Lue keskustelun säännöt.
Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?
15.06.2024 |
Onko täällä sellaisia pariskuntia?
En nyt tarkoita pariskuntia, missä ollaan vasta ensimmäisessä tai toisessa polvessa akateemisia, vaan vanhoja akateemisia sukuja, joista oltaisiin naitu duunaritaustainen mies. Miten tavat ja ajatukset ovat eronneet vai sujuiko kaikki hyvin? Missä olette tavanneet?
Itse en tunne ketään duunaritaustaista paitsi työmiehinä tai muissa palveluammateissa. Viimeksi teini-ikäisenä olin tekemisissä duunaritaustaisten ihmisten kanssa vapaa-aikana. Heidän perheensä vaikuttivat aika erilaisilta kuin omani. Täälläkin huomaa, että eroja on paljon.
Kommentit (931)
Kahden suvun tavat ovat lähes aina erilaisia, oli tausta koulutuksen suhteen mikä tahansa. Itse olemme miehen kanssa yhdistäneet suomenruotsalaisen suvun ja suomenkielisen suvun, jossa on evakkotausta. Tavat ovat erilaisia, mutta eipä sillä ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita joitain ihmetyksiä puolin ja toisin, mutta ihan hyvin sovittu. En tajua miten ihmiset eivät muka tapaa erilaisia ihmisiä jos jotain vaikka harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Kahden suvun tavat ovat lähes aina erilaisia, oli tausta koulutuksen suhteen mikä tahansa. Itse olemme miehen kanssa yhdistäneet suomenruotsalaisen suvun ja suomenkielisen suvun, jossa on evakkotausta. Tavat ovat erilaisia, mutta eipä sillä ole väliä.
En oikeastaan koe noin. Vaikka meidänkin taustamme ovat erilaisia sikäli, että mieheni on maaseudulta ja minä taas täysin kaupunkilainen, on meillä kuitenkin ihan samanlaiset tavat suhteessa vaikkapa kulttuuriin. Molempien perheissä on luettu paljon, lukeneisuutta ja sivistystä on arvostettu, samoin taidetta siinä missä urheiluakin. Täällä monesti on käynyt ilmi miten duunaritaustaiset ihmiset halveksuvat lukeneisuutta, sivistystä, yliopistoa jne.
Aika vaikealta kuulostaa, jos tuollaiseen sukuun pitäisi mennä.
Sujuu jos sujuu. Ei rakkaus taustaa katso, vaan ajattelun/huumorin ym. mielenmaiseman ja geenien ilmentymien yhteensopivuutta.
Duunarimieheni on älyllisesti stimuloivin ja hauskin ihminen, jonka olen tavannut. Hyvät tunne- ja kommunikointitaidot. Upea rakastaja.
T. Sapioseksuaali akateemisen suvun kasvatti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden suvun tavat ovat lähes aina erilaisia, oli tausta koulutuksen suhteen mikä tahansa. Itse olemme miehen kanssa yhdistäneet suomenruotsalaisen suvun ja suomenkielisen suvun, jossa on evakkotausta. Tavat ovat erilaisia, mutta eipä sillä ole väliä.
En oikeastaan koe noin. Vaikka meidänkin taustamme ovat erilaisia sikäli, että mieheni on maaseudulta ja minä taas täysin kaupunkilainen, on meillä kuitenkin ihan samanlaiset tavat suhteessa vaikkapa kulttuuriin. Molempien perheissä on luettu paljon, lukeneisuutta ja sivistystä on arvostettu, samoin taidetta siinä missä urheiluakin. Täällä monesti on käynyt ilmi miten duunaritaustaiset ihmiset halveksuvat lukeneisuutta, sivistystä, yliopistoa jne.
Aika vaikealta kuulostaa, jos tuollaiseen sukuun pitäisi mennä.
Minun vanhempani olivat käyneet pelkän kansakoulun ja lukivat aina todella paljon. Äitini rakasti klassista musiikkia ja jaksoi aina innostua taidenäyttelyistä ja teatterista. Molemmat vanhempani myös seurasivat tarkasti päivänpolitiikkaa. Kannattaisi kenties ottaa ihmiset ihmisinä eikä kliseinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi. Koulutuksella ei ole mitään merkitystä. Jos parinsa löytää.
Vaikea sanoa.
Akateeminen suku: 30-vuotias juristipoika ei osaa pestä käsiään käytyään vessassa.
Työväenluokkaisia en tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan sitä miten mieheni perhe on ottanut minut vastaan. Olen heille yhtä tärkeä ihminen ja osa perhettä kuin omat lapsensa. Se on ihanaa! Sitten taas minun akateeminen perheeni kyllä osaa esittää hienostunuttu ja rakastavaista, mutta selän takana puhuvat aina kakkaa meidän lapsien puolisoista. Tällä tavalla itse huomaan eroa.
Meidän parisuhteessa se näkyy lähinnä niin, että sain muuttaa aivan ihanalle maatilalle ja mieheni on todella rakastavainen ja hänellä on mieletön huumorintaju. Ei minua haittaa tienata enemmän, koska näen kuinka tärkeää työtä hän tekee suomalaisten ruuan eteen. Se jos jokin on alipalkattua, kun et itse voi edes juurikaan vaikuttaa tuloihisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden suvun tavat ovat lähes aina erilaisia, oli tausta koulutuksen suhteen mikä tahansa. Itse olemme miehen kanssa yhdistäneet suomenruotsalaisen suvun ja suomenkielisen suvun, jossa on evakkotausta. Tavat ovat erilaisia, mutta eipä sillä ole väliä.
En oikeastaan koe noin. Vaikka meidänkin taustamme ovat erilaisia sikäli, että mieheni on maaseudulta ja minä taas täysin kaupunkilainen, on meillä kuitenkin ihan samanlaiset tavat suhteessa vaikkapa kulttuuriin. Molempien perheissä on luettu paljon, lukeneisuutta ja sivistystä on arvostettu, samoin taidetta siinä missä urheiluakin. Täällä monesti on käynyt ilmi miten duunaritaustaiset ihmiset halveksuvat lukeneisuutta, sivistystä, yliopistoa jne.
Aika vaikealta kuulostaa, jos tuollaiseen sukuun pitäisi mennä.
Minun vanhempani olivat käyneet pe
Tuollaisia ihmisiä on varmasti vanhemmissa ikäpolvissa paljonkin, kun ei ole ollut varaa kouluttautua. Mutta täällä näkyy hyvin selvästi ilmiö, missä akateemisuutta halveksutaan ja korostetaan miten turhia vaikkapa humanististen aineiden opinnot ovat. Tuskin sekään valetta on, että tuollaista on olemassa. Ovathan myös persut hyvin työväenluokkainen puolue ja heidän arvonsa ovat todella kaukana siitä mihin olen tottunut. Jopa 20 prosenttia suomalaisista on kannattanut tuota puoluetta.
En mitenkään halveksu duunaritaustaisia ihmisiä, mutta en myöskään tunne, siksi kyselen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan sitä miten mieheni perhe on ottanut minut vastaan. Olen heille yhtä tärkeä ihminen ja osa perhettä kuin omat lapsensa. Se on ihanaa! Sitten taas minun akateeminen perheeni kyllä osaa esittää hienostunuttu ja rakastavaista, mutta selän takana puhuvat aina kakkaa meidän lapsien puolisoista. Tällä tavalla itse huomaan eroa.
Meidän parisuhteessa se näkyy lähinnä niin, että sain muuttaa aivan ihanalle maatilalle ja mieheni on todella rakastavainen ja hänellä on mieletön huumorintaju. Ei minua haittaa tienata enemmän, koska näen kuinka tärkeää työtä hän tekee suomalaisten ruuan eteen. Se jos jokin on alipalkattua, kun et itse voi edes juurikaan vaikuttaa tuloihisi.
Minunkin mieheni on maatilalta, pitkän linjan akateemisesta suvusta ja asumme pääasiassa täällä tilalla. En oikeastaan laske maanviljelijöitä duunareiksi, hehän ovat yrittäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ja valinnut pojallemme Johanille vaimon. Hän on Grunforsien sukua. Kiittämätön poikamme tuskin vilkaisi tyttöä illallallisella. Ovat taas ratsastelunopettajansa Leon kanssa saunomassa ja livahtavat yöllä johonkin yläkerran vierashuoneista. t Gunilla Grankulla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys.
En ole kyllä koskaan asiasta keskustellut täällä enkä muuallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole useamman sukupolven akateemista, mutta varakasta torppari- ja kauppiassukua. Aviomieheni on duunaritaustainen, hänellä oli vain peruskoulu käytynä kun tapasimme 25-vuotiaina.
Me tulemme hyvin toimeen. Mieheni on sivistynyt, älykäs, komea. Erot näkyvät lähinnä perheissämme ja sukujuhlissa. Kun minun perheeni tulee lapsen ristiäisiin siistissä juhla-asuissa, miehen isällä on farkkutakki ja äidillä tuulipuku. Oman perheeni arvot ovat melko konservatiiviset ja kristilliset, mieheni perheessä arvot näkyvät vähemmän. Miehen perheessä puhutaan arkisista asioista, minun perheessäni puhutaan paljon enemmän politiikkaa.
Varakkuuserot toki näkyvät, mutta minä en tuomitse miehen perhettä varallisuuden perusteella. He ovat lämpimiä, avoimia ja sydämmellisiä ihmisiä pienistä eroista huolimatta. Eikä minua kiinnosta, jos jouluna oma perheeni ostelee kalliita lahjoja ja miehen perheeltä saa lahjaksi Pandan konvehtirasian.
En ole siis kokenut mitään negatiivista siinä, että mies on duunari ja minä varakkaammasta perheestä. Pieniä kulttuurieroja on, mutta tärkeintä on se, että ihmiset ovat kultaisia.
Vierailija kirjoitti:
Sujuu jos sujuu. Ei rakkaus taustaa katso, vaan ajattelun/huumorin ym. mielenmaiseman ja geenien ilmentymien yhteensopivuutta.
Duunarimieheni on älyllisesti stimuloivin ja hauskin ihminen, jonka olen tavannut. Hyvät tunne- ja kommunikointitaidot. Upea rakastaja.
T. Sapioseksuaali akateemisen suvun kasvatti
Onko suku ottanut sinut hyvin vastaan vai onko esimerkiksi koulutuksesi ja työsi aiheuttanut vinoilua?
Vierailija kirjoitti:
En ole useamman sukupolven akateemista, mutta varakasta torppari- ja kauppiassukua. Aviomieheni on duunaritaustainen, hänellä oli vain peruskoulu käytynä kun tapasimme 25-vuotiaina.
Me tulemme hyvin toimeen. Mieheni on sivistynyt, älykäs, komea. Erot näkyvät lähinnä perheissämme ja sukujuhlissa. Kun minun perheeni tulee lapsen ristiäisiin siistissä juhla-asuissa, miehen isällä on farkkutakki ja äidillä tuulipuku. Oman perheeni arvot ovat melko konservatiiviset ja kristilliset, mieheni perheessä arvot näkyvät vähemmän. Miehen perheessä puhutaan arkisista asioista, minun perheessäni puhutaan paljon enemmän politiikkaa.
Varakkuuserot toki näkyvät, mutta minä en tuomitse miehen perhettä varallisuuden perusteella. He ovat lämpimiä, avoimia ja sydämmellisiä ihmisiä pienistä eroista huolimatta. Eikä minua kiinnosta, jos jouluna oma perheeni ostelee kalliita lahjoja ja miehen perheeltä saa lahjaksi Pandan konvehtirasian.&n
Hienoa, se varmasti on tärkeintä, että tuntee olonsa tervetulleeksi. Mietin lähinnä sitä, että jos kohtaa omaan ammattiin ja kiinnostuksiin kohdistuvaa halveksuntaa kuten täällä, niin olisihan sellainen iso erottava tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ja valinnut pojallemme Johanille vaimon. Hän on Grunforsien sukua. Kiittämätön poikamme tuskin vilkaisi tyttöä illallallisella. Ovat taas ratsastelunopettajansa Leon kanssa saunomassa ja livahtavat yöllä johonkin yläkerran vierashuoneista. t Gunilla Grankulla
Ruotsinkielisten pilkkaaminen ja kaksikielisyyden vastustaminen olisi myös aivan erikoista, sitäkin on palstalla jatkuvasti kuten tässä. Miten ihmeessä voisi toimia suhde, jossa toisen äidinkieltä halveksitaan ja vastustetaan?
Joku puhui siitä, ettei koulutuksella ole merkitystä. Ei olekaan, sillä ei ole mitään merkitystä, vaan sillä että kaikki asiat, mitkä kuuluvat tärkeisiin ydinasioihin ovat halveksittavia, kaksikielisyys, tiede, taide ja kulttuuri - niitä pidetään turhina.
Miten tällaiset, joita palstallakin löytyy, ajattelevat elävänsä yhdessä, jos joka ainoa asia puolison taustassa ja mieltymyksissä on täysin erilaista ja sitä jopa halveksutaan? Vaikka puoliso itse pitäisi mölyt mahassaan, niin asenteet kuitenkin näkyvät.
Miksi täällä olevat miehet tavoittelevat akateemisia puolisoja, kun kerran halveksuvat heidän ammattejaan ja kaikkea mitä akateemisuuteen monesti liittyy? Kulttuurin ja tieteen arvostamista jne. He kuvittelevat, että heitä halveksutaan koulutuksen puutteen takia, mutta eihän siitä ole kyse, vaan täydellisestä erilaisuudesta mitä tulee vapaa-aikaan ja arvostuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden suvun tavat ovat lähes aina erilaisia, oli tausta koulutuksen suhteen mikä tahansa. Itse olemme miehen kanssa yhdistäneet suomenruotsalaisen suvun ja suomenkielisen suvun, jossa on evakkotausta. Tavat ovat erilaisia, mutta eipä sillä ole väliä.
En oikeastaan koe noin. Vaikka meidänkin taustamme ovat erilaisia sikäli, että mieheni on maaseudulta ja minä taas täysin kaupunkilainen, on meillä kuitenkin ihan samanlaiset tavat suhteessa vaikkapa kulttuuriin. Molempien perheissä on luettu paljon, lukeneisuutta ja sivistystä on arvostettu, samoin taidetta siinä missä urheiluakin. Täällä monesti on käynyt ilmi miten duunaritaustaiset ihmiset halveksuvat lukeneisuutta, sivistystä, yliopistoa jne.
Aika vaikealta kuulostaa, jos tuollaiseen sukuun pitäisi mennä.
Minun vanhempani olivat käyneet pe
Näin. Tosin kulttuurin halveksiminen tuntuu yleistyneen duunaripiireissä, samoin kuin peruskäytöstavat ovat kadonneet. Poikkeuksia toki on.
Omat vanhempani ovat käyneet pelkän kansakoulun ja kasvoin rakastavassa, mutta hemmetin köyhässä työläisperheessä. Kaikki sukulaisetin duunareita. Mies on kolmannen polven tohtori, varakkaasta suvusta. Hyvin ollaan yhteen sovittu. Olen itse opiskellut itseni akateemiseen maailmaan ja se tietenkin tasoittaa. En usko, että jos olisin valinnut duunariammatin, olisimme ikinä yhteen päätyneet.
Monet miehet täällä moittivat, etteivät akateemiset naiset hyväksy duunaritaustaista miestä. Mutta jos kaikki on aivan erilaista, niin miten he ajattelevat yhteiselämän onnistuvan?