Lue keskustelun säännöt.
Mikä on typerin/törkein/julmin asia tai "neuvo" jonka vanhempasi on sinulle sanonut?
26.06.2024 |
Ja miten se on vaikuttanut elämääsi?
Kun olin teini, äitini tuhahti että "Sitä unelmien prinssiä ei sitten ole olemassakaan!!". Ei mitenkään selittänyt mitä tarkoitti, eikä asiasta puhuttu sen enempää. No minä sitten otin ensimmäisen kivan ja kohteliaan pojan seurustelukumppaniksi ja sinnittelin siinä suhteessa yli viisi vuotta vaikka mitään vetovoimaa ei ollut.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
"Älä vaan ikinä hanki kakaroita, ei niistä o ku harmia!"
Oikeaan osunut ja todella hyvä neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Persees on levee ku seittemän leivän uuni!"
Vierailija kirjoitti:
No nyt tiedät jo, ettei sadun prinssiä ole. Sellaista joka ratsastaa valkoisella hevosella ja vie unelmien maahan. Itse on onnellisuutensa avain.
En ole vielä koskaan kuullut yhtä hassua tarinaa, että äidin lausahduksella olisi merkitystä parin valitsemisessa.
No minulle se ei ole mikään hassu tarina. Tulkitsin tuon tokaisun siten, että pitää valita järjellä joku tarpeeksi kiva ja hyvin kohteleva poika. Että ei pidä odottaa mitään suuria tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei suoraan sanottu mitään kovin typerää, mutta vanhempien jatkuva (keskinäinen) puhe siitä, kuinka meidän perhe on köyhä ja jotenkin vähempiarvoinen kuin muut perheet on jättänyt syvät jäljet. Vieläkin keski-iässä koen huonommuutta enkä varmaan koskaan opi että olen ihan yhtä arvokas kuin muutkin.
Tällainen on muuten varmaan yllättävän yleistä. Siis että vertaillaan perheitä ja pidetään itseä sitten jonkun tietyn 'tasoisena'. Onneksi ei itsellä ollut mitään tällaista ja toivottavasti ei nyt itsekään välitä kotona mitään vastaavaa viestiä.
Vierailija kirjoitti:
Kun minut oli rais ka ttu bileissä ja kerroin siitä kuraattorin pakottamana vanhemmilleni, isäni tokaisi tästä ei sitten puhuta pikkuveljelle, ja ei muuta kun eteenpäin. Minä 15.v tuolloin, nyt 28-vuotias ja poden ptsdtä. Hienosti meni, eihän siinä toki terapiaa olisi tarvinnut!
Tähän päälle vielä gyne, vanha akka jonka luona kävin. Luin eilen hänen tekemänsä lausunnon käynnistäni, kun tutki minua. Turha vatvoa asiaa enempää, tyttökään ei halua.
Ihanasti sai tukea!
Sinne terapiaan voi mennä vielä nytkin ihan vapaasti omasta tahdostaan. Toki, jos et kerta itse halua (kuten gynekin kirjoittanut), niin se on sitten oma asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella karseita asioita teille on sanottu. Niihin verrattuna omani on aika kesy. Itselleni pahin oli se, kun ala-asteella koulukiusattuna kerroin äidilleni kiusaamisesta ja miltä minusta tuntuu ja totesin lopuksi, että "Minun hermot ei enää kestä". Hän sitten siihen totesi, että "Et sinä tiedä mikä hermo on! Hyvä että minäkään!". Keskustelu yllättäen loppui sitten siihen.
Ei äitini ilkeä muuten ollut, mutta hän on ollut elämänsä vaikeassa avioliitossa - kaksi vahvaa ja itsepäistä ihmistä, joiden on vaikea antaa periksi - ja taisi sillä hetkellä olla taas jokin tunnetila päällä. Ei osannut siinä hetkessä kuunnella lastaan. Tätä nyt sattuu varmaan joka perheessä, mutta tämä on jäänyt mieleen ja olen luvannut itselleni, etten omalle lapselle sano samalla tavalla koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei suoraan sanottu mitään kovin typerää, mutta vanhempien jatkuva (keskinäinen) puhe siitä, kuinka meidän perhe on köyhä ja jotenkin vähempiarvoinen kuin muut perheet on jättänyt syvät jäljet. Vieläkin keski-iässä koen huonommuutta enkä varmaan koskaan opi että olen ihan yhtä arvokas kuin muutkin.
Meillä myös puhuttiin jatkuvasti "paremmista ihmisistä". Ja vanhemmat taitaa puhua niin edelleen.
Olen sisäistänyt turhan vahvasti että kuulun "huonompiin ihmisiin".
Meillä äiti puhui suvun paremmista lapsista ja lapsenlapsista. Sanomattakin lienee tässä selvää, että kumpaan kastiin itse kuuluin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä oli vanhemmilta saatu ohje kun minua kiusattiin koulussa. Vieläkin pistää vihaksi kun ajattelen, koska välittämättä jättäminen johti vuosikausien pahenevaan kiusaamiseen. Olisin voinut helposti laittaa sille stopin jo heti alkuunsa sanomalla takaisin ja hakkaamalla ensimmäisen tönijän, en ollut mikään pieni hiiri.
Omat lapseni ohjeistin että ketään ei saa kiusata jos sinua ei kiusata ensin, mutta jos joku kiusaa sinua niin kiusaa HETI kahta enemmän takaisin. Ketään ei saa lyödä jos sinua ei lyödä ensin, mutta jos joku lyö sinua, lyö HETI kaksi kertaa lujempaa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minut oli rais ka ttu bileissä ja kerroin siitä kuraattorin pakottamana vanhemmilleni, isäni tokaisi tästä ei sitten puhuta pikkuveljelle, ja ei muuta kun eteenpäin. Minä 15.v tuolloin, nyt 28-vuotias ja poden ptsdtä. Hienosti meni, eihän siinä toki terapiaa olisi tarvinnut!
Tähän päälle vielä gyne, vanha akka jonka luona kävin. Luin eilen hänen tekemänsä lausunnon käynnistäni, kun tutki minua. Turha vatvoa asiaa enempää, tyttökään ei halua.
Ihanasti sai tukea!
Sinne terapiaan voi mennä vielä nytkin ihan vapaasti omasta tahdostaan. Toki, jos et kerta itse halua (kuten gynekin kirjoittanut), niin se on sitten oma asiansa.
Kyllä siellä nyt on jo käytykin tähän ikään. Meinaan vaan että aikaisemmin olisi ollut kiva saada apua jo! Ja myöskin oikeutta asialle. Tuntea että asia on tärkeä ja vakava! Näin ainakin itse toimin nykyään ja jos kohtaan seksuaaliväkivallan uhreja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt tiedät jo, ettei sadun prinssiä ole. Sellaista joka ratsastaa valkoisella hevosella ja vie unelmien maahan. Itse on onnellisuutensa avain.
En ole vielä koskaan kuullut yhtä hassua tarinaa, että äidin lausahduksella olisi merkitystä parin valitsemisessa.
No minulle se ei ole mikään hassu tarina. Tulkitsin tuon tokaisun siten, että pitää valita järjellä joku tarpeeksi kiva ja hyvin kohteleva poika. Että ei pidä odottaa mitään suuria tunteita.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5633237/nykyajan-vanhemmuus-raskaampaa-…
Tää yllä oleva keskustelu sopii hauskasti tähän aiheeseen. Ei riitä että muut arvostelevat, kun vielä aikuiset lapsetkin syyttelevät valinnoistaan myöhemmin.
Kuten itsekin kerroit, olit tulkinnut äitiäsi, vaikka asiasta ei keskusteltu. Mikä ihme sai sinut keksimään aloituksen, jossa vanhemmat lyntätään?
Ei nyt sinällään mitään, mutta pidetty lapsesta saakka kiinni siitä että olen tietynlainen. Olen rempseä ja aurinkoinen ihminen mutta kiltti. Vanhempani yleensä halusivat hokea sukulaisille ja ventovieraille kuinka kiltti tyttö olen. Siitä tuli jo pakkomielle itsellenikin. Söin sitä infoa heiltä ja omaksuin aina iloisen kiltin tytön roolin. Turpaanhan se on antanut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kun äiti puhuu kestä tahansa henkilöstä, hän määrittelee tämän ensimmäiseksi ammattinsa ja koulutuksensa kautta. Hän myös pyysi minua kuuntelemaan Behmin-syntymäpäivä kappaleen ja kertoi sen kuvastavan häntä ja isää ajattelemassa minua, ainoaa tytärtään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt tiedät jo, ettei sadun prinssiä ole. Sellaista joka ratsastaa valkoisella hevosella ja vie unelmien maahan. Itse on onnellisuutensa avain.
En ole vielä koskaan kuullut yhtä hassua tarinaa, että äidin lausahduksella olisi merkitystä parin valitsemisessa.
No minulle se ei ole mikään hassu tarina. Tulkitsin tuon tokaisun siten, että pitää valita järjellä joku tarpeeksi kiva ja hyvin kohteleva poika. Että ei pidä odottaa mitään suuria tunteita.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5633237/nykyajan-vanhemmuus-raskaampaa-…
Tää yllä oleva keskustelu sopii hauskasti tähän aiheeseen. Ei riitä että muut arvostelevat, kun vielä aikuiset lapsetkin syyttelevät valinnoistaan myöhemmin.
Kuten itsekin kerroit, olit tulkinnut äitiäs
Eli sun mielestä ei saisi pohtia saati keskustella muiden kanssa siitä, miten omien vanhempien käytös ja sanomiset on vaikuttaneet omaan elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki sukulaiseni ovat antaneet puolisoidensa pahoinpidellä minua henkisesti ja jopa fyysisesti. Kun heille on asettanut rajoja, myös sukulaiset ovat pahoinpidelleet minua. Minut synnyttänyt nainen kutsui minuun käsiksi käyneen aikuisen kahville. Samaan pesueeseen syntynyt miespuolinen henkilö osallistui fyysiseen joukkopahoinpitelyyn, jossa minä olin ainoa uhri. Mies joka siitti minut on ahdistellut minua seksuaalisesti, ehdottanut perinnöstä luopumista ja lisäksi adoptoi minut r*iskanneen ja muita rikoksia minua kohtaan tehneen miehen sukuun, osassa niissä avustaen. Kun kerroin r*iskauksesta, löi luurin korvaan. Kaikki näennäisen keskiluokkaisia ihmisiä
En ylipäätään ole saanut vanhemmilta miltei mitään neuvoa koskaan missään asioissa. Kaikki pitänyt itse oppia kasvukipujen kautta.
Ap:n teki Jännämiestä mieli? Siinä jäänyt sitten monta suonikasta väliin, kun mälsä äiti neuvoi hankkimaan vakavan parisuhteen. Voivoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienestä pitäen minua haukuttiin tyhmäksi ja lahjattomaksi. Opiskelin diplomi-insinööriksi. Siihen kotiväki kuittasi, etteivät ne varmaan kovin hääppöiset voi olla. Päätin, etten pidä mitään yhteyttä ihmisiin, jotka eivät tunnusta minulla olevan minkäänlaista ihmisarvoa. Haukuttavaksi kyllä kelpasin.
Mitkä ei ole hääppöiset?
DI-tutkinto ei ole mitenkään hyvä tai hyödyllinen tutkinto. Sitä tarkoitetaan kun sanotaan, ettei ole kovin hääppöinen tutkinto.
Häpeän sinua. Sekopää, hullu. Sisaruksesi ovat parempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt tiedät jo, ettei sadun prinssiä ole. Sellaista joka ratsastaa valkoisella hevosella ja vie unelmien maahan. Itse on onnellisuutensa avain.
En ole vielä koskaan kuullut yhtä hassua tarinaa, että äidin lausahduksella olisi merkitystä parin valitsemisessa.
No minulle se ei ole mikään hassu tarina. Tulkitsin tuon tokaisun siten, että pitää valita järjellä joku tarpeeksi kiva ja hyvin kohteleva poika. Että ei pidä odottaa mitään suuria tunteita.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5633237/nykyajan-vanhemmuus-raskaampaa-…
Tää yllä oleva keskustelu sopii hauskasti tähän aiheeseen. Ei riitä että muut arvostelevat, kun vielä aikuiset lapsetkin syyttelevät valinnoistaan myöhemmin.
Eli sun mielestä ei saisi pohtia saati keskustella muiden kanssa siitä, miten omien vanhempien käytös ja sanomiset on vaikuttaneet omaan elämään?
Liian tarkoituksenhakuista haukkua vahempaa sukupolvea. Jos et ole sattunut huomaammaan, palstalla vallitsee aika moinen ikärasismikin. Tosin ihmeen kesy tästä keskustelusta on tullut.
Oletko todella sitä mieltä että seurustelit 5 vuotta miehen kanssa joka ei kiinnostanut sua vain siksi että joskus äitisi sanoi sulle yhden lauseen? Sinuna miettisin kyllä omaa päätäntävältaa OMAAN elämääsi, mitä ihmettä muut ihmiset on sut saanut tekemään pelkällä puhumisella.
Tämä on jopa aika surullista. Ja siis vanhempieni sijasta Ukkini, edesmennyt, sanoi minua aina pojaksi. Hän ei jutellut kanssani, ei vinkkejä antanut taikka myöskään haukkunut. Hän ei koskaan katsonut minua silmiin, kunnes vasta kuolinvuoteellaan ja sanoi minua ensi kertaa työtksi, joka siis olen :D. Hän kärsi monesta sairaudesta mutta kuoli kotonaan mummini syliin. Kai hänestä tuli kuolemaa tehdessään lempeämpi. Jäärä oli ikänsä.