Hain amk:hon lähestulkoon toiselle puolelle Suomea poikaystäväni vuoksi ja nyt hän ei haluakaan enää seurustella.
Hain samaan kaupunkiin missä poikaystäväni opiskelee, koska meidän oli tarkoitus muuttaa syksyllä yhteen. Sinne on omalta paikkakunnaltani satoja kilometrejä ja tulen pääsemään kouluun melko varmasti todistusvalinnalla. Olisin päässyt oman kaupunkini amkkiin, tänne olisi ollut jopa vaikeampi päästä ja koulu olisi ollut varmasti parempi? En hakenut kuin tuonne yhteen, koska suunnitelmamme oli muuttaa yhteen ja nyt hän sitten lähestulkoon heti kun hakupaperit oli laitettu päättikin ettei haluakaan enää seurustella. Jos en ota paikkaa vastaan, minulta menee vuosi hukkaan, mutta koska olen ujo ja kärsin ahdistuksesta, niin muuttaminen satojen kilometrien päähän paikkakunnalle jolta en tunne ketään tuntuu todella vaikealta. Lisäksi minun on vaikea tutustua uusiin ihmisiinkin. Miten toimisitte vastaavassa tilanteessa? Iältäni olen siis 18-v ja varsinkin äitini on asiasta tosi vihainen, eniten tälle ex-poikaystävälleni. Ei ole tosin hänelle asiasta puhunut vaikka kuulemma mieli tekisikin.
Kommentit (257)
Valitettavasti et ole ensimmäinen etkä viimeinen nainen joka tämän virheen tekee, osanottoni ja toivottavasti saat asiat järjestettyä uudelleen. Itsekin meinasin ikäisenäsi muuttaa silloisen poikaystävän kaupunkiin opiskelemaan, luojan kiitos en niin tehnyt kun erottiin sittenkin vuoden päästä.
Itse lähtisin opiskelemaan jos kyseiseen kouluun pääsisin. Uudella paikkakunnalla eläminen voi oikeasti olla todella avartava ja opettava elämys ja tämän lisäksi voit pyytää siirtoa takaisin kotikaupunkiisi vuoden jälkeen, kun olet opiskellut. Todella monesti ihmiset saavat siirrot kyllä hommattua.
Eli mene nyt ihmeessä kokeilemaan vuodeksi, jos ala on se mitä oikeasti haluat opiskella.
Voiko opiskella monimuotona, eli paljon etänä.
Vierailija kirjoitti:
Käy paikallisen AMK:n rehtorin puheilla ja kysy, tuleeko sinne vapaita paikkoja, kun ne jotka on sinne hyväksytty, eivät tulekaan. Ja voisitko päästä jonotuslistalle. Joskus kannattaa näyttää oma naamansa eikä vain toivoa muutosta.
Tämä ei toimi. Hakutoiveet ovat ne mitkä sinne opintopolkuun on laitettu ja niiden mukaan paikat jaetaan. Mitään ylimääräisiä jonotuslistoja ei ole, paikat jaetaan sen mukaan minne olet hakenut ja minne pisteesi riittää.
Joillekin epäsuosituille aloille heikommissa amkeissa voi jäädä vapaita paikkoja ja niihin on lisähaku joskus loppukesästä. Tällöin täytyy käydä sitten pääsykokeissa kyseisessä amkissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käske ainakin äitiäsi hakemaan apua. Ei ole normaalia olla vihainen tyttären ex-poikaystävälle.
Sympatia omaa tytärtään kohtaan on ihan normaali ihmiselle ja olla oman tyttären puolesta vihainen, kun tietää hänen haasteensa.
Erona on juurikin ne teot, eli vaikka tekisi mieli soittaa ja sanoa "pari kovennettua sanaa" niin jättää sen tekemättä ja antaa lapsen kasvaessaan tehdä omat päätöksensä ja valintansa.
Ap. Olisiko sinulla keinoa kysyä vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista? En tiedä enää tarkalleen nykyistä amk-opintoihin liittyvää opiskelupaikan ottamiseen liittyvää säätelyä, mutta voisiko olla mahdollista olla ottamatta paikkaa vastaan ja menee esim. työhön.
Voisi olla myös mahdollista ottaa opintopaikka vastaan ja keskittyä ensimmäinen vuosi saamaan mahdollisimman paljon lukuja ja
Aikamoista asioiden vääristelyä.
Kuinka moni kouluttamaton on 2000-luvulla edes yrittänyt muualle opiskelujen aikanakaan töihin kuin Heseen, Mäkkäriin, siivoojaksi, kahvilan, kaupan tai huoltoaseman kassalle?
Ei tuo 20 vuotta sitten ollut aikakausi nyt niin eri aikaa ole kuin 40 vuotta sitten.
Kuka ylipäätään olettaa, että työhön menemisellä tarkoitetaan jotain asiantuntijan tehtäviä, valmista koodaria tai sairaanhoitajaa, joten kyllä tässä sinä olet enemmän pihalla kuin tytöttelevä keski-ikäinen.
Vierailija kirjoitti: Itse lähtisin opiskelemaan jos kyseiseen kouluun pääsisin. Uudella paikkakunnalla eläminen voi oikeasti olla todella avartava ja opettava elämys ja tämän lisäksi voit pyytää siirtoa takaisin kotikaupunkiisi vuoden jälkeen, kun olet opiskellut. Todella monesti ihmiset saavat siirrot kyllä hommattua. Eli mene nyt ihmeessä kokeilemaan vuodeksi, jos ala on se mitä oikeasti haluat opiskella.
Jos ala olisi sellainen ,jota en halua opiskella,niin en lähtisi. Oppirahat on vaan maksettava.
Ystävän tytär haki samalle paikkakunnalle poikaystävän perässä opiskelemaan. Sitten kun olivat asunneet vuoden yhdessä, poikaystävä limpparia tytön ulos,ja otti lennosta uuden. Olo selän takana seurustellut jo tämän uuden kanssa pitkään,mutta tarvitsi tämän entisen tyttöystävän vuoranmaksajaksi....
Vierailija kirjoitti: Itse lähtisin opiskelemaan jos kyseiseen kouluun pääsisin. Uudella paikkakunnalla eläminen voi oikeasti olla todella avartava ja opettava elämys ja tämän lisäksi voit pyytää siirtoa takaisin kotikaupunkiisi vuoden jälkeen, kun olet opiskellut. Todella monesti ihmiset saavat siirrot kyllä hommattua. Eli mene nyt ihmeessä kokeilemaan vuodeksi, jos ala on se mitä oikeasti haluat opiskella.
Ensikertalaisuuttaan ei kannata menettää näin typerän virheen takia. Välivuosi ja ensi vuonna paremmin harkitut hakukohteet. kannattaa käyttää kaikki kuusi hakutoivetta. Miettiä se järjästys tosiaan niin, että tosiaan se mieluisin kohde on ensimmäisenä ja loputkin on niitä, mihin on valmis lähtemään,mikäli paikka irtoaa. Moni katuu haun täyttämisen jälkeen hakutoiveidensa järjästystä.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna minä taas muuttaisin edes vuodeksi kauemmaksi. Kuulostaa siltä että sinun on aika itsenäistyä. Vuoden päästä voit hakea vaihtoa oman paikkakuntasi kouluun. Luultavasti olet tällöin jo vähän itsevarmempi. Välivuodet on pahimmillaan vaan vuosien tuhlausta, paitsi jos satut saamaan mieleisen tai opettavaisen työpaikan yms. Vaikka olet nuori niin elämää ei kannata "hukata" jouten ollen ja pahimmillaan ihminen siinä vaan passivoituu. Olen nähnyt tälläisiä nuoria. Parempi pysyä aktiivisena. Eikä sitäkään tiedä vaikka vuoden sisällä huomaisisitkin että tämä linja ei ollut edes sinua varten ja haluatkin hakea opiskelemaan ihan jotain muuta alaa. Parempi käydä tutustumassa uuteen opiskelupaikkaan ja muuta jonnekin opiskelija-asuntoon, missä tapaat muita nuoria.
Uuden poikaystävänkin tulet vielä varmasti löytämään. Älä sitä murehdi :) Nyt vaan rohkeasti elämässä eteenpäin. Lopulta kaikki tulee menemään hyvin. Tiedä vaikka tapa
nykyisin ei kannata tuhlata ensikertalaisuuttaan korkeakoulujen yhteishaussa siihen ,että ottaa randomin opiskelupaikan jostain hevonperseestä. tämä vaikeuttaa uuden opiskelupaikan saamista.
Pojan kaveri haki täältä katsoen jonain kolmantena hakutoiveenaan viidensadankilometrin päässä olevaan amkiin ja sinne pisteet riitti. Otti paikan vastaan ja lähti vuodeksi armeijaan. Armeijavuoden aikana tapasi naisen ja löivät täällä kotiseudulla hynttyyt yhteen ja jätti menemättä sinne kauas. Nyt hän on toiskertalainen ja pisteet eivät riitä pääsemäään haluamalleen alalle täällä oman alueen AMKissa. Onneksi hanttihommia on riittänyt, mutta elämänsä voi pilata näinkin.
Tukihenkilönäkö tuota poikakaveriasi olet pitänyt? Koeta aikuistua.
Vierailija kirjoitti:
Itse soittaisin siihen oman kaupunkini amk ja kysyisin olisiko jotain vielä tehtävissä eli voinko hakea sinne jotenkin? Ja jos ei, niin pitäisin välivuoden ja sen aikana menisin töihin ja miettisin minne kouluun haen seuraavassa yhteishaussa. Ei tuossa mitään, kyllä sä selviät! Sun poikaystävä oli aika kamala kun teki noin, et ymmärrän sua ja sun äitin raivoa häntä kohtaan.
Mut älä ainakaan muuta jonnekin minne et oikeasti halua. Muuttaminen vie tosi paljon rahaa ja aikaa ja on pysyvä muutos. Jos tiedät jo nyt ettet halua sinne, niin älä mene. Mun neuvo on että jää kotiin, mene töihin ja hae seuraavassa koulujen haussa sinne minne haluat :)
AMkiin soittelu ei auta. Opiskelupaikat jaetaan sen mukaan mihin pisteet riittä niissä kohteissa, joihin olet hakenut. Niitä hakutoiveitaan ei voi vaihtaa. Nyt on mahedollisuus vain joko hyväksyä tai hylätä paikka,mikäli sellainen tarjotaan.
joihinkin epäsuosittuihin AMKeihin epäsuosituille linjoille voi tulla lisä haussa paikkoja . Yleensä nämä on olleet ruotsinkielisiin koulutuksiin tai sairaanhoitajaksi Xamkiin tai muualle itä-suomeeen, joten lisähakuun ei kannata toiveitaan perustaan.
Älä ota sitä paikkaa vastaan, niin sun ensikertalaisuuspisteet ei mene. Se ratkeaa sillä. Pidä välivuosi.
Oma tyttäreni haki lukion jälkeen sairaanhoitajaksi ja pääsi sisälle, mutta ei ottanut paikkaa vastaan kun alkoi miettiä tarkemmin palkkaa ja vastuuta. Nyt pääsi sitten viime vuonna todistusvalinnassa ensikertalaispisteillä sisälle Kuopion yliopistoon ja viihtyy oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ao. Sinulla on mahdollisesti aukeanassa mahdollisuus opiskella ja ilm.yleisesti arvostetussa paikassa.
On hyvin tavallista, että opintojen vuoksi muutetaan kauemnaksi Surullinen tosiasia on, että osa luopuu kokonaan omista haaveistaan ja unelma opiskelupsikastaan kumppaninsa painostamana.
Tutkimusten valossa erityisesti nuorille miehille on usein hyväksi elää parisuhteessa, koska heidän tyttöystävät tsempovat ja kannustavat opiskelemaan ja unohtavat omat tarpeensa ja haaveensa ja niin näille nuorille naisilke pahimmassa tapauksessa käy useammin niin, että he luopuvat omista haaveistaan ja unelmistaan koska he alistuvat tai eivät tajua kuinka heidän poikaystävä haluaa yksipuolisesti hallita ja ohjata suunnan.
Ja ellei tuo poikaystävä ole itse erityisen motivoitunut opiskelusta niin hän saattaa esittää esim, että kuinka tyttöystävä tulisi hänen kanssan opiskele
Totta tuokin ja kuten itse edellä kirjoitin, niin ei siinä mitään, jos haluaa jäädä kotipaikkakunnalleen, eikä enää muuttaa. Mutta painotan myös sitä, että sen tulee olla oma päätös ja valinta, joka minusta tulisi osata oerustella muullakin kuin viittaamalla ex-poikaystävään...
Kaiketi näin tehdessäni en vain ymmärrä sitä miten valtava merkitys nyk. Ex- pokaystävällä on voinut olla. Sen sijaan, että tulisi mieleen, että nyt kiukuttelee, että minähän minnekään lähde nyt, enkä ikinä koska ex-poiksystävä sitä tai tätä.
Mutta joo. Ymmärrän sen, että opiskelupaikka on fiksua harkita tarkkaan, kun ei tiedä yhtään miten opiskelijavalinnat "taas" muuttuu, jolloin voi olla parempi, että on ensikertalsinen kuin, että on "väärä" opiskrlupaikka, paikassa johon ei edes halunnut koskaan muuttaa.
Ja nyt kun tulin lukeneeksi Ap:n avauksen uudestaan niin saatoin huomata, että oli hän esittänyt muitakin tilanteestaan ja siitä mahd . tenimiselle perusteita kuin vain ex,poikaystävänsä..
Yliopisto-opiskelija
Minä taas sanon että tee niinkuin sydämesi sanoo. Minä tein ihan itse inhimillisen virheen haussa ja päädyin asumaan 400 km päähän kotipaikkakunnaltani ja päätin silti muuttaa sinne opiskelemaan. Muutin myöhemmin lähemmäs kotia mutta en kadu, että lähdin sinne :) Voisiko valintaa miettiä sen kaupungin mukaan minne mahdollisesti olisit muuttamassa? Jos kyseessä on joku pienenpieni paikka tyyliä Raahe tai Ivalo, niin en muuttaisi. Jos taas iso ja opiskelijakaupunki esimerkiksi Oulu, Kuopio, Vaasa niin ottaisin riskin ja muuttaisin.
No siis, jos kukaan ei ikinä suunnittelisi yhteistä tulevaisuutta kenenkään kanssa, niin eihän pariskuntia ja perheitä syntyisi. Joku toinen ottaa saman riskin ja lopputulos on eri. Riski se on silti ja kannattaisi olla jokin varasuunnitelma.
Itse en lähtisi sinne toiselle paikkakunnalle miehen perässä. Nuo on pieniä paikkakuntia ja piirit on pienet. Onko se sitten kiva olla siellä yksin samalla, kun sillä miehellä todennäköisesti on kokonainen kaveripiiri ja toinen/ toisia naisia jo kierroksessa? Huono fiilis on taattu.
Minusta kannattaa selvittää nyt kaikki täydennyshaut, avoimen väylän opinnot ja ottaa vaikka johonkin opintoneuvojaan yhteyttä ja kysyä mitä opintoja voi vielä päästä tekemään, jotta vuosi ei menisi kokonaan hukkaan. Ja unohtaa se paikkakunta ja koko mies täysin. Muita vaihtoehtoja on aina.
Vierailija kirjoitti:
Ihme miesvihat täällä tulilla. Eikö teille todellakaan koskaan ole käynyt niin, että suhde loppuu? Ajankohta on toki äärimmäisen ikävä. Mutta toisaalta suhteen loppuminen on pelkästään positiivista jos mies tosiaan on sellainen kusipää, että tahallaan katkaisee suhteen noin. Ja jos ei ole, niin sitten suhde on vain sattunut päättymään ikävään aikaan ja sekin on ihan ok.
Ei se ole mikään vahinko ja hupsistakeikkaa että yhdessä hetkessä suunnitellaan yhteistä elämää ja seuraavassa kpää jättää tyhjän päälle.
Sanoisin että tyhmimmätkin sen näkisivät jos kpää olisi ollut nainen, mutta ai niin, eihän noin voisi käydä kun ei kukaan mies alunperinkään suunnittele mitään isoa elämänmuutosta naisen ehdoilla.
Mene ja opiskele ja jos et vuoden jälkeen halua enää jatkaa, hae toiseen paikkaan jatkamaan samaa tutkintoa toisessa koululla, saat luultavasti melkein kaikki suoritteet ahotoitua, jos tutkinto pysyy samana. Käytä hyväksesi oppilaitoksen tarjoama vaihto-oppilasohjelma, jos se on hyvä.
Ajattele niin, että väistit luodit etkä menettänyt ensikertalaisuutta amkiin. Nyt voit pitää välivuoden, käydä töissä ja ehkä opiskella avoimessa ja seuraavassa yhteishaussa hakea yliopistoon.
Lähtisin sinne toiselle paikkakunnalle. Napanuoran katkaiseminen tekee hyvää ja reipastuttaa kummasti, kun pitää hyvässä mielessä väkipakolla tutustua uusiin ihmisiin ja opetella tulemaan toimeen omillaan. Jatkossa sitten muistat, että ikinä milloinkaan mitään päätöstä ei tehdä toisen ihmisen takia.
Juuri näin. Varsinkaan nuoret. Huolehtikaa itsestänne ja omista unelmistanne.
T. N43