Lue keskustelun säännöt.
Tahaton lapsettomuus ja ystävien raskaudet
18.05.2024 |
Miten olette käsitelleet ystävien raskauksien herättämiä vaikeita tunteita, kun olette itse kipuilleet lapsettomuuden kanssa? Itse olen ollut välillä todella masentunut ja vihainenkin tämän oman lapsettomuuskriisin keskellä ja on tosi vaikeaa käsitellä lähipiirin vauvakuulumisia. Tottakai tiedän, ettei toisten ilo ole minulta pois. En silti mahda mitään sille, että oma tuska aktivoituu joka kerta muiden vauvajutuista. Olen käynyt terapiassa käsittelemässä asiaa kyllä. En tietenkään pura pahaa oloani ystäviini, mutta välillä tuntuu ihan liian vaikealta olla oman kivun kanssa jolloin päädyn ottamaan etäisyyttä lapsellisiin ystäviini. Osa heistä kyllä tietää tilanteeni, mutta asiasta puhuminenkin tekee liian kipeää.
Miten näissä tilanteissa voi toimia ilman että vaikuttaa katkeralta ja huonolta ystävältä? Musta tuntuu, että ellen pysty myötäelämään toisten iloa olen huono ihminen.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Tässä elämässä vaan pitää hyväksyä ettei saa kaikkea mitä haluaa. Tulla sinuiksi kipeidenkin asioiden kanssa. Terapia ei välttämättä auta, mutta aika yleensä auttaa kaikkeen.
Nämä neuvot on yleensä yhtä tyhjän kanssa lapsettomuudesta kärsivälle jolle kyse voi olla elämän isoimmasta kriisistä. Kyllä jokainen tietää, että pitäisi hyväksyä ja tulla sinuiksi. Mutta nämä ei ole järjellä päätettäviä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsettomuudesta kärsivä ystävä sanoi suoraan, että on kateellinen minulle ja ahdistaa. Arvostin sitä, että hän puhui suoraan. Eikä mulla muutenkaan ole tapana kertoa omia raskaus- ja vauvajuttuja kenellekään ellei joku kysy.
Anna itsellesi lupa tuntea kaikenlaisia tunteita pettymyksestä vihaan. Negatiiviset tunteet ei poissulje positiivisia sellaisia. Voit surra asiaa mutta kun annat niillekin tunteille tilaa, voit iloita ystävän puolesta. Kuulostaa liibalaabalta, mutta isoin virhe olisi yrittää kieltää tunteet ja ottaa etäisyyttä vältelläkseen kivuliaita tunteita. Oma kokemukseni on että kohtaamalla tunteet ne jossain kohtaa asettuu taka-alalle ja voin iloita ystävän puolesta eikä päällimmäisin tunne olekaan enää katkeruus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä elämässä vaan pitää hyväksyä ettei saa kaikkea mitä haluaa. Tulla sinuiksi kipeidenkin asioiden kanssa. Terapia ei välttämättä auta, mutta aika yleensä auttaa kaikkeen.
Nämä neuvot on yleensä yhtä tyhjän kanssa lapsettomuudesta kärsivälle jolle kyse voi olla elämän isoimmasta kriisistä. Kyllä jokainen tietää, että pitäisi hyväksyä ja tulla sinuiksi. Mutta nämä ei ole järjellä päätettäviä asioita.
No, eihän se auta mitään, jos sitä surua jää vatvomaan. Pitää vaan mennä eteenpäin. Voihan sitä adoptoida, jos täyttää kriteerit ja jos ei niin silloinkin on monta mahdollisuutta. Esim jonkun lapsen tukihenkilö, koulukummi, kenties joku ystävä haluaa lapsensa kummiksi tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä elämässä vaan pitää hyväksyä ettei saa kaikkea mitä haluaa. Tulla sinuiksi kipeidenkin asioiden kanssa. Terapia ei välttämättä auta, mutta aika yleensä auttaa kaikkeen.
Nämä neuvot on yleensä yhtä tyhjän kanssa lapsettomuudesta kärsivälle jolle kyse voi olla elämän isoimmasta kriisistä. Kyllä jokainen tietää, että pitäisi hyväksyä ja tulla sinuiksi. Mutta nämä ei ole järjellä päätettäviä asioita.
No, eihän se auta mitään, jos sitä surua jää vatvomaan. Pitää vaan mennä eteenpäin. Voihan sitä adoptoida, jos täyttää kriteerit ja jos ei niin silloinkin on monta mahdollisuutta. Esim jonkun lapsen tukihenkilö, koulukummi, kenties joku ystävä haluaa lapsensa kummiksi tms.
Nämä on kyllä ihan typeriä neuvoja. Minä nimenomaan halusin kokea raskauden ja synnytyksen yms. En todellakaan olisi harkinnutkaan noita vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä elämässä vaan pitää hyväksyä ettei saa kaikkea mitä haluaa. Tulla sinuiksi kipeidenkin asioiden kanssa. Terapia ei välttämättä auta, mutta aika yleensä auttaa kaikkeen.
Nämä neuvot on yleensä yhtä tyhjän kanssa lapsettomuudesta kärsivälle jolle kyse voi olla elämän isoimmasta kriisistä. Kyllä jokainen tietää, että pitäisi hyväksyä ja tulla sinuiksi. Mutta nämä ei ole järjellä päätettäviä asioita.
Ja nämä hyväksymisen vaatimukset vain lisäävät sitä ahdistusta, kun ihminen tietää mitä pitäisi tuntea tai tapahtua, mutta ei pysty siihen. Se vaan lisää sitä huonouden kokemusta.
Minä sain lapsen, mutta en mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea ymmärtää, miksi kukaan edes haluaisi lapsia tähän maailmaan - etenkään suomalaiseen yhteiskuntaan, joka on jo nyt kaatumassa omaan mahdottomuuteensa. Johan täällä on kärsitty koko elämä. Miksi tuottaa kärsimystä vielä lisää? En vain löydä itsestäni sitä sadismia, jota tämän projektin läpivienti edellyttäisi.
Mitäpä jos ottaisit uuden näkökulman: ystävien lasten kanssa voisit oppia lastenhoidosta jo valmiiksi ennen kuin tulet raskaaksi tai adoptoit tai ryhdyt sijaisvanhemmaksi. Tutustu lapsiin. He ovat mielenkiintoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä elämässä vaan pitää hyväksyä ettei saa kaikkea mitä haluaa. Tulla sinuiksi kipeidenkin asioiden kanssa. Terapia ei välttämättä auta, mutta aika yleensä auttaa kaikkeen.
Nämä neuvot on yleensä yhtä tyhjän kanssa lapsettomuudesta kärsivälle jolle kyse voi olla elämän isoimmasta kriisistä. Kyllä jokainen tietää, että pitäisi hyväksyä ja tulla sinuiksi. Mutta nämä ei ole järjellä päätettäviä asioita.
Ei pidä paikkansa. Olen itsekin lapseton vaikka olen 3 vuotta yrittänyt.
Haluan lapsen, mutta ymmärrän että se ei ole itsestään selvyys tulla äidiksi. Olen hyväksynyt sen että kaikkea ei voi saada, olen hyväksynyt sen että on asioita joihin voi vaikuttaa ja on asioita joihin ei voi vaikuttaa. Keskityn niihin asioihin mihin voin ja hyväksyn ne joihin en voi.
Joten se joka sanoi et pitää hyväksyä, oli oikeassa, toinen tie on katkeruus siitä ettei saa haluamaansa, itse en halua käydä sitä tietä.
Ja iloitsen suuresti siitä että kun ystävät saa lapsia, muiden ihmisten onni ei ole minulta pois, päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä elämässä vaan pitää hyväksyä ettei saa kaikkea mitä haluaa. Tulla sinuiksi kipeidenkin asioiden kanssa. Terapia ei välttämättä auta, mutta aika yleensä auttaa kaikkeen.
Nämä neuvot on yleensä yhtä tyhjän kanssa lapsettomuudesta kärsivälle jolle kyse voi olla elämän isoimmasta kriisistä. Kyllä jokainen tietää, että pitäisi hyväksyä ja tulla sinuiksi. Mutta nämä ei ole järjellä päätettäviä asioita.
Järki menee edeltä ja tunteet tulee perässä jos ihminen alkaa toimia järjen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
joskus kuullut puhuttavan mahosta lehmästä
Kyllä oot sairas. Hakeudu hoitoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä elämässä vaan pitää hyväksyä ettei saa kaikkea mitä haluaa. Tulla sinuiksi kipeidenkin asioiden kanssa. Terapia ei välttämättä auta, mutta aika yleensä auttaa kaikkeen.
Nämä neuvot on yleensä yhtä tyhjän kanssa lapsettomuudesta kärsivälle jolle kyse voi olla elämän isoimmasta kriisistä. Kyllä jokainen tietää, että pitäisi hyväksyä ja tulla sinuiksi. Mutta nämä ei ole järjellä päätettäviä asioita.
No, eihän se auta mitään, jos sitä surua jää vatvomaan. Pitää vaan mennä eteenpäin. Voihan sitä adoptoida, jos täyttää kriteerit ja jos ei niin silloinkin on monta mahdollisuutta. Esim jonkun lapsen tukihenkilö, koulukummi, kenties joku ystävä haluaa lapsensa kummiksi tms.
"Voihan sitä adoptoida." Sinulla ei ole selvästi mitään käsitystä adoptiosta. Kaikki eivät todellakaan voi adoptoida, vaan vaatimukset ovat kovat. Kaikki eivät edes halua adoptoida. Lisäksi adoptioprosessi on rankka ja pitkäkestoinen, siihen voi hyvin mennä esim. 7 vuotta. Tämän lisäksi vieraasta kulttuurista tulleella lapsella voi olla paljon psyykkisiä traumoja ja kieli- ja -oppimis- ja sopeutumisvaikeuksia suomalaiseen kouluun ja kulttuuriin. Olen vierestä nähnyt tämän kaiken, ja ymmärrän hyvin, jos siihen ei halua lähteä.
Ja luuletko tosiaan, että joku koulukummius tms. korvaa oma lapsen? Lapsellisia puheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näihin tulee aina viisastelemaan sellaiset joilla ei ole mitään omakohtaista kokemusta aiheesta. Ulkoapäin on helppo neuvoa kun ei ole mitään käsitystä mistä puhuu.
Täältä et tule apua saamaan jos et ole saanut terapiasta , enkä minäkään sun uikutusta viitsi monta sivua lukea. Itse otin ottolapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ymmärtää, miksi kukaan edes haluaisi lapsia tähän maailmaan - etenkään suomalaiseen yhteiskuntaan, joka on jo nyt kaatumassa omaan mahdottomuuteensa. Johan täällä on kärsitty koko elämä. Miksi tuottaa kärsimystä vielä lisää? En vain löydä itsestäni sitä sadismia, jota tämän projektin läpivienti edellyttäisi.
Kysy samaa äidiltäsi.
Vierailija kirjoitti:
joskus kuullut puhuttavan mahosta lehmästä
Ja mikä sinä olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä elämässä vaan pitää hyväksyä ettei saa kaikkea mitä haluaa. Tulla sinuiksi kipeidenkin asioiden kanssa. Terapia ei välttämättä auta, mutta aika yleensä auttaa kaikkeen.
Nämä neuvot on yleensä yhtä tyhjän kanssa lapsettomuudesta kärsivälle jolle kyse voi olla elämän isoimmasta kriisistä. Kyllä jokainen tietää, että pitäisi hyväksyä ja tulla sinuiksi. Mutta nämä ei ole järjellä päätettäviä asioita.
Ei pidä paikkansa. Olen itsekin lapseton vaikka olen 3 vuotta yrittänyt.
Haluan lapsen, mutta ymmärrän että se ei ole itsestään selvyys tulla äidiksi. Olen hyväksynyt sen että kaikkea ei voi saada, olen hyväksynyt sen että on asioita joihin voi vaikuttaa ja on asioita joihin ei voi vaikuttaa. Keskityn niihin asioihin mihin voin ja hyväksyn ne joihin
Kyllä, mutta se tie sinne hyväksymiseen voi olla pitkä ja kivinen sekä sisältää monia vaiheita. Hyväksymistä ei voi vaatia ulkoapäin. Ihan samalla tavalla kuin kuolemassa rakkaansa menettänyt käy läpi suruprosessin, ei siinäkään prosessia voi pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Näihin tulee aina viisastelemaan sellaiset joilla ei ole mitään omakohtaista kokemusta aiheesta. Ulkoapäin on helppo neuvoa kun ei ole mitään käsitystä mistä puhuu.
Kaikilla ei välttämättä ole kokemusta juuri kyseisestä aiheesta, mutta uskon että ne jotka antavat neuvoja siitä että tulee hyväksyä tilanne, tarkoittavat sillä hyvää ja ovat kokeneet itse jotain samankaltaista, että ovat joutuneet luopumaan jostain hyvin tärkeästä.
Tässä elämässä vaan pitää hyväksyä ettei saa kaikkea mitä haluaa. Tulla sinuiksi kipeidenkin asioiden kanssa. Terapia ei välttämättä auta, mutta aika yleensä auttaa kaikkeen.