Miksi ihmiset suuttuu siitä kun olen ujo ja estynyt?

He nyt vaan ei osaa seurustella hiljaisen kanssa 

Ex sanoi mulle joskus että häntä kävi säälittämään, kun tehtiin porukalla muuttoa, ja mä vetäydyin hetkeksi yksin pihalle pois hälinästä, se kuormittaa.

Miksi ihmeessä pitää sääliä? 😳

Kun ei kaikki vaan ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

He nyt vaan ei osaa seurustella hiljaisen kanssa 

Ex sanoi mulle joskus että häntä kävi säälittämään, kun tehtiin porukalla muuttoa, ja mä vetäydyin hetkeksi yksin pihalle pois hälinästä, se kuormittaa.

Miksi ihmeessä pitää sääliä? 😳

Kun ei kaikki vaan ymmärrä.

Joo mua on myös puheteltu ikäänkuin säälien kun en lähtenyt ryyppäys juhlaan :'D Normoja olivat.

Ekstravertit ei ymmärrä.

Mulle on sanottu että oon outo ja et näyttää siltä kuin kärsisin. Ja sä oot aina niin hiljaa. Kerran mua pyydettiin lähtöä edeltävänä päivänä mukaan johonkin reissuun jota muut oli suunnitelleet pitkään mut tulikin mieleen et olisinko mä halunnut mukaan. Säälistä kysyttiin. En lähtenyt. 

Otapa asia niin että seurasi voi olla muita rauhoittavaa. Istuskella hiljaa järvenrannalla tai nuotiolla sanomatta sanaakaan.

Tiedän yhden mahdollisen selityksen, mutta luultavasti sinäkin tiedät jonkun selityksen asialle ja se on ehkä sama.

Tästä varmaan joku suuttuu, mutta usein ihmiset tulkitsevat ujouden vetäytymiseksi, ja vetäytymisen ylimielisyydeksi. Moni ajattelee, ettei heidän seuransa ole tarpeeksi hyvää jos siihen ei liitytä. En sano onko se oikein vai ei, mutta niin se usein on. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä varmaan joku suuttuu, mutta usein ihmiset tulkitsevat ujouden vetäytymiseksi, ja vetäytymisen ylimielisyydeksi. Moni ajattelee, ettei heidän seuransa ole tarpeeksi hyvää jos siihen ei liitytä. En sano onko se oikein vai ei, mutta niin se usein on. 

Tuo on harmillista koska ainoa oikea syy on se, että olen vain temperamentiltani tälläinen, ollut lapsesta saakka eikä se ole siitä muuttunut, Luotan erittäin hitaasti ihmisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He nyt vaan ei osaa seurustella hiljaisen kanssa 

Ex sanoi mulle joskus että häntä kävi säälittämään, kun tehtiin porukalla muuttoa, ja mä vetäydyin hetkeksi yksin pihalle pois hälinästä, se kuormittaa.

Miksi ihmeessä pitää sääliä? 😳

Kun ei kaikki vaan ymmärrä.

Joo mua on myös puheteltu ikäänkuin säälien kun en lähtenyt ryyppäys juhlaan :'D Normoja olivat.

Mua tarvisi sääliä, jos mun olisi pakko mennä johonkin ryyppäysjuhlaan. Onneksi ei tarvi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä varmaan joku suuttuu, mutta usein ihmiset tulkitsevat ujouden vetäytymiseksi, ja vetäytymisen ylimielisyydeksi. Moni ajattelee, ettei heidän seuransa ole tarpeeksi hyvää jos siihen ei liitytä. En sano onko se oikein vai ei, mutta niin se usein on. 

Tuo on harmillista koska ainoa oikea syy on se, että olen vain temperamentiltani tälläinen, ollut lapsesta saakka eikä se ole siitä muuttunut, Luotan erittäin hitaasti ihmisiin

Ymmärrän. Yksi ystäväni on samanlainen. Mutta varsinkin ei-läheiset ihmiset usein ajattelevat asiaa omasta näkökulmastaan. 

Noita lauseita laukovat ihmiset ovat sosiaalisesti lahjattomia, yritä kestää heitä. He eivät kykene olemaan vaan hiljaa jonkun kanssa. 

Ehkä joskus ihmisiltä voi olla keskustelun aiheet lopussa ja sitten huomaavat jonkun joka ei ole osallistunut?

Osa saa olla tai päätyy olemaan rauhassa yksin porukassa. Jännä ilmiö että joitain vaaditaan mukaan.

Jos ujo ja puhumaton on vaikka töissä eri tehtävissä ja sitten päätyy hetkeksi samoihin hommiin, joku voi alkaa puhutella. Riippuu kai ujosta alkaako käydä samoilla lounailla tms. vai vetäytyykö sittenkin. Ja riippuu muista antavatko jonkun vetäytyä vai ovatko itse jostain syystä seuraa vailla.

Varmaan jos vaikka ulkonäössä on jotain puhuttelevaa joku voi pyytää osallistumaan.

Onhan se nyt ärsyttävää, jos aikuinen ihminen ei uskalla esim. työpaikalla kasvoihin/silmiin katsoa ja tervehtiä. Moukkamaista ja autistista käytöstä.

Mua ei suututa. Vasta sitten jos oon jonkun kanssa kaveri ja toinen jättää mun kontolle kaiken puheen ja asiat, voi todeta ettei se toimi. Tai jos oon iät ja ajat itse puhunut jotain, ettei nökötettäisi muumioina. Ehkä toinen on autistisempi kuin minä? Tai jos siellä on työkiireitä ja arki vie voimaa. Ehkä joillakin ei ole luottamusta puhua mun kanssa tai jos mä en sitten luota enää siihen.

Mä osaan rupatella niitä näitä lyhyesti ja tulen toimeen ihmisten kanssa (suurimman osan), mutta jotkut selvästi ärsyyntyvät kun en ole oma-aloitteisesti suuna päänä. Toisten kanssa olen aidosti samalla aaltopituudella ja heidän kanssaan sitten puhun enemmän (paitsi jos on paljon muutakin porukkaa).

Olen koko ikäni ollut tällainen, viihdyn pienissä porukoissa ja puhun isossa porukassa vähän. Samojen ihmisten kanssa yksittäin saatan puhua paljon enemmän.

Huvittavaa on se, että jotkut ihmettelevät ja kyselevät, eivät hyväksy minua tällaisena vaikka vieressä oleva samanlainen "Lissu" saa ihan vapaasti vaikka syödä lounaan yksin ilman että kukaan mainitsee asiasta. Juuri tänään kuulin, kuinka olen löytänyt nurkkapöydän (työpaikan ainoa syöntipiste), hetken päästä en edes ollut enää yksin mutta asiaa piti ääneen ihmetellä minulle.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt ärsyttävää, jos aikuinen ihminen ei uskalla esim. työpaikalla kasvoihin/silmiin katsoa ja tervehtiä. Moukkamaista ja autistista käytöstä.

On moukkamaista käytöstä, kyllä. Tuo sana autistista on sinulla nyt kyllä väärässä yhteydessä. Ainakin minun tuntemani autisminpiirteiset ovat aivan kaikkea muuta kuin moukkamaisia. Voisin palkata moneenkin työhön nimenomaan autisminkirjolaisen niiden hyvien ominaisuuksien vuoksi joita juuri heillä on. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä varmaan joku suuttuu, mutta usein ihmiset tulkitsevat ujouden vetäytymiseksi, ja vetäytymisen ylimielisyydeksi. Moni ajattelee, ettei heidän seuransa ole tarpeeksi hyvää jos siihen ei liitytä. En sano onko se oikein vai ei, mutta niin se usein on. 

Miksi oikeasti ylimielisille harvoin avoimesti suututaan ja ilkeillään samalla tavoin, kuin (ei ylimielisille) ujoille?

Puolisoni on hiljainen, estynyt ja vetäytyvä. Olen päinvastainen luonne.

Koska suomalaiseen käytökseen ei kuulu katsoa silmiin saati hymyillä mistään olen puolisosta oppinut sen, että koska hän katsoo kuitenkin ihmisiä silmiin se sulkee monien suut. Hän on mukana, vaikka lähtisi eri huoneeseen saadakseen olla rauhassa. 

 Niin pieni ele ja millainen vaikutus onkaan. Kokeile joskus!

Ja mitä tulee suuttumiseen oletko aivan varma, että ihmiset jaksavat tuntea niin suuria tunteita sinun luonteesi vuoksi? Lopeta se hapan uhrin asenne ja ajattele, että olet se joka olet ja sillä selvä. 

Näin 56-vuotiaana ei enää haittaa paskan vertaa, mitä muut ajattelee, olen mikä olen,

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on hiljainen, estynyt ja vetäytyvä. Olen päinvastainen luonne.

Koska suomalaiseen käytökseen ei kuulu katsoa silmiin saati hymyillä mistään olen puolisosta oppinut sen, että koska hän katsoo kuitenkin ihmisiä silmiin se sulkee monien suut. Hän on mukana, vaikka lähtisi eri huoneeseen saadakseen olla rauhassa. 

 Niin pieni ele ja millainen vaikutus onkaan. Kokeile joskus!

Ja mitä tulee suuttumiseen oletko aivan varma, että ihmiset jaksavat tuntea niin suuria tunteita sinun luonteesi vuoksi? Lopeta se hapan uhrin asenne ja ajattele, että olet se joka olet ja sillä selvä. 

Jessus, miksi olet näin vihamielinen? 😳

Et puolisostasi kauhean nätisti puhu, ei ihmekään jos on ujo ja hiljainen.