Tuntuuko juhlapäivät teistä miltään?
Mietin johtuuko masennuksesta, kun en ole vuosiin tuntenut mitään eroa arjen ja juhlan välillä. Ja mä nimenomaan haluaisin viettää juhlia esim laittamalla sopivat juhlaruoat ja herkut ja kodin nätiksi yms. Mutta kun se on ihan sama laitanko vai en, kun tunnelmaa ei ole. Vaikea elämäntilanne tosiaan ollut jo pitkään ja olen lievästi mutta kroonisesti masentunut. Onko muilla aikuisilla tällaista vai onko se tämä mun masennus syynä? Surullista ajatella että seuraavat vuosikymmenet kuluu näin, pelkkää harmaata arkea.
Kommentit (37)
No eipä nuo arjesta eroa. Lapsena niillä oli joku merkitys mutta ei enää
Tuntuu. Jo tavallinen aurinkoinen kevätsunnuntai-aamu tuntuu juhlapäivältä linnunlauluineen ja kiireettomyyden johdosta.
Riippuu juhlapäivästä. Wappu, juhannus ja halloween ovat vuoden kohokohdat. Aloitettiin wapun vietto jo viime viikolla.
M34
Tuntuu! Ne pitää itse tehdä. Vähän serpentiinejä ja palloja, niin heti on kivempi.
Itse ajattelen, että lapsille pitää luoda traditiota. Arki poikkeaa juhlasta.
Ei enää kun ei työttömällä ole varaa juhlia.
Ei nämä kalenterin määräämät "pakolliset". Melko samanlaisia kuin muutkin päivät, ehkä jotain omia perinteitä on mutta ei mitään erikoisia, esim juhannuksena fillaroidaan aina yhdelle terassille mutta sen voi tehdä minä tahansa muunakin päivänä...
Omat synttäritkään ei enää tunnu missään vaikka nyt taas tuleekin pyöreitä, lähden Kreikkaan niitä viettämään.
Hääpäivänä käydään ulkona syömässä ja ehkä joku hotelliloma, mutta tuota nyt tulee harrastettua muutenkin.
Vaikea elämäntilanne, kova työkuormitus, liian vähinen uni ja kehno ravitsemus, vie voimia ja syö jaksamista. Keho tarvitsee ravintorikasta ruokaa toimiakseen hyvin. Ravinnolla on vaikutusta myös mieleen. Kuormittavat tilanteet kaipaavat työstämistä esim. keskustelemalla, kirjoittamalla, liikunta myös on tärkeää ja ulkoilu.
Juhlapäivissä on oma tunnelmansa. Onhan juhlat kivaa vaihtelua arkeen. Jotain pientä koristusta voi laittaa jos haluaa ja jaksaa. Samoin ruokia. Olen välillä juhlapyhinä töissä joten silloin voimien mukaan.
Kukat ovat itselleni tärkeä osa juhlaa. Pienikin ilahduttaa jo.
Tuntuu. Jos ei muuta, niin nautin vapaapäivistä. Esim pääsiäinen ei merkitse minulle mitään hengellistä, minulle se on tilaisuus juhlistaa kevään tuloa ja ottaa pari päivää iisisti.
Vierailija kirjoitti:
Ei enää kun ei työttömällä ole varaa juhlia.
Syötävä kai sunkin on?
patonki nakit ja perunasalaatti taitaa olla sieltä halvimmasta päästä juhlaruokaa? Siinähän sitä juhlaa on kerrakseen.
Itse juhlista innolla kotia kunkin juhlapäivän mukaan. Eipä tuo mitään maksa, vetää vanhat koristeet vuosittain esiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei, kun on vakavasti sairas
Minäkin oon vakavasti sairas, mutta sitä suuremmalla syyllä yritän nauttia elämästä ja juhlapäivistä!
Ei sitä onnea kukaan tuo tarjottimella jos ei sitä omasta itsestään löydä.
Oletko yrittänyt ikinä mitään vaan mennyt siitä mistä aita matalin elikkä ei mitään.
Ennen pyhät erottui selvästi arjesta jo sen mukaan onko kaupat auki vai ei? Nykyään päivät toistaa itseään, pyhät erottaa lähinnä siitä ettei tarvitse mennä töihin.
Olen 51 vuotias nainen ja en ole vuosiin viettänyt enää juhlapäiviä, ikävä kyllä. Kun olin lapsi niillä oli merkitystä, samoin kun oma lapseni oli pieni niin niitä juhlittiin perheenä. Nykyinen elämänkumppanini on aina töissä pyhät, sillä toisten lomat on parasta sesonkia monelle yrittäjälle. Kuinkakohan monta uutta vuotta ja vappua olen ollut yksin kotona selvinpäin ......... Jouluaaton vietin aikuisen lapseni kanssa ja juhannuksen miesystäväni kanssa.
Kyllä mulla kotona näkyy, mikä juhla on menossa.
Ei tämä vappu oikein miltään. Ei juhannuskaan ole joka vuosi tärkeä.
No juhannus nyt vasta juhla onkin!
Vierailija kirjoitti:
No juhannus nyt vasta juhla onkin!
Joskus, ei pakkojuhlana.
Ei tunnu. Juhlapäivät alkaa kun järvi sulaa ja pääsee veneellä kalaan.