Lue keskustelun säännöt.
Hain amk:hon lähestulkoon toiselle puolelle Suomea poikaystäväni vuoksi ja nyt hän ei haluakaan enää seurustella.
03.05.2024 |
Hain samaan kaupunkiin missä poikaystäväni opiskelee, koska meidän oli tarkoitus muuttaa syksyllä yhteen. Sinne on omalta paikkakunnaltani satoja kilometrejä ja tulen pääsemään kouluun melko varmasti todistusvalinnalla. Olisin päässyt oman kaupunkini amkkiin, tänne olisi ollut jopa vaikeampi päästä ja koulu olisi ollut varmasti parempi? En hakenut kuin tuonne yhteen, koska suunnitelmamme oli muuttaa yhteen ja nyt hän sitten lähestulkoon heti kun hakupaperit oli laitettu päättikin ettei haluakaan enää seurustella. Jos en ota paikkaa vastaan, minulta menee vuosi hukkaan, mutta koska olen ujo ja kärsin ahdistuksesta, niin muuttaminen satojen kilometrien päähän paikkakunnalle jolta en tunne ketään tuntuu todella vaikealta. Lisäksi minun on vaikea tutustua uusiin ihmisiinkin. Miten toimisitte vastaavassa tilanteessa? Iältäni olen siis 18-v ja varsinkin äitini on asiasta tosi vihainen, eniten tälle ex-poikaystävälleni. Ei ole tosin hänelle asiasta puhunut vaikka kuulemma mieli tekisikin.
Kommentit (257)
Opiskelut ja elämä suunnitellaan omista tarpeista ja haluista lähtien. Ei sillä perusteella kenen kanssa sattuu juuri nyt seurustelemaan. Tee niinkuin itsestäsi parhaalta tuntuu. Uusi kumppani löytyy sitten sielät opiskelupaikkakunnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä oppi tulevaisuuteen. Älä IKINÄ rakenna omaa elämääsi toisen varaan.
N46
Käske ainakin äitiäsi hakemaan apua. Ei ole normaalia olla vihainen tyttären ex-poikaystävälle.
Ajattele asiaa pitemmälle. Onko paikkakunta sellainen, jossa voit työllistyä? Haluatko asua siellä myös opintojen jälkeen?
Ap:ta ei nyt auta yhtään teidän jeesustelunne. Samanikäisen tytön äitinä olisin aika raivona sällille, koska hän sumutti tyttöä tahallaan. Tässä tapauksessa kehottaisin tyttöä pitämään välivuoden ja hakemaan myöhemmin uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä ei ole trolli, niin äitisikin tulisi ymmärtää, ettei kenelläkään ole mitään velvollisuutta väkisin seurustella kenenkään kanssa.
Kurja tilanne. Siirtoa ei voi anoa toiseen kouluun jos aloitat tuolla? Tai jos viihdytkin siellä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käske ainakin äitiäsi hakemaan apua. Ei ole normaalia olla vihainen tyttären ex-poikaystävälle.
Kyllä tässä tapauksessa varmastikin on aika normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Älkää naiset ikinä tehkö tätä virhettä, että muokkaatte elämänne ( työpaikka, opiskelemanne ala, opiskelupaikka jne) miehen mukaan. Tässä on se lopputulos!
Minä olen tehnyt 2 kertaa sen virheen. Uudella paikkakunnalla olen asunut nytkin vuoden en tunen edelleenkään täältä ketään..ainoa kontakti on työpaikalla ja sielläkin tuntuu pahalta kuunnella toisten perhe elämää yms. Mies jätti siis heti kun olin muuttanut hänen perässään, muutti itse toisen naisen luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakuaika meni umpeen jo pari kuukautta sitten. Olet vähän myöhässä tämän provosi kanssa.
Mitä tekisin tilanteessasi? Aloittaisin tuon koulun joka tapauksessa, vaikka se olisi missä hornantuutissa. Kyllähän autolla pääsee liikkumaan ja täysi-ikäisen pitää opetella irtautumaan ja itsenäistymään äidin helmoista. Äkkiä sitä tutustuu uusiin ihmisiin ja ujoudesta on hyvä opetella pääsemään eroon niin elämästä tulee kivempaa ja helpompaa. Se on kasvun paikka ja itse olet valinnan tehnyt kun olet kouluun hakenut. Tuolloin olisi ollut jo fiksua miettiä, että tätäkö haluan. Elämässä ei kannata tukeutua liiaksi äitiin tai poikaystäviin, vaan pyrkiä olemaan itsenäinen ja nauttimaan omasta elämästä.
t. täti 54v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asiaa pitemmälle. Onko paikkakunta sellainen, jossa voit työllistyä? Haluatko asua siellä myös opintojen jälkeen?
En tiedä, muutto tuntuu tosi vaikealle nyt. Ap
Äidin ei pitäisi olla vihainen kuin itselleen kun ei antanut tyttärelleen elämänohjeita.
On niitä tarinoita kun on myyty omaisuus ja muutettu miehen perässä ulkomaille ja ero tullut viikon päästä eikä mitään paikkaa minne mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käske ainakin äitiäsi hakemaan apua. Ei ole normaalia olla vihainen tyttären ex-poikaystävälle.
Naurettavia nämä "hae apua" -neuvot. Terveyskeskukseenko sitä mennään sanomaan, että "saanko lääkärille ajan, koska olen vihainen tyttäreni entiselle poikaystävälle"?
Jos tämä on totta, niin aloita siellä minne tulit valituksi ja jos et kotiudu vuodessa, hae siirtoa kotipaikkakunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Käske ainakin äitiäsi hakemaan apua. Ei ole normaalia olla vihainen tyttären ex-poikaystävälle.
Sympatia omaa tytärtään kohtaan on ihan normaali ihmiselle ja olla oman tyttären puolesta vihainen, kun tietää hänen haasteensa.
Erona on juurikin ne teot, eli vaikka tekisi mieli soittaa ja sanoa "pari kovennettua sanaa" niin jättää sen tekemättä ja antaa lapsen kasvaessaan tehdä omat päätöksensä ja valintansa.
Ap. Olisiko sinulla keinoa kysyä vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista? En tiedä enää tarkalleen nykyistä amk-opintoihin liittyvää opiskelupaikan ottamiseen liittyvää säätelyä, mutta voisiko olla mahdollista olla ottamatta paikkaa vastaan ja menee esim. työhön.
Voisi olla myös mahdollista ottaa opintopaikka vastaan ja keskittyä ensimmäinen vuosi saamaan mahdollisimman paljon lukuja ja hyviä numeroita aineista, joiden avulla pääsisit sisäisellä siirrolla haluaamaasi opintopaikkaan.
Näin siis oli ennen, mutta korjaatteko te, keillä on tuoreempi tieto kuin 20 vuoden takaa (olen jo ihan täti-ihminen 😅), että ap saisi vaihtoehtoja v-syyden tilalle ja vinkkejä kääntyä oikeaan paikkaan. Autetaan tyttöä ylämäessä.
Vierailija kirjoitti:
Hakuaika meni umpeen jo pari kuukautta sitten. Olet vähän myöhässä tämän provosi kanssa.
Niin meni. Tämän väliajan olen miettinyt tätä asiaa. En tullut raportoineeksi heti erottuamme. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä ei ole trolli, niin äitisikin tulisi ymmärtää, ettei kenelläkään ole mitään velvollisuutta väkisin seurustella kenenkään kanssa.
Miehillä on yleinen harhaluulo päinvastaisesta.
Harmi juttu mutta mitäpä jos tuo kääntyykin vielä eduksesi? Jos uusi paikkakunta ja opinahjo osoittautuvat kivaksi, löydät uusia ystäviä ja vielä paremman poikaystävän kuin entinen oli, ehkäpä jopa sellaisen josta tulisi myöhemmin sinulle aviopuoliso?
Olen itsekin aikanaan hakenut opiskelemaan paikkakunnalle n 400 km, vieläpä maakuntaan jossa en ollut käynyt koskaan. Hyvin meni, viihdyin ja löysin hyviä ystäviä, myös vaimo löytyi siltä reissulta. Ja hyvä niin ihan geneettisessäkin mielessä niin emme ole vahingossakaan edes etäistä sukua toisillemme.
Älkää naiset ikinä tehkö tätä virhettä, että muokkaatte elämänne ( työpaikka, opiskelemanne ala, opiskelupaikka jne) miehen mukaan. Tässä on se lopputulos!