En ole koskaan aikuisiällä juhlinut synttäreitä

Juu, syntymäpäivät on alle 10 vuotiaitten juttuja, miksi aikuinen juhlisi joka vuosi automaattisesti toteutuvaa asiaa?

So? 

En minäkään. Olen voinut kotiin ostaa muutaman bissen ja katsellut telkkaria ne juoden, siinä juhlintani. Eivät aikuiset juhli synttärteitä. Jotain isoja pyöreitä sitten ehkä, yleensä 50-vuotiset ensimmäisenä. 

Kuulostaa siltä, että ruokit katkeroitumistasi kuvittelemalla elämälle jotain saavuttamattomia ns. normeja, joita ei edes ole.

Minulle sanottiin 7 vuotiaana, että syntymäpäivien juhliminen loppui siihen koska olin jo niin vanha. Sen jälkeen niitä ei ole juhlistettu mitenkään.

Enpä kyllä minäkään ole niitä juhlinut, ikää on yli 60, eli taidan jättää loputkin juhlimatta

Juhlin pyöreitä, viimeksi viiskymppisiä. Muita en ole juhlinut.

Samantapainen ongelma.

Vihaan omiani ja yhtä paljon muidenkin syntymäpäiviä.

Pitäisi olla onnellinen saamistaan typeristä ja tylsistä lahjoista ja ostaa yhtä typeriä ja tylsiä lahjoja muillekin "päivänsankareille", ..tun päivänsäteille.

Kuunnella merkityksettömiä teennäisiä lauseita, paljon onnea ja pahimmassa tapauksessa saada epävireinen väkisin puristettu laulu paljon onnea vaan, paljon onneaa vaaaaan, stana.

Pieruja pidätellen sitä syödään kakkua ja juodaan Juhlamokkaa syntymäpäiväkahveilla ja ollaan niin hyviä ihmisiä, vaikka muuten ollaankin vuoden mittaan täysin tunteettomia mulkkuja ja joulusta en jaksa edes aloittaa.

Ei synttäreiden viettämiseen tarvita muita ihmisiä. Niitä voi viettää ihan omalla tavallaan, mikä itsestä tuntuu mukavalta. Voi käydä vaikka ravintolassa syömässä hyvin tai kahvilassa nauttimassa syntymäpäiväkahvit ja ottaa jonkun kakkupalan, mitä ei normaalisti raaskisi. Tai voi mennä hierontaan hemmottelemaan itseään tai kuumailmapallolennolle.

Minä sain joskus nuorena (ale 20-vuotiaana) päähäni vuokrata limusiinin. Tuon ikäisenä limusiinin vuokraaminen on hienointa ikinä. Oli se hieno fiilis, kun limusiini tuli minut hakemaan. Jonkun kaverin olin houkutellut mukaani ja hänet käytiin hakemassa ensin. Sitten kierros Kaivopuiston rannan kautta ja ajettiin Porvooseen. Siellä pysähdyttiin ja käytiin hakemassa kioskista jäätelötötteröt, syötiin ne siellä joenrannassa. Sitten kurvattiin Brunbergin karkkitehtaalle ostamaan vähän herkkuja ja takaisin Helsinkiin.

Olin ihan unohtanut, että olin tuollaisen tempauksen tehnyt nuorena. Tuo oli minulle iso raha enkä ole edes varma, miten pystyin maksamaan, olisiko kesätöistä voinut jäädä noin paljon kevääseen asti. Kannattaa joskus synttäripäivän kunniaksi tehdä jotain, mitä on kiva muistella jälkeenpäin.

Jos kärsit yksinäisyydestä, niin terapeutin luona kannattaa käydä juttelemassa. Hän voi auttaa tunteiden käsittelyssä ja lisäksi hän voi huomata, jos tähän liittyy jotain sellaista, että on huonot sosiaaliset taidot. Sosiaalisia taitoja voi harjaannuttaa nuropsykiatrisen valmentajan kanssa. Sinkkumiehellä on maksukykyä ostaa itselleen tällaisia palveluita. Olet vielä niin nuori, että sinulla on sellaiset 40+ vuotta aikaa elää itsesi kanssa. Vaikka et löytäisikään ihmisiä ympärillesi, niin kannattaa panostaa siihen, että sinulla on itsesi kanssa hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Juu, syntymäpäivät on alle 10 vuotiaitten juttuja, miksi aikuinen juhlisi joka vuosi automaattisesti toteutuvaa asiaa?

No ihan muuten vaan. Mukava juhlia ystävien kanssa. Mun juhlissa oli 60 vierasta ja hauskaa oli. 

Vierailija kirjoitti:

Samantapainen ongelma.

Vihaan omiani ja yhtä paljon muidenkin syntymäpäiviä.

Pitäisi olla onnellinen saamistaan typeristä ja tylsistä lahjoista ja ostaa yhtä typeriä ja tylsiä lahjoja muillekin "päivänsankareille", ..tun päivänsäteille.

Kuunnella merkityksettömiä teennäisiä lauseita, paljon onnea ja pahimmassa tapauksessa saada epävireinen väkisin puristettu laulu paljon onnea vaan, paljon onneaa vaaaaan, stana.

Pieruja pidätellen sitä syödään kakkua ja juodaan Juhlamokkaa syntymäpäiväkahveilla ja ollaan niin hyviä ihmisiä, vaikka muuten ollaankin vuoden mittaan täysin tunteettomia mulkkuja ja joulusta en jaksa edes aloittaa.

 

Aivan samoin. Kuten Vesku Loirikin totes ettei viihdy omissa eikä muidenkaan juhlissa niin koen samoin. Varsinkin jos kyse on omasta juhlasta ja on ns juhlakalu ja huomion kohde. En tykkää ja olen jo ikäihminen.

Vierailija kirjoitti:

Juu, syntymäpäivät on alle 10 vuotiaitten juttuja, miksi aikuinen juhlisi joka vuosi automaattisesti toteutuvaa asiaa?

Kyllä me vietettiin perheen kesken aikuisten synttäreitä silloin kun lapsi asui vielä kotona. Käytiin aina yhdessä syömässä jossain hienossa ravintolassa ja syntymäpäiväsankari sai valita paikan. Vähän viikonpäivästä ja ihmisten aikatauluista riippui, päästiinkö aina illalliselle vai oliko se joskus vain vähän parempi arkilounas. Yleensä illallinen onnistui, mutta kerran jouduttiin turvautumaan pihviravintolaan lounasaikaan, kun illalla oli muita menoja. Kivat muistot jäi siitäkin, vaikka lapsella oli rajoitetummin aikaa, kun hän joutui operoimaan koulun ruokatunnin puitteissa.

Vuoden kaikki muutkin päivät toistuvat automaattisesti. Jos tuolle linjalle lähtee, niin sitten on vaput, juhannukset ja joulut kaikki samaa puuroa. Kyllä synttäripäivä kannattaa jotenkin noteerata. Meistä jokainen on voittanut arvonnassa, jossa todennäköisyydet ovat paljon pienemmät kuin lotossa. Kerran vuodessa on hyvä muistaa, että meillä kävi tuuri ja saatiin mahdollisuus elämään.

Sama vika rahikaisella. Lapsena oli kyllä synttärijuhlia, mutta kutsutuista kavereista pari tyyppiä käyttäytyi tosi inhottavasti, niin että mulle ei jäänyt juhlinnasta muuta kuin paha mieli. Aikuisena ei ole ollut mitään intoa enää juhlistaa merkkipäiviä. Aikuisten juhlat pönötyksineen eivät ole muuta kuin poroporvarillista hapatusta. Itsellä kohta kuusikymppiä mittarissa ja hyvin mennyt tämä elämä ilman omien juhlapäivien juhlimista. Raskaissa töissä on tullut raadettua, mutta eipä ole tullut prenikoita rinnuksiin. Ne on itseään täynnä olevat herrat, jotka juhlivat, ja lähettävät Suomen Kuvalehteen valokuvansa synttäripalstalle. 

Vierailija kirjoitti:

Juhlin pyöreitä, viimeksi viiskymppisiä. Muita en ole juhlinut.

Samoin. 18v juhlin vähän, viiskymppiset oli paripäiväiset kosteat juhlat vieraineen. Viime vuonna kuuskymppiset jäi. Muutama kaveri kävi kahvilla mut en ketään kutsunut.  Aikuiset lapset yllätti  kakuilla ja muilla pari päivää jälkikäteen.

Mun äiti piti isot 60-vuotissynttärit. Se oli sitä aikaa, kun aikuisten ensimmäiset synttärit oli 50-vuotissynttärit ja ne oli sellaiset isot ja hienot pönötysjuhlat, mihin tuli sukulaisia kaukaa ja työpaikalta työkavereita, esimies ja joku isompikin pomo. Äidin 50-vuotissynttärit oli kuitenkin kotisynttärit ja hän halusi pitää vielä yhdet isot synttärit, johon kutsui vielä laajemmin ihmisiä, jotain nuoruuden opiskelutovereita ja ties mitä.

60-vuotiaana hänellä oli paremmin varaakin, kun ei tarvinnut meitä lapsia enää elättää. Vuokrasi juhlapaikan ja järjesti pitopalvelun ja elävää musiikkia. Noin 100 vierasta siellä oli ja äiti pääsi näkemään ihmisiä, joita ei ollut nähnyt vuosikymmeniin. Money well spent. 

Seuraavat yhtä isot kekkerit olivatkin sitten vasta äidin hautajaiset 19 vuotta myöhemmin. 

En pitkään juhlinut, mutta sitten aloin miettiä että näin aikuisena on harvoin hauskoja tapahtumia joista ei tarvitse ottaa paineita. Aloin juhlia synttäreitäni ja nyt pari muutakin ystävää on aloittanut.