Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää että koko ajan on itsetuhoisia ajatuksia ja elämä lipuu ohi mutta en kuitenkaan uskalla tehdä itselleni mitään! Niin turhaa.
03.05.2024 |
Olen niin valtaisan loppu monella tapaa ja haluaisin vain sammuttaa itseni, jos se olisi niin helppoa. Samalla joku pienen pieni kipinä on jossain tämän kaiken alla enkä haluaisi kuitenkaan kuolla ja odotan kuin ihmettä tapahtuvaksi. Aivan kun tietäisin vielä jotain merkittävää tulevan tuovan.
Taistelen itsetuhoisten ajatuksien kanssa joka päivä ja se tuntuu pysäyttäneen elämäni vaikka pitäisi vain elää. Ihan kun kuitenkaan en vain pystyisi ja olen jonkun näkymättömän kahleissa ja niin valtavan uupunut.
Haluaisin vain vapauttaa itseni elämään mutta en edes tiedä mikä minua pidättelee. Kun olen näin jumissa niin olen sitten niin ahdistunut ja maassa että toivon kuolemaa mutta en sitten kuitenkaan sitäkään uskalla tehdä. Okei, kaksi kertaa olen yrittänyt mutta silloin olen ollut äärimmäisen masentunut. Nyt vain keikun koko ajan siinä rajoilla että miten pääsis jotenkin tästä tunkkaisesta tilanteesta eroon.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälä toinen samoin ajatuksin. Olen hyvin ahdistunut ja jokainen hetki tuntuu kidutukselta. Nukun paljon. Jokin pienen pieni kipinä minussakin uskoo, että ei tämä voi olla tässä ja se pitää minut hengissä. Mutta toisaalta mitää valoa ei näy tunnelin päässä. Haluan toisaalta mennäkin jonnekkin, mutta samantien haluankin vain hautautua kotiin. Kaupasta yritä päästä mahdollisimman nopeassti kotiin "turvaan". Tilanne on niin vaikea, että tämä tarvitsisi todella ihmeen.
Tuttua.
Älkää tehkö itsellenne mitään pahaa, te jotka olette kriisissä. Olette arvokkaita ja tärkeitä.
Olin itse kriisitilanteessa ja kaikki näytti kovin toivottomalta. " Huusin" Jumalaa apuun. Pian sen jälkeen sain ottaa uskoa vastaan, Jeesus tuli elämääni. Pimeys muuttui valoksi. Tämä tapahtui reilut 3v sitten, ja olin silloin 50v.
Kehotan myös teitä käntymään Jumalan puoleen. Hän rakastaa teitä äärettömästi.
Rukoilen puolestanne!
Kriisipuhelin
Kriisipuhelin päivystää suomeksi 24 tuntia vuorokaudessa. Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.
No entäs jos kuitenkin kokeilisitte? Alkoholia ja lääkkeitä? Hukuttautuminen?
Jos selviätte hengissä, niin elämä voi tuntua elämisen arvoiselta ja jos ei tunnu, uusikaa yritys.
Varmaan inhottaa tuollainen "väkisellä" eläminen ja on varmasti raskastakin.
Mutta mihin itsari-ratkaisuun nyt päädyttekin, huolehtikaa ettei tule sotkua tai roiskeita.
Ja kirjoittakaa selkeäsanainen kirje jälkeenjääville, ettei vika ollut heidän ja että ratkaisu oli ihan oma halunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä voisit etsiä elämän ihmeitä. Pieniä ja suuria. Tuoda lämpöä itsellesi, ehjyyttä, väriä, kannustaa itseä usein. Ne tietävät jotka ovat kokeneet kivoja asioita henkisesti tai kokeilleet kotona jotain uutta, turvallista, positiivista tai lukeneet hyvän kirjan. Ainoa vaan mikä ei tunnu helposti olevan, on raha. Ellei ole joku mitä puuhailee. Muistatko levätä tarpeeksi, ottaa aikaa itselle tärkeille asioille, ettei joku muu vie sitä. Lisäksi pitää muistaa että toksiset aineet voivat tuoda joillekin lisää ahdistusta, kuten alkoholi ja väärä materiaali. Entä jos tulee toivo. Entä jos jossain joku välittää.
Minä olen kerran kokeillut, nytpähän tiedän senkin miltä se tuntuu.
Ei kyllä mitenkään elämänhalua lisännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No entäs jos kuitenkin kokeilisitte? Alkoholia ja lääkkeitä? Hukuttautuminen?
Jos selviätte hengissä, niin elämä voi tuntua elämisen arvoiselta ja jos ei tunnu, uusikaa yritys.
Varmaan inhottaa tuollainen "väkisellä" eläminen ja on varmasti raskastakin.
Mutta mihin itsari-ratkaisuun nyt päädyttekin, huolehtikaa ettei tule sotkua tai roiskeita.
Ja kirjoittakaa selkeäsanainen kirje jälkeenjääville, ettei vika ollut heidän ja että ratkaisu oli ihan oma halunne.
Jättäkää tämä kommentti huomioimatta!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entäs jos kuitenkin kokeilisitte? Alkoholia ja lääkkeitä? Hukuttautuminen?
Jos selviätte hengissä, niin elämä voi tuntua elämisen arvoiselta ja jos ei tunnu, uusikaa yritys.
Varmaan inhottaa tuollainen "väkisellä" eläminen ja on varmasti raskastakin.
Mutta mihin itsari-ratkaisuun nyt päädyttekin, huolehtikaa ettei tule sotkua tai roiskeita.
Ja kirjoittakaa selkeäsanainen kirje jälkeenjääville, ettei vika ollut heidän ja että ratkaisu oli ihan oma halunne.
Jättäkää tämä kommentti huomioimatta!!
MIksi? Aloittajathan olivat pohtineet tätä itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Olin 12 vuotta masentunut ja minun piti elämässä kiinni vain pari asiaa. Lemmikkikani. Talvi ja joulu,rakastan talvea ja joulua ja vaikka aina mietti että nyt on viimein talvi tämä niin sitten ei kuitenkaan pystynyt.Koetin lähestyä asiaa mustalla huumorilla "pa""a elämä mutta pakko käyttää kun ilmaiseksi saatu".
Onko mitään hoitokontaktia? Itselläni sähköshokit ja ketamiinihoito auttavat pääsemään pahimmasta vaiheesta taas elämään kiinni. Tosin ei niilläkään pysyvää helpotusta saa, mutta sitten on paremmin voimavaroja käsitellä asioita ja muuttaa toimintatapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin jossain vaiheessa että olen ollut tekemisissä sisäilmaongelman kanssa. No siitä ongelmasta ei pääsekkään eroon ihan helposti suomessa! Mutta kun tiesi mistä johtuu niin jaksaa... pikkusen paremmin. Mutta kyllähän se aika 'unissakävelemistä' välillä oli/on.' Tietää' olevansa olemassa muttei 'tajua' olevansa olemassa . Ei oikein elämältä tuntunut. Kuulostaa niin tutulta. Ja kun oppii välttelemään nii olo paranee yllättävän paljon. Mutta siinä onkin hommaa!
Kyllä ne toksiinit vaikuttaa. Tiedä sitten mistä kysymys, mutta kun ongelma on paljon laajempi kun ihmiset tajuaa....mainitsempa nyt. Ja voi hitto miten se vaikuttaa just mielialaan!
Ite koittanut olla tunnin ulkona missä vaan pois asunnosta joka päivä. Jossain on vielä jotain mutta en keksi. Ja ei sitä nää tai haista missään sitä hometta (ehkä harvoin ulkoilun / nenän aukeamisen tms jälkeen).
Parempia vointeja kaikille , mistä johtuukaan
Terveydenhuollossa on valitettavasti valtava oppimisen paikka asian suhteen!
Jos olet itsemurhan partaalla, niin eihän tuossa kohtaa ole väliä sillä että elämä lipuu ohi :) itseäni auttaa meditointi ja buddhalaisuus, ja uskonkin, että jos tappaisin itseni niin syntyisin vain uudelleen koska en vielä oppinut kaikkea mitä tulin tänne oppimaan.
Silloin kun olin aivan pohjalla 13 vuotta sitten, niin venlafaxin-lääke auttoi paljon, etenkin sosiaaliseen ahdistukseen. Tuota lääkettä ei kyllä lievään masennukseen kannata ottaa, vaan ainoastaan siinä vaiheessa kun ei ole enää oikein muita vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälä toinen samoin ajatuksin. Olen hyvin ahdistunut ja jokainen hetki tuntuu kidutukselta. Nukun paljon. Jokin pienen pieni kipinä minussakin uskoo, että ei tämä voi olla tässä ja se pitää minut hengissä. Mutta toisaalta mitää valoa ei näy tunnelin päässä. Haluan toisaalta mennäkin jonnekkin, mutta samantien haluankin vain hautautua kotiin. Kaupasta yritä päästä mahdollisimman nopeassti kotiin "turvaan". Tilanne on niin vaikea, että tämä tarvitsisi todella ihmeen.