Lue keskustelun säännöt.
Muistatko 90-luvun laman?
10.05.2024 |
Tuli pieni flashback kun lehdessä kerrottiin että eläimistä luovutaan jos niiden hoito käy kalliiksi. Esimerkiksi takavuosina jopa jyrsijöille tehtiin leikkauksia. Huonoina aikoina kissat ja koiratkin pannaan kylmäksi jos ei ole rahaa leikkauksiin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/0e943aed-9f07-413c-89d6-1296729df3c9
Kommentit (65)
Joo. Vanhemman työnantajalla ei ollu varaa maksaa palkkaa, niin sai sit osan palkasta tavarana. Oli kuule kaikkee väritelkkaria, matkapuhelinta jne. Pärjättiin silti, kun toinen vanhemmista kuitenkin sai ihan ok palkkaa normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, isä oli työpaikkansa parhaita työntekijöitä, mutta sai kenkää koska ei kuulunut liittoon. Töihin saivat jäädä liittoon kuuluvat juopot ja laiskurit. Tosin ei sitä iloa kauaa kestänyt, kun heidätkin oli pakko siivota pois jaloista.
Isä perusti sitten oman firman keskellä ysärin syvää lamaa ja työllistyi sillä loput 20 vuotta mitä oli jäljellä eläkeikään. Aikamoinen aika aloittaa firma, kun ympärilllä yrityksiä kaatui kuin sieniä sateella.
Joo. Olin äitiyslomalla kun sain iltapäivällä klo 14 tietää työpaikalta että tänään on kaikilla täällä viimeinen työpäivä. Yhtäkkiä kirpparit olivat kovaa huutoa ja kauppa kävi. Sitä ennen oli vähän häpeä käydä niissä. Itsepalvelukirpparit ilmestyvät katukuviin. Posti- ja pankkikonttorit hävisivät lähiöistä nopealla tahdilla.
Muistan. Minulla oli perintörahoja joita sijoittelin määräaikaistalletuksiin ja sain korkoa jopa yli 15% . Oi niitä aikoja!
Muistan. Tiukalla budjetilla elettiin. Omakotitalo ja kaksi teiniä. Onneksi ei juuri tuolloin ollut mitään lainaa. Teineillä ei ollut kuin 2-3 vaatekertaa, talvella toppikset ja kesällä farkkutakit ja niillä mentiin monta vuotta.
Toinen vanhemmista oli lomautettu ja toisen palkka oli pieni. Siinä sitten laskettiin päiväbudjettia, kun laskut oli ensin maksettu. Ruokana oli pääasiassa perunaa ja jauhelihakastiketta tai makkarakastiketta.
Samat keinot käytössä nytkin, kun tiukkaa tekee, vaikka teinitkin on jo keski-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Olin äitiyslomalla kun sain iltapäivällä klo 14 tietää työpaikalta että tänään on kaikilla täällä viimeinen työpäivä. Yhtäkkiä kirpparit olivat kovaa huutoa ja kauppa kävi. Sitä ennen oli vähän häpeä käydä niissä. Itsepalvelukirpparit ilmestyvät katukuviin. Posti- ja pankkikonttorit hävisivät lähiöistä nopealla tahdilla.
Muistan, kun juuri ennen rajua notkahdusta pankkivurkailijat olivat lakossa, kun vaativat isoja palkankorotuksia. Pitivät suureellisesti lakkotanssiaisia torilla. Palkka saatiin käteen ruskeassa kirjekuoressa.
Lakkotanssit ja palkankorotusvaatimukset olivat siis turhia, koska pankit kaatuivat. Ja pankkivirkailijijoista tuli työttömiä työnhakijoita. Ei ne lakot sinänsä lamaa aiheuttaneet eikä vaikuttaneet pankkien kaatumiseen. Sattuivat vaan samaan aikaan.
Muistan uutiset yms, mutta silti en muista että se olisi ollut mitenkään ankeaa aikaa. Olin 90-luvun alussa yläasteella ja perheessämme vain isällä oli silloin töitä. Palkka ei ollut mikään hyvä, mutta ruokaa oli aika pöydässä ja vaatteita päällä. En tiedä miten vanhempani laman kokivat, mutta ei meille lapsille ainakaan mitään valittaneet tai synkistelleet. Toki me lapsetkin tiesimme, ettei mihinkään ylettömyyksiin ole varaa, mutta kaikki tarpeellinen saatiin ja elämä tuntui ihan normaalilta.
Ankeampaa elämä on näin aikuisena, vaikka rahaa onkin käytössä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan. Tiukalla budjetilla elettiin. Omakotitalo ja kaksi teiniä. Onneksi ei juuri tuolloin ollut mitään lainaa. Teineillä ei ollut kuin 2-3 vaatekertaa, talvella toppikset ja kesällä farkkutakit ja niillä mentiin monta vuotta.
Toinen vanhemmista oli lomautettu ja toisen palkka oli pieni. Siinä sitten laskettiin päiväbudjettia, kun laskut oli ensin maksettu. Ruokana oli pääasiassa perunaa ja jauhelihakastiketta tai makkarakastiketta.
Samat keinot käytössä nytkin, kun tiukkaa tekee, vaikka teinitkin on jo keski-ikäisiä.
Meillä oli sama tilanne. Onneksi mies sai parin vuoden kitumisen jälkeen hyvän työpaikan. Ei niitä aikoja kukaan kärsimään joutunut unohda.
YO-93. Muistan kun kyselin kesätöitä ennen armeijaan lähtöä. Firmoista naurettiin mut ulos. Sama homma kesänä -94 intistä päästyäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan, isä oli työpaikkansa parhaita työntekijöitä, mutta sai kenkää koska ei kuulunut liittoon. Töihin saivat jäädä liittoon kuuluvat juopot ja laiskurit. Tosin ei sitä iloa kauaa kestänyt, kun heidätkin oli pakko siivota pois jaloista.
Isä perusti sitten oman firman keskellä ysärin syvää lamaa ja työllistyi sillä loput 20 vuotta mitä oli jäljellä eläkeikään. Aikamoinen aika aloittaa firma, kun ympärilllä yrityksiä kaatui kuin sieniä sateella.
Sehän oli just parasta aikaa perustaa yritys puhtaalta pöydältä, kun muita yrityksiä kaatui ympäriltä ulkomaisiin lainoihin
Meilläkin perustettiin yritys just tuolloin, koska millä sitä muuten olisi maksanut asunnon lainoja ja elättänyt perhettä, kun työpaikat meni molemmilta alta.
Kun lama meni ohi myytiin yritys pois ja mentiin normaaleihin palkkatöihin. Ei se mitään kivaa ole se yrityksen vetäminen, kauhea stressi ja huoli ja se myyntityö jota jouduttiin introvertteinä tekemään. Lisäksi ne kaikki maksut, mitä yritykset joutuvat maksamaan
Ryyppäsin sen ajan työttömänä enimmäkseen eikä köyhänä paljoa välitä onko lama vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan, olin vastavalmistunut. Töitä sai vuokrafirmoista, mutta paikat olivat aivan kamalia. Ihmisilä joilla oli töitä, kohtelivat meitä vuokraduunareita aivan kammottavasti. Myös vuokrafirmat käyttivät ihmisiä hyväkseen. Jäi trauma noista ajoista, oli hyvä ja opettava sukellus työelämään ja vaikutti osaltaan siihen, miksi masennuin vakavasti.
Muistan, mutta ONNEKSI en ollut aikuinen silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan ja en. 80 luvulla elimme kahdestaan, 90-luku pikkulapsiperhevaihetta. Mutta olemme aina eläneet samaan tapaan oli lama tai ei. Minulla työtä aina, miehellä työttömyysvaiheita.
Kulutusjuhlaa emme viettäneet ennen lamaa, joten säästöjäkin oli. Ruoan perustana on aina ollut "peruna ja kastike" ( edelleenkin). Joulut ja muut on juhlittu maltillisesti oli lapsia tai ei.
Lapsista kasvoi ihan tilkullisia aikuisia, me olemme eläkkeellä terveinä. Velaton elämänvaihe
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, isä oli työpaikkansa parhaita työntekijöitä, mutta sai kenkää koska ei kuulunut liittoon. Töihin saivat jäädä liittoon kuuluvat juopot ja laiskurit. Tosin ei sitä iloa kauaa kestänyt, kun heidätkin oli pakko siivota pois jaloista.
Isä perusti sitten oman firman keskellä ysärin syvää lamaa ja työllistyi sillä loput 20 vuotta mitä oli jäljellä eläkeikään. Aikamoinen aika aloittaa firma, kun ympärilllä yrityksiä kaatui kuin sieniä sateella.
Sehän oli just parasta aikaa perustaa yritys puhtaalta pöydältä, kun muita yrityksiä kaatui ympäriltä ulkomaisiin lainoihin
Meilläkin perustettiin yritys just tuolloin, koska millä sitä muuten olisi maksanut asunnon lainoja ja elättänyt perhettä, kun työpaikat meni molemmilta alta.
Kun lama meni ohi myytiin yritys pois ja mentiin normaaleihin palkkatöihin. Ei se
Miten hemmetissä te perustitte yrityksiä, kun ei ollut ostovoimaa tai asiakkaita. Ja mistä saitte lainaa, ette mistään. Ihme satuja täällä."Ja kun lama oli ohi niin myytiin se, ja mentiin töihin."
Valmistuin ammattiin laman alla 1989.
Minua se ei koetellut juurikaan, lyhyitä yyöttömyys- ja lomautusjaksoja oli, mutta vanhempien luona asuva nuori mies, pätkätöitä, varusmiespalvelus...
Armeijasta kotiuduin työttömäksi, kävin puolen vuoden täydennyskoulutuskurssin, tyttöystävän perässä muutto 1994, 3kk työttömänä, sitten löytyi vakituinen työ.
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin ammattiin laman alla 1989.
Minua se ei koetellut juurikaan, lyhyitä yyöttömyys- ja lomautusjaksoja oli, mutta vanhempien luona asuva nuori mies, pätkätöitä, varusmiespalvelus...
Armeijasta kotiuduin työttömäksi, kävin puolen vuoden täydennyskoulutuskurssin, tyttöystävän perässä muutto 1994, 3kk työttömänä, sitten löytyi vakituinen työ.
Lisään: minun pelastukseni oli 1992 Nokian verkkotilaus itä-Sksaan ja ansiosidonnainen työttömyyskorvaus.
T: nimim. Assburger
Muistan en devalvaatiot joilla hävisi hetkessä palkasta melkein kolmasosa pois
Enemmän johtuu noista elänlääkäri kuluista, ne on ihan hulluja nykyään
Muistan, olin silloin lapsi. Tietyt edulliset ruoat toistui aina, leluja sai ehkä jouluna ja synttäreinä, kesälomamatkat tehtiin mummolaan autolla, omat eväät ja taukopaikat joilla ne inhat bajamajat.