Tuntuuko juhlapäivät teistä miltään?

Ei ne oikein aikuisena enää

Olen jo niin monet kalenterivuoden juhlat laittanut ihan viimeisen päälle, että enää en suo niille ajatustakaan. Ihan parasta olla vaan ja nauttia omasta kodista.

- n67v -

Täm tuleva vappukin... yks lysti. Ihanaa saada ylimääräinen vapaapäiväö töistä. Ei tulis mieleenkään mitkään vappu kliseet ja juhlimienen. 

Tuntuu ja ei, enemmän tai vähemmän. Usein onneksi edes vähän, mutta vaihtelee vuodesta toiseen. Joulu on tietysti ihan spesiaali juttu ja se tuntuu aina joululta, juhlalta. Mutta nyt vaikkapa vappu, niin olen ostanut ilmapalloja ja serpentiiniä, munkkeja ja simaa ja ainakin yritän luoda itselleni vapputunnelmaa. Se on tärkeää. Välttämättä fiilis ei ole ihan katossa, mutta haluan ainakin yleensä koristeilla, ruualla ym tekemisellä ja perinteillä luoda tai ainakin yrittää luoda juhlan tunnelmaa. Joskus se onnistuu paremmin ja on mahtava fiilis ja joskus ei tunnu oikein miltään. 

Ei tunnu. Laitan kyllä joulun, vaikka se on viime vuosina ollut melkoista pakkopullaa, muttei se eroa tavallisesta päivästä muuten kuin että teettää paljon enemmän työtä. Juhannusta juhlin niinikään velvollisuudesta. Molempia on ollut tapana viettää tietyllä porukalla, enkä halua pilata kaikkien juhlamieltä jäämällä pois tai mököttämällä.

Pääsiäistä en vietä mitenkään  Nyt vapuksi tein munkkeja ja simaa, koska pidän niistä, eikä tule muulloin tehtyä, mutta siinä se.Muuten on tänään ja huomenna ihan tavalliset päivät.

Ei kiinnosta mikään muka-juhlapäivä. Kännäysjuhlia kaikki. Joulu on ainoa, jota lasten kanssa juhlistan. 

Tuskin useimmista juhlijoistakaan tuntuu miltään. Tekosyy ryypätä olipa joulu, vappu tai juhannus.

Mitä se kauppojen aikaolot muihin vaikuttaa jos ei tarvitse pyhisin kaupassa käydä.

Lapsena (ysärillä) vapunaatot ja -päivät olivat mahtavia, kun käytiin ostamassa heliumpallo, serpentiiniä ja munkkeja, ja äiti teki vanilja-suklaapirtelöä. Pirtelöä juodessa taas oli kiva katsoa Uuno Turhapuro -leffaa telkusta, ai että. 😁

Nykyisin vappu on vain normi päivä muiden joukossa.

Ehkä sekin on tehnyt tehtävänsä, että olen koko aikuisikäni ollut vuorotöissä ja hyvin harvoin saa juhlapyhiä kokonaan vapaaksi. Jonkun nekin työt on kai tehtävä, mieluummin olisin ma-pe työssä. Ap 

Kohta kun on 50 kappaletta nähnyt jokaista juhlapäivää, niin eihän niissä enää erityistä hohtoa ole kuten lapsena ja nuorena. Eiköhän se ole ihan luonnollista ainakin iän myötä. Mutta voihan tuo johtua myös masennuksesta.

Joulu on ainut, muut juhlapäivät tuntuu ihan tavallisilta päiviltä. Ja nyt kun olen ollut alkuvuodesta asti työtön, ei ole edes iloa ylimääräisistä vapaapäivistä 😁

Samaistun kommentteihin siitä, että oma toiminta määrittelee juhlan tunteen, vaikka tunteen intensiteetti vaihtelisi. Samalla tavalla kuin kesä ei erityisemmin tunnu miltään ennen kuin pääsee tekemään niitä asioita, joista nauttii ja mieltää kesäksi.

Myös juhlan painopiste voi muuttua. Esimerkiksi minulle syntymäpäiväjuhlat tarkoittavat nykyään sitä, että hemmottelen itseäni ja teen mielekkäitä asioita yksin.  

Vierailija kirjoitti:

Samaistun kommentteihin siitä, että oma toiminta määrittelee juhlan tunteen, vaikka tunteen intensiteetti vaihtelisi. Samalla tavalla kuin kesä ei erityisemmin tunnu miltään ennen kuin pääsee tekemään niitä asioita, joista nauttii ja mieltää kesäksi.

Myös juhlan painopiste voi muuttua. Esimerkiksi minulle syntymäpäiväjuhlat tarkoittavat nykyään sitä, että hemmottelen itseäni ja teen mielekkäitä asioita yksin.  

Siis omat synttärit tietenkin :D

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu ja ei, enemmän tai vähemmän. Usein onneksi edes vähän, mutta vaihtelee vuodesta toiseen. Joulu on tietysti ihan spesiaali juttu ja se tuntuu aina joululta, juhlalta. Mutta nyt vaikkapa vappu, niin olen ostanut ilmapalloja ja serpentiiniä, munkkeja ja simaa ja ainakin yritän luoda itselleni vapputunnelmaa. Se on tärkeää. Välttämättä fiilis ei ole ihan katossa, mutta haluan ainakin yleensä koristeilla, ruualla ym tekemisellä ja perinteillä luoda tai ainakin yrittää luoda juhlan tunnelmaa. Joskus se onnistuu paremmin ja on mahtava fiilis ja joskus ei tunnu oikein miltään. 

Lähden aikuisten diskoon, tulee sekin nähtyä.

Huomenna kokkaan pojalleni ja itselleni juhlaan sopivaa syötävää ja käydään jossain luonnon helmassa piknikillä. 

Teini-iässä loppui joulun tunnelman tuntu minulta. Eikä ole tullut takaisin kuin pilkahduksina siellä täällä. Muut juhlat eivät olleet koskaan niin tärkeitä ja tunnelmallisia, eipä nekään enää tunnu miltään. Ehkä sitä tunnelmaa voisi vähän saada valmistautumalla juhlaan pari päivää ennen, tekemällä munkkeja tai puhaltamalla ilmapalloja näin vappuna. Tavallaan huijata itseään, että nyt on jotain erityistä tulossa. Ei varmasti samanlaista tunnelmaa tule kuin lapsena, mutta ehkä jotain.

No mutta, ainakin tänään on kaunis ja aurinkoinen päivä. :)

Silloin ne tuntuu kun isompi porukka on raivannut mahdollisuuden osallistua samaan juhlaan. Kaksin ollessa tai samanlaisena toistuvassa joulussa ei ole mitään tuntumista enää. Se jotenkin jää mieleen kun useampi ihminen päättää haluta viettää tietyn juhlan tietyssä paikassa tiettyjennihmisten kanssa. Joskus nuorena oli kavereita joiden kanssa olla, enää ei.