Marimekon vahakankaat on aivan surkeita.
Menin hölmönä semmoisen ostamaan. Koska on enemmän kangasmainen, niin pölyä ei saa pyyhittyä pois vaan se jää siihen liinaan kiinni. Tummassa ei näy mutta hölmönä ostin vaalean. Samasta syystä ei pysy paikoillaan vaan joutuu pitämään kiinni pyyhittäessä. Tahrat olen ihme kyllä saanut suht helposti pois, joskus näissä oli kai ongelmana että tahrat jämähti kankaaseen kiinni samantien. Miksei niissä voi olla enää kunnon pinnoitetta niinkuin ennen? Vahakangas halutaan yleensä siksi että se on helppo puhdistaa.
Kommentit (23)
Nykyään ei kunnollisia vahakankaita enää saa mistään. Halppiskauppojen sileät vahakankaat kuluvat puhki kulmista parissa kuukaudessa, joten niitä en hanki.
Mutta näillä mennään; ehkä tuo ikivanha Marimekon vahakangas, johon olen ollut todella tyytyväinen, kestää vielä seuraavatkin 15 vuotta.
Säästetään luontoa ja ilmastoa ja saadaan tilalle huonosti toimia tuotteitta joita edes ei kannattaisi tehdä .
Vaikka vahakankaan väitetään kuuluvan vain ikäihmisten keittiöön, niin onhan kunnon vahakangas ehdottoman vaivaton sellaisessa keittiössä, jossa keittiön pöytää käytetään laskutasona ruoan valmistuksessa ja leipomisessa. Sileäpintaisesta PVC-pinnoitteisesta vahakankaasta on helppo pyyhkäistä roskat ja roiskeet, mutta nykyään Marimekon vahakankaat ovat heppoisempaa tekoa.
Mistä noita vanhanmallisia Marimekon vahakankaita vielä löytyy? Netistä löysin vain yhden mustavalkoisen, mutta värikkäämpää kaipaisin.
Mihin tarvitaan vahakangasta? Rumia ne ainakin on.
Mummolani oli kaunis liina lasilevyn alla. Pysyi puhtaana. Tai sitten hankitte kauniin pöydän, joka ei tarvitse liinaa...
Vierailija kirjoitti:
Mummolani oli kaunis liina lasilevyn alla. Pysyi puhtaana. Tai sitten hankitte kauniin pöydän, joka ei tarvitse liinaa...
Kyllä meilläkin pöytä on kaunis ilman liinaakin, mutta kun siinä pöydän ääressä tehdään ruokaa ja leivotaan , niin pöydän pinta menisi viikossa pilalle ilman jonkinlaista suojaa. Ja vahakangas on osoittautunut parhaimmaksi juuri helppohoitoisuutensa vuoksi.
Ottamatta kantaa siihen, kuka tykkää vahakankaista ja kuka ei, niin siitä olen samaa mieltä, että on ympäristörikos valmistaa sellaisia vahakankaita, jotka kestävät ehjinä vain muutaman kuukauden.
Nuo vanhanmalliset Marimekon vahakankaat kestivät vuosikymmenet ihan siisteinä, nykyiset ovat sellaisia ohuita kangasmaisia riepuja, ettei niitä vahakankaiksi voi edes kutsua.
Ennen kaikki ei ollut paremmin, mutta vahakankaat kyllä olivat nykyisiä kestävämpiä!
Luulin että nämä olisi jääneet ysärille. Eikö teidän keittiöissä ole tasoja, jos pitää ruokapöydällä kokkailla? Outoa!
Ostin joskus kymmenen vuotta sitten Marimekon vahakankaan, ja se oli silloin jo tuota toimimatonta materiaalia. Maksoi kyllä muistaakseni jotain 90 euroa tms. Mutta ei todellakaan toiminut käytössä, ja meni heti pilalle. On edelleen värjäytyneenä tuolla kaapissa.
Vierailija kirjoitti:
Luulin että nämä olisi jääneet ysärille. Eikö teidän keittiöissä ole tasoja, jos pitää ruokapöydällä kokkailla? Outoa!
Ei keittiöissä välttämättä ole, ellei sitten omista suurta taloa. Meillä on 4 huoneen rivitaloasunnossa yksi keittiön taso, mutta se on sen verran pieni, että siinä mahtuu leipomaan juuri ja juuri. Jos haluan leipoa lasten kanssa, se on pakko tehdä keittiön pöydällä. Yksin leipoessakin pöytä on vaan kätevämpi, kun siihen saa kaikki kamat viereen, eikä tarvitse varoa, että jauhoja tippuu lattialle, toisin kuin kapean keittiötason kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Luulin että nämä olisi jääneet ysärille. Eikö teidän keittiöissä ole tasoja, jos pitää ruokapöydällä kokkailla? Outoa!
Valitettavasti keittiössäni ei ole tarpeeksi kokkailutasoja, kyseessä perinteinen erillinen keittiö, ja keittiön iso pöytä on siis isossa roolissa kaikenlaisessa keittiöhommailussa. Keittiönpöydän siis peräisin ysäriltä, joten ysärikeittiöön kuuluu se vahakangaskin!
Itselläni oli kaunis (ja kallis!) Merimekon vahakangas ysärillä. Luin aamukahvin kanssa Hesaria joka päästi väriä liinaan ja vaikka kuinka hinkkasin niin tekstit eivät lähteneet liinasta. Siis teksti tarttui vaikka liina oli kuiva ja puhdas. Kirjoitin siitä Marimekolle niin vastaus oli lyhyesti referoituna että oma vika. Heitin liinan sitten roskiin. Eihän siinäkään ole järkeä että vahakankaan päällä pitäisi pitää toista liinaa sanomalehteä varten.
Minä käytän kangasliinoja aina ruokapöydällä.
sitten kun pitää sitä suojata, kerran vuodessa kun lapsenlapset leipoo pipareita, laitan se vahakankaan kaapista pöydälle.
Vierailija kirjoitti:
Luulin että nämä olisi jääneet ysärille. Eikö teidän keittiöissä ole tasoja, jos pitää ruokapöydällä kokkailla? Outoa!
Meillähän siis keittiössä oikeasti kokkaillaan, leivotaan, hillotaan, mehustetaan ja pilkotaan, eikä ainoastaan lämmitellä mikrossa nuudeleita, joten toki iso keittiönpöytäkin tarvitaan, vaikka tasoja olisikin. Ja pöydälle kunnollinen vahakangas (joita ei nykyään valmisteta)!
Vierailija kirjoitti:
Minä käytän kangasliinoja aina ruokapöydällä.
sitten kun pitää sitä suojata, kerran vuodessa kun lapsenlapset leipoo pipareita, laitan se vahakankaan kaapista pöydälle.
Kyllähän minäkin muuten voisin elää kangasliinan kanssa, mutta lapsiperheessä se pitäisi vaihtaa joka päivä, mikäli keittiön haluaa edes jokseenkin siistinä pitää.
Kunnollinen sileäpintainen vahakangas on osoittautunut parhaimmaksi ratkaisuksi, vaan kun niitä kunnollisia ei enää mistään saa!
Tosiaan noihin vaaleisiin vahakankaisiin jää sanomalehtien painomuste ikävästi kiinni. Siksi olen suosinut tummempia vahakankaita. Tosin nykyisenä digiaikana sanomalehdet ovat jääneet historiaan. Kuten valitettavasti kelvolliset vahakankaatkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että nämä olisi jääneet ysärille. Eikö teidän keittiöissä ole tasoja, jos pitää ruokapöydällä kokkailla? Outoa!
Meillähän siis keittiössä oikeasti kokkaillaan, leivotaan, hillotaan, mehustetaan ja pilkotaan, eikä ainoastaan lämmitellä mikrossa nuudeleita, joten toki iso keittiönpöytäkin tarvitaan, vaikka tasoja olisikin. Ja pöydälle kunnollinen vahakangas (joita ei nykyään valmisteta)!
Luulisi että tuollainen Marttamamma panostaa siihen keittiöönsä, eikä kokkaile jossain keittokomerossa josta puuttuu tasotkin. Itselläni on sitä "nuudelin mikrotusta" vartenkin yli 3 neliötä keittiön tasoa, mahtuisi vailla hirven teurastamaan. Mutta noh, jotkut ei näköjään viitsi panostaa...
Pentikillä on akryylipinnoitettua puuvillakangasta erilaisia kuoseja, outlet-osiossa edullisestikin, parhaillaan
esim. luumusarja minusta kaunis. Meillä on suuri kaunis täyspuinen pöytä maalaistalon keittiössä, käytän Pentikin
akryylipintaisia kaitaliinoja ja tabletteja, konepestäviä ja meillä kyllä kestäneet. Kangas myydään metritavarana.
Eivät enää ympäristösyistä valmista noita sileäpintaisia paksuja vahakankaita. Valitettavasti!
Tänään kuitenkin löysin syrjäseudulla pakan lopun kunnollista vanhanajan Marimekon vahakangasta. Ei se kovin kaunista ollut, mutta saa kelvata, kun ainakin toimii paremmin kuin nuo nykyajan vahakangasjäljitelmät. Meillä kun keittiön pöydän ääressä leivotaan ja lotrataan mehujen ja hillojen valmistuksessa ja liina kastuu jatkuvasti. Helppohoitoisuus siis on tärkein kriteerini liinan valinnassa.
Olisi pitänyt älytä ostaa muutama Marimekon vahakangas varastoon silloin, kun noita kunnollisia vahakankaita vielä valmistettiin!