Lue keskustelun säännöt.
Oletko saanut kokea olevasi kaunis?
Kommentit (72)
En, mutta olisi varmasti ollut mukavaa kuulla kehuja edes ulkonäöstä. Kotona ei ole kehuttu mistään koskaan eikä niissä parissa nuoruuden parisuhteessakaan mies todellakaan ollut lepertelijä vaan pikemminkin suorasuu, joka muisti kyllä joka käänteessä kertoa kuinka vääränlainen ja vastenmielinen olen. Usein sai kuulla kuinka mua saa aina hävetä ja onko sun pakko olla tollanen ja näytätkin ihan vammaselta kun naurat. Tai kävelet. Tai panet pipon päähän..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enkä kaunis olekaan ainakaan ulkoisesti millään mittarilla. Tuskinpa sisäisestikään koska en ole koskaan ollut mitenkään suosittu vaan yksinäisyys on tuttua jo lapsuudesta asti.
Minä lapsesta lähtien ja aikuisena sain aina kuulla olevani kaunis rotunainen. Pitkät hoikat sääret ja hoikka siro vartalo sekä edelleen kauniit kasvot vielä pitkälti keski-iän ohittaneena. Kunhan pitää itsensä hoikkana ja huoliteltu ulkonäkö, se on siinä. Toki pituutta on 178 cm.
En, olen ihan taviksen näköinen mutta minua kiusattiin koulussa. Se jätti ikuiset arvet, peilikuvaani en viitsi edes katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole sanonut minua kauniiksi. Kehuin usein miestäni, mutta ei vahingossakaan sanonut mitään kaunista tai aina löysi jotain moittimisen aihetta. Oli itseään täynnä oleva kusipää. En tiedä miten jaksoin kaikki nuo vuodet häntä, olen onnellinen leski!
Koulukiusatun identiteetillä en koe ulkonäköä päällimmäiseksi ominaisuudekseni. Epävarmuuteni ei kääntänyt katseita nuorena. Minua kyllä joskus on kehuttu kauniiksi nuorempana ja mun mies kehuu ulkonäköäni edelleen. Ollaan viiskymppisiä. Mutta ulkonäköni on minulle ihan toissijainen juttu. En keskity siihen ollenkaan. On oikeastaan ihan sama miellyttääkö ulkonäköni muita vai ei. Jos minua kehutaan kivaksi, reiluksi tms. mukavaa, se tuntuu tosi hyvältä. Nuorempana ajattelin ulkonäköäni paljonkin, mutta vasta nyt tajuan, että olen päässyt vapaaksi ulkonäöstäni. Minun ei tarvitse näyttää miltään erityiseltä. Keskityn tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olenko kaunis omasta mielestäni vai muiden mielestä?
Tajuat kai että ne on eri asiat.
Itse en pidä itseäni erityisen kauniina. Siksi olen yllättynyt, kun on joku sanonut kauniiksi. Kivahan se on, ja itsekin lausun mielelläni kohteliaisuuden, mutta en voi jos se ei ole aito mielipide. Ihmisten on hyvä olla toisilleen ystävällisia, ja jokaisessa meissä on jotain kaunista.
Vierailija kirjoitti:
Koen olevani kuin saunatonttu, lyhyt ja leveänenäinen, silti mieheni sanoo joka päivä sanoo "huomenta kaunotar" ja rakastavansa, eli päivittäin
Ihana mies sulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ja kuulen nyt 47-vuotiaana kommentteja, kuinka voin vaan kaunistua entisestään. Itse huomaan vaan virheet
Kyllä olen. Nuorena pyydettiin osallistumaan kauneuskilpailuihin ja verrattiin Anne Pohtamoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muisto limudiskossa 15-vuotiaana. Kolme poikaa meni ohi. Yksi katsoi mua ja sanoi kavereilleen "toi oli ihan Armi Aavikon näköinen."
Tallensin tämän mielipiteen aivojeni kovalevylle kohteliaisuutena. Kotona katsoin peiliin ja totesin että on meissä vähän samaa näköä, vaikka Armi oli kyllä meikätyttöä kauniimpi😁
Harva mieskin saanut koskaan tuntea olevansa kyvykäs ja voimakas, naisen ideaalihan on kauneus, miehen voima, eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Muut tytöt tulivat aina juoksujalkaa kertomaan minulle kuinka heitä on kehuttu, epäilemättä siksi että tiesivät etten minä saa koskaan kehuja.
Toki sain näitä "olethan sinäkin ihan nätti" - säälikehuja, jotka eivät mieltä lämmitä. Toki nyt aikuisena kun värjään tukkaani ja meikkaan saan katseita ja kehuja, mutta tämähän ei ole minun ulkonäköni.
Älkää naiset pliis puhuko ulkonäöstä ne ja saamista ne kehuista, se on jotenkin säälittävää itse kehuja.
Mieheni totesi nähdessään minut ensi kertaa täysin alastomana, että olet täydellinen nainen. Siihen jäivät hänen kehunsa, enkä ole itsekään koskaan pitänyt itseäni kauniina. Olen jo ikäloppu, mutta kun olen aina liikkunut paljon ja painan aika vähän, niin näytän huomattavasti ikäistäni nuoremmalta. Sairaalassa erehtyivät helmikuussa arviossaan peräti 15 vuotta. Tämä nuorekkuus antaa nyt vähän tasoitusta eli kun tapaan ikätovereitani, saan aivan yllättäen kehuja ulkonäöstäni. Mukavalta se tuntuu, mutta vielä hauskempaa olisi ollut kuulla niitä sanoja nuorena.
Minulla on kasvot, joista saa meikkaamalla tosi kauniit tai sai, nyt olen jo vanhempi.
HIRVITTÄVÄÄ JANKUTUSTA KAUNEUDESTA! LOPETTAKAA JO!
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Muut tytöt tulivat aina juoksujalkaa kertomaan minulle kuinka heitä on kehuttu, epäilemättä siksi että tiesivät etten minä saa koskaan kehuja.
Toki sain näitä "olethan sinäkin ihan nätti" - säälikehuja, jotka eivät mieltä lämmitä. Toki nyt aikuisena kun värjään tukkaani ja meikkaan saan katseita ja kehuja, mutta tämähän ei ole minun ulkonäköni.
Älkää naiset pliis puhuko ulkonäöstä ne ja saamista ne kehuista, se on jotenkin säälittävää itse kehuja.
Sinä sen sanoit. Se ei ole sinun ulkonäkösi.
Olen edelleen kaunis. Kuvanihan olette jo nähneet kirjautuneena.
- mummo -
Parikymppisenä muistutin kuulemma nuorta Armi Kuuselaa. Ei moderneimpia kauneusihanteita, mutta ilmeisesti ainakin osan silmissä olin kaunis. Nyttemmin kahden Kuuselan kokoinen eivätkä kasvotkaan hehku niin kuin aiemmin hehkuivat. Silloin en tajunnut iloita kauneudesta ja vasta, kun sain ystävän exältä ilkeän vahingoniloisen kommentin, että on ikä tehnyt minullekin tehtävänsä tajusin, että kaipa joskus olin kaunis vaikken niin kokenutkaan.