Lue keskustelun säännöt.
Häpeä ihan oikeasti vie minut kuolemaan! En jaksa enää tätä sisäistä häpeää!!!
20.05.2024 |
Olen harjoitellut todella paljon, yrittänyt hyväksyä, hengittää, olla armollisempi, nauraa, elää, .tehdä ja meditoida mutta en pääse eroon häpeästä!
Se tuhoaa minut, lannistaa ja masennun aina vaikka yritän taistella.
Häpeä aiheuttaa kuilun minun ja ihmisten välille. Minun ja elämän välille. Häpeän ja pelkään kaikkea mutta yritän vain kestää ja tehdä parhaani. :(
Kommentit (115)
Sama ongelma! Yritän olla välittämättä siitä ja tiedän että se on vain mielessäni. Ja yritän pysyä kiireisenä etten ehdi liikaa ajatella. Rakkaus auttaa myös; tiedän kumppanini rakastavan minua enkä ole muita huonompi oikeasti. Tsemppiä, se on hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä häpeä sinulla kumpuaa?
En tiedä. Se vain on minussa todella tiukassa. Kuin eläisin sen kautta. Syyllistyn myös helposti ja koen jatkuvasti riittämättömyyttä. Ihan kuin olisin jotenkin pilalla ja ulkopuolinen. Aika usein koen että olen vähän vahingossa syntynyt tänne, että en oikein osaa olla ja elää täällä vaikka haluaisin. Ulos voin näyttää normaalilta mutta minulla on sisällä aika huono ja outo olo, sellainen ulkopuolinen. Olen tavallaan oppinut elämään sen tunteen kanssa mutta häpeän tunteet kun tulevat niin aina yhtä epämiellyttävää. Ne tulevat lähes aina kun olen ihmisten kanssa tekemisissä. Ap
Odota 10-20 vuotta. Tämä on ongelma joka korjaa itse itsensä. 😘 Tsempandeerosta!
Ymmärrän. Kaikki sanomiseni ja tekemäni hävettää, vaikka en edes tekisi mitään normaalista poikkeavaa. Hävettää jopa omat päiväkirjatekstit, vaikka kukaan ei näe niitä. Onhan häpeästä paljon oppaita, esim Hirveä häpeä-kirja, mutta ei häpeän synnystä saamani tieto ole häpeääni lievettänyt. Eikä edes terapiasta saamani työkalut.
Ketut parantuu ajan myötä, mun karvanen prse. Olen 60-vuotias ja edelleen sama häpeäkierros pyörii.
Nyt olen alkanut tehdä sitä, että katkaisen heti ajatuskulun, kun tajuan, että nyt lähtee taas. Se toimii paremmin.
Aiemmin ajattelin, että mun täytyy vain 'kuluttaa', 'väsyttää' häpeä ja että se ajan myötä laantuu, mutta näin ei ole käynyt. Terapeutin käytännön ohje: katkaise ikävä ajatus ja ajattele jotain muuta, on toiminut tosiaan paremmin, en ole niin masentunut kuin yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odota 10-20 vuotta. Tämä on ongelma joka korjaa itse itsensä. 😘 Tsempandeerosta!
Niin. Ehkä ajan kanssa. Jos miettii 10 vuotta nytkin taaksepäin niin olen edistynyt. Uskallan sentään jutella ihmisten kanssa ja nauraa, olla tietyllä tavalla oma itseni ja muuta. Ei oo siis enää esim smalltalkin kanssa vaikeuksia.
Töissä vaan ahdistun kun pelkään jos en riitä. Yksityiselämässä olen parisuhde ja lapsihaaveet heittänyt mäkeen. Parisuhteet ovat olleet kohdallani erittäin huonoja ja vain lisänneet omaa arvottomuuden tunnetta joten sellaista en katsele enää.
Selviän kyllä mutta se harmittaa kun en ole sitten potentiaalini mittainen vaan se on sitä selviytymistä aika pitkälle vain.. Ap
Oletko hullu ja taidat vain tarvita psykiatrista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketut parantuu ajan myötä, mun karvanen prse. Olen 60-vuotias ja edelleen sama häpeäkierros pyörii.
Nyt olen alkanut tehdä sitä, että katkaisen heti ajatuskulun, kun tajuan, että nyt lähtee taas. Se toimii paremmin.
Aiemmin ajattelin, että mun täytyy vain 'kuluttaa', 'väsyttää' häpeä ja että se ajan myötä laantuu, mutta näin ei ole käynyt. Terapeutin käytännön ohje: katkaise ikävä ajatus ja ajattele jotain muuta, on toiminut tosiaan paremmin, en ole niin masentunut kuin yleensä.
Tätäkin harjoittelen joka päivä. Etenkin töiden jälkeen yritän etten jää kelaamaan ja häpeämään jos unohdin jotain tai muuten tein jotain mikä ei ollut omasta mielestäni tarpeeksi fiksua tai muuten riittävää. Harjoittelen vain ja yritän jotenkin hengittää. Mutta kyllähän se jonkin verran auttaa kun vaan yrittää pysäyttää sen tulvan heti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Odota 10-20 vuotta. Tämä on ongelma joka korjaa itse itsensä. 😘 Tsempandeerosta!
viimeistään 100 vuoden päästä ei hävetä enää yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Aina hävettää jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Aina hävettää jotenkin.
Niin. Ei siinä muuten mitään mutta kun se uuvuttaa ja tekee kehon tosi kireäksi ja tuntee oikein stressin koko kropassa. Jää elämä elättämä tavallaan kun on tietyllä tavalla häpeän vankina. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kauheaa elämää olisi, etkö nyt saisi vaikka jostain kirjallisuudesta apua tuohon? Itse en häpeä juuri mitään. Minulle on aivan se ja sama mitä mieltä muut ovat minusta. Kunhan itse olen itseeni tyytyväinen. En kyllä aina ole mutta en nyt häpeä sitä sentään.
Johan tuo rajoittaa elämää! Mieti nyt, että sulla on vain tämä yksi elämä ja haluatko sen viettää häpeillen ja lapasena. Nyt ryhtiä, olet just niin hyvä kun tarvitsee ja sinulla on oikeus nauttia elämästä ja tehdä mitä haluat!!
Sä et ole vielä käynyt tarpeeksi pohjalla, että huomaisit että enää ei ole muuta mahdollisuutta kun nousta sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketut parantuu ajan myötä, mun karvanen prse. Olen 60-vuotias ja edelleen sama häpeäkierros pyörii.
Nyt olen alkanut tehdä sitä, että katkaisen heti ajatuskulun, kun tajuan, että nyt lähtee taas. Se toimii paremmin.
Aiemmin ajattelin, että mun täytyy vain 'kuluttaa', 'väsyttää' häpeä ja että se ajan myötä laantuu, mutta näin ei ole käynyt. Terapeutin käytännön ohje: katkaise ikävä ajatus ja ajattele jotain muuta, on toiminut tosiaan paremmin, en ole niin masentunut kuin yleensä.
Tätäkin harjoittelen joka päivä. Etenkin töiden jälkeen yritän etten jää kelaamaan ja häpeämään jos unohdin jotain tai muuten tein jotain mikä ei ollut omasta mielestäni tarpeeksi fiksua tai muuten riittävää. Harjoittelen vain ja yritän jotenkin hengittää. Mutta kyllähän se jonkin verran auttaa kun vaan yrittää pysäyttää sen tulvan heti. Ap&
Kirjoita paperille jokainen asia mikä painaa mieltä, minkä olisit halunnut tehdä paremmin, sitten otat ja revit ne ja päätät että asia on loppuun käsitelty.
mina paranin hapeasta kun lopetin puhumasta itselleni rumasti.
Tosi hienoa mitä teet ja miten osaat ajatella monipuolisesti tuota haastettasi.
Myötätuntoa itseä kohtaan.
Jos sitten kiinnittää huomion muualle ikävästä tunteesta jos pystyy tai käsittelee sen. Onko häpeän aihe edes sellainen jossa on hävettävää hieman, hetken vai oletettu häpeän aihe. Muillakin voi olla ulkopuolinen olo, jos on väärässä paikassa tai tekee väärää asiaa. Ei muillakaan ole miestä tai lapsia. Kaikki ei vain sovi joukkoon.
100 vuoden kuluttua häpeälläsi ei ole enää mitään merkitystä.
Harjoittelun jatkamista. Ja puhumista jollekin, jonka kanssa voitte selvittää häpeää ja millä siitä selviää pois.
Mistä häpeä sinulla kumpuaa?