yksi mies, joka meni heittämään avaamattoman dippijauhepussin roskiin, koska ei viitsinyt varmistaa onko se tyhjä. Kaupan kautta suoraan roskiin, hel*etin järkevää :) tuollaista en voi sietää. Vaikka se oli vain pieni dippijauhepussi, niin tuollainen on niin i**oottimaista touhua että pää hajoaa.
Elämä on kuulema kovaa ja katkeraa eikä saa iloita. Ja paskat. Naurattaa nytkin
Kaikenlaista mutta eräs on ihmetyttänyt. Joku sai joskus päähänsä etten ole musikaalinen. En tiedä mistä se tuli.
Se vaan ei pitänyt paikkaansa.
Et sinä parempaakaan miestä saa sanoi äitini kun pohdin eroa häiriintyneestä poikaystävästä. Muutaman vuoden siihen tyyppiin tuhlasin ennen kuin järkiinnyin ja uskalsin erota,
Ja paremman sain ja vaihtoehtojakin oli mistä valita.
Et taida ihan ymmärtää miten suuri vaikutus vanhemman sanoilla voi olla lapseen tai vielä nuoreen aikuiseenkin. Mulla ei ollut ketään muuta aikuista, jonka kanssa olisin voinut puhua tällaisista asioista, niin kyllä, uskon että olin tuossa suhteessa äitini sanojen takia. Eräässä vaiheessa suhdetta, kun halusin erota, äitini sanat (joita en nyt tässä kerro) saivat minut jäämään suhteeseen vielä yli vuodeksi.