Kun teet ruokaa, laitatko jokaiselle syöjälle annoksen jo valmiiksi lautaselle vai saako jokainen ottaa itse sen verran kuin haluaa?
Meillä kun mies laittaa ruokaa, hän laittaa jokaiselle oman annoksen lautaselle, itselleen mulle ja lapsille.
Mä taas itse tykkään siitä tavasta, että jokainen ottaa itse sen verran kuin haluaa. Itse otan sina viimeisenä. Oon monesti miehelle sanonutkin, että kyllä mä voin ihan itse ottaa ruokaa.
Jotenkin kivempi ottaa itse sen verran ruokaa kuin syö kuin se, että toinen päättää minkä verran syödään. Toki ravintolassa on asia erikseen.
Kommentit (61)
Pienelle lapselle annostelin, mutta kun lapsi oppi ottamaan ruokansa itse, niin siitä lähtien on jokaine meidän perheessä ottanut ruokansa itse.
Jokainen ottaa itse. Osa joutuu jopa punnitsemaan ruokansa kun kasvaa vain leveyttä.
Itse ottamisessa on aina riskinsä
Annostelen kaikille lautasille. Meillä toimii.
Riippuu ruuasta ja tilanteesta. Jos teen vaikka pastavuokaa itselleni ja kumppanille kumpikin ottaa itse. Jos taas paistan meille pihvit, niin usein teen myös annokset. Jos vieraita, niin riippuu ruuasta, onko ns. arkinen ruoka jota tehty "reilulla kädellä" vai joku suunniteltu annos.
Miksi ihmeessä miehesi tekee noin? Ja miksi sinä suostut siihen?
Riippuu. Joskus teen oikein sydämellä hienosteluruokaa, jolloin myös koristelen annokset. Mutta jos jotain perus muusia ja kastiketta niin saa jokainen kipata lautaselleen sen mitä syö.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä miehesi tekee noin? Ja miksi sinä suostut siihen?
On useampilapsisesta perheestä. Luulen, että lapsuuskodissa on toimittu näin, että kaikille lapsille jaetaan tasan.
Mies on yleensä kerinnyt jo laittamaan annokset lautaselle, kun tulen ruokapöytään. Teen sen aikana jotain muuta kun on miehen ruuanlaittovuoro. Esim pihahommia.
Laittaa annoksen aina lautaselle, vaikka monesti oon sanonut asiasta. Ap
Mies on kodista, jossa vanhempansa passaisivat vieläkin jos asuisivat lähempänä. Hänen on jotenkin todella vaikea tajuta, miksi haluan että lapset (poikia) opettelevat itse ottamaan ruokansa, korjaamaan astiat pöydästä jne. kun on kuulemma helpompaa vaan että itse laittaa kaikille valmiiksi. Hän tulkitsee siis kasvattamisyritykseni laiskuudeksi, vaikka itse haluaa päästä helpommalla (mikä luultavasti on vanhempiensa kasvatuksen tulosta).
Laitan aina annokset valmiiksi. Ei tulisi kuuloonkaan, että jaksaisin laittaa ruokia tarjoiluastioihin. Eikä syöjä tiedä, mitä olen suunnitellut lautaselle. Lisäksi jaan ruuat tasapuolisesti kaikille.
Pilkon suoraan lautaselle sopivan määrän, ettei tule yhtään hävikkiä.
Sitten sanon, että syö, jos maistuu, tai jätä syömättä. Kerron myös, jos jotain laatua voi santsata.
Kerros jälkiruuat myös aina annoksina.
Vierailija kirjoitti:
Laitan aina annokset valmiiksi. Ei tulisi kuuloonkaan, että jaksaisin laittaa ruokia tarjoiluastioihin. Eikä syöjä tiedä, mitä olen suunnitellut lautaselle. Lisäksi jaan ruuat tasapuolisesti kaikille.
Pilkon suoraan lautaselle sopivan määrän, ettei tule yhtään hävikkiä.
Sitten sanon, että syö, jos maistuu, tai jätä syömättä. Kerron myös, jos jotain laatua voi santsata.
Kerros jälkiruuat myös aina annoksina.
Olet vaikea ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Laitan aina annokset valmiiksi. Ei tulisi kuuloonkaan, että jaksaisin laittaa ruokia tarjoiluastioihin. Eikä syöjä tiedä, mitä olen suunnitellut lautaselle. Lisäksi jaan ruuat tasapuolisesti kaikille.
Pilkon suoraan lautaselle sopivan määrän, ettei tule yhtään hävikkiä.
Sitten sanon, että syö, jos maistuu, tai jätä syömättä. Kerron myös, jos jotain laatua voi santsata.
Kerros jälkiruuat myös aina annoksina.
Hävikkiä ei siis mielestäsi synny kun osa annoksestä jää syömättä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä miehesi tekee noin? Ja miksi sinä suostut siihen?
On useampilapsisesta perheestä. Luulen, että lapsuuskodissa on toimittu näin, että kaikille lapsille jaetaan tasan.
Mies on yleensä kerinnyt jo laittamaan annokset lautaselle, kun tulen ruokapöytään. Teen sen aikana jotain muuta kun on miehen ruuanlaittovuoro. Esim pihahommia.
Laittaa annoksen aina lautaselle, vaikka monesti oon sanonut asiasta. Ap
Jaetaan tasan? Onko sitä ruokaa siis niin vähän, että kaikki eivät saa syödä niin paljon kuin haluaisivat?
Ja tuota en kertakaikkiaan ymmärrä, että tekee jotain, vaikka olet monta kertaa sanonut. En itse sietäisi sellaista kohtelua keneltäkään. Kaikista vähiten puolisolta.
Riippuu ruuasta. Jotain keittoa tai laatikkoruokaa kukin ottaa itse. Mutta jos teen itselleni ja miehelleni esim pihvit, kasviksia, salaattia ja lohkoperunoita, teen annokset valmiiksi. Silloin paistan pihvejä yhden kummallekin ja tarjoilen ne kuten ravintolassa. Kaadat viinit ja pöytä on kauniisti katettu.
Arkiruuan voi ottaa itse, juhlakattauksessa yleensä annostelu, lasten ruokailuun totuttamisessa annostelu - pieni maisteluannos, lisää saa, jos on syönyt alussa tarjoillun, jopa sen fetanokareen puolikkaan, ja sen uuden rinnalla, jokin vanha herkku.
Jokainen saa ottaa itse. Mua ahdistais annostella toisten puolesta, kun mistä mä voin tietää, kuinka paljon mitäkin kukin haluaa.
Kun asuin ulkomailla, niin siellä ois oletettu, että annostellaan valmiiksi. Onneks mun vieraille ei ollut ongelma, että meillä saa itse annostella ruokansa lautaselle.
Ihan kammottavaa olis, jos kotioloissa pitäis syödä jonkun toisen valmiiks annostelemaan ruokansa, ja vielä kamalampaa, jos pitäis itse annostella muille.
Jokainen ottaa itse, paitsi perheen nuorimmainen joka ei vielä osaa koska on niin pieni joten hänelle laitan valmiin annoksen. Kunhan tuosta hieman kasvaa niin sitten hänkin alkaa itse ottamaan.
Jokainen ottaa itse. Jokainen myös siivoaa jälkensä.
En voi sietää, jos joku laittaa ruuan lautaselle minulle valmiiksi. Olen aikuinen, en vauva. Tekin olette aikuisia tai lapsia, ette vauvoja.
Jokainen ottaa itse