Oletko saanut kokea olevasi kaunis?
Kommentit (72)
En. Aina on ollut jotain vialla. Joko naamassa, hiuksissa tai vartalossa. Nykyään 45v iässä kaikissa noissa vain vikoja.
Itse tykkään omasta ulkonäöstä meikillä ja ilman. Moniei tykkää ulkonäöstäni ilman meikkiä, mutta se onkin heidän ongelmansa.
Kyllä olen ja Miss Suomi -kilpailussakin pärjäsin. Olin myös Japanissa Miss International Queen -kisassa Vuotta en kerro, että ei tunnistettaisi.
En, olen ollut aina ruma ja siitä kiusattiin ala-asteelta asti, yläasteella kiusaaminen oli pahimmillaan.
Juu, enimmäkseen koen olevani ihan kaunis. Olen myös saanut kehuja ihan ulkopuolisiltakin, ihan ilman mitään taka-ajatuksia. Ja tämä siis vielä nyt 35v perheenäitinä.
Vierailija kirjoitti:
Juu. Akat oli tosi kateellisia.
Tämän olen huomannut. Joskus aikoinaan minua lyötiinkin ravintolassa. Kävi niin, että jonkun naisen mies haki minua tanssimaan. Käsirysy kävi niin pahaksi, että lähdin pois. Nujakka jatkui vielä ravintolan ovellakin. Näin sen, kun odotin taksia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen ja Miss Suomi -kilpailussakin pärjäsin. Olin myös Japanissa Miss International Queen -kisassa Vuotta en kerro, että ei tunnistettaisi.
Ei nyt millään pahalla, mutta melko surkea taso kisoissa on viime vuosikymmeninä ollut, jos et nyt sitten 80-90 luvuilla ole kisoissa ollut.
En. Olisi ollut ihanaa joskus kokea se. Nyt on myöhäistä.
N47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen ja Miss Suomi -kilpailussakin pärjäsin. Olin myös Japanissa Miss International Queen -kisassa Vuotta en kerro, että ei tunnistettaisi.
Ei nyt millään pahalla, mutta melko surkea taso kisoissa on viime vuosikymmeninä ollut, jos et nyt sitten 80-90 luvuilla ole kisoissa ollut.
Olen huomannut saman. Itse kuitenkin olen vanhempaa ikäryhmää.
Koen olevani kuin saunatonttu, lyhyt ja leveänenäinen, silti mieheni sanoo joka päivä sanoo "huomenta kaunotar" ja rakastavansa, eli päivittäin
Olen, ja se oli aika hämmentävää. Olin "ruma ankanpoika, josta tuli joutsen", siksi en ollut tottunut huomioon ja tuntui aina vähän vaikealta se ulkonäön kehuminen. Vähän se imartelikin, mutta tuntui sitten kuitenkin niin tyhjänpäiväiseltä ja ärsyttävältä, koska olihan minussa parempiakin asioita kuin ulkokuori. No, ja just kun olin vihdoin viimein tottunut, niin se ulkonäkö alkoikin jo pikku hiljaa rapistua...
Jälkeen päin ajatellen olisin varmaan voinut jotenkin nauttia ja ehkä hyötyäkin ulkonäöstäni, jos olisin osannut suhtautua siihen hyödykkeenä. Jotain pikkuasioita kyllä hyödyin, mutta saman verran koin häiriöitä. Plus miinus nolla. Olen edelleen sitä mieltä, että ulkonäköön kiinnitetään ihan liikaa huomiota ja yhä hullummaksi menee tämä maailma sen suhteen.
Olen mielestäni ihan nätti edelleen 37-vuotiaana. En ole koskaan ollut mikään tyrmäävä kaunotar, mutta olen aina pitänyt itseäni ihan ok näköisenä. Olen myös saanut kokea, miltä tuntuu, kun pidetään kauniina, esim. treffaillessa minua on kutsuttu kauniiksi. Olen opettaja, ja oppilaat kommentoivat ulkonäköä joskus epäasiallisestikin, mutta jos 13-vuotias teini kutsuu opettajaa kauniiksi, otan sen kohteliaisuutena.
Juu, kyllä. Kävin läpi ruma ankanpoikanen vaiheen.
Olin teininä paksu ja kaikki mittasuhteet niin naamassa kuin muuallakin täysin epäsuhteessa. Sitten siinä täysi-ikäistymisen aikoihin laihduin paljon ja kaikki piirteni alkoivat muutenkin löytää yllättävän hyvällä tavalla paikkansa. 20-30-vuotiaana olin todellinen katseiden kääntäjä ja nyt liki nelikymppisenä edelleen ihan ok, mutta ikä ja krooinen unettomuus alkaa painaa kasvoissa jo näkyvästi.
Eipä haittaa, ehdin kehittää muuhun kuin ulkonäköön perustuvan identiteetin ja on oikeastaan ihan miellyttävää alkaa taas katoamaan tapettiin.
Vierailija kirjoitti:
Juu, enimmäkseen koen olevani ihan kaunis. Olen myös saanut kehuja ihan ulkopuolisiltakin, ihan ilman mitään taka-ajatuksia. Ja tämä siis vielä nyt 35v perheenäitinä.
35 niin vähän etten kehtaisi edes mainita.
Kyllä.Joka päivä.