Tahaton lapsettomuus ja ystävien raskaudet

Miten olette käsitelleet ystävien raskauksien herättämiä vaikeita tunteita, kun olette itse kipuilleet lapsettomuuden kanssa? Itse olen ollut välillä todella masentunut ja vihainenkin tämän oman lapsettomuuskriisin keskellä ja on tosi vaikeaa käsitellä lähipiirin vauvakuulumisia. Tottakai tiedän, ettei toisten ilo ole minulta pois. En silti mahda mitään sille, että oma tuska aktivoituu joka kerta muiden vauvajutuista. Olen käynyt terapiassa käsittelemässä asiaa kyllä. En tietenkään pura pahaa oloani ystäviini, mutta välillä tuntuu ihan liian vaikealta olla oman kivun kanssa jolloin päädyn ottamaan etäisyyttä lapsellisiin ystäviini. Osa heistä kyllä tietää tilanteeni, mutta asiasta puhuminenkin tekee liian kipeää.

Miten näissä tilanteissa voi toimia ilman että vaikuttaa katkeralta ja huonolta ystävältä? Musta tuntuu, että ellen pysty myötäelämään toisten iloa olen huono ihminen.