Lue keskustelun säännöt.
Oletko saanut kokea olevasi kaunis?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Olen mielestäni ihan nätti edelleen 37-vuotiaana. En ole koskaan ollut mikään tyrmäävä kaunotar, mutta olen aina pitänyt itseäni ihan ok näköisenä. Olen myös saanut kokea, miltä tuntuu, kun pidetään kauniina, esim. treffaillessa minua on kutsuttu kauniiksi. Olen opettaja, ja oppilaat kommentoivat ulkonäköä joskus epäasiallisestikin, mutta jos 13-vuotias teini kutsuu opettajaa kauniiksi, otan sen kohteliaisuutena.
37. Odota 10-15 vuotta. 37 ei ole edes ikääntymistä. Esim. Prinsessa Diana kuoli 36-vuotiaana eli nuorena. Siitä on keski-ikäänkuin vielä kymmenisen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole saanut kokea enkä ole. Toisaalta olen tähän tottunutkin. Jos joku kehuisi ulkonäköä, pitäisi sitä heti kettuiluna.
Joo. On ihmisiä jotka pitävät minua kauniina, vaikken ole enää virallisesti nuori. Seurustelin aikoinaan valokuvaajan kanssa, hän tykkäsi kuvata minua
En koskaan nuorena, mutta nykyinen miesystävä katsoo minua kuin olisin maailman kaunein. Parempi vissiin myöhään kuin...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen ja Miss Suomi -kilpailussakin pärjäsin. Olin myös Japanissa Miss International Queen -kisassa Vuotta en kerro, että ei tunnistettaisi.
Höpsistä, jokainen missikisoja seurannut huomaa mikä kirjoituksessasi ei pidä paikkaansa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juuri muista. Eivät olleet piirini mitenkään ulkonäkökeskeisiä vaikka kaikki ihan kivannäköisiä....
Epäilen että täällä niitä jotka eivät ole koskaan saaneet kuulla vaan on ajateltu, että kyllä se itse tietää olevansa hyvännäköinen, ei semmosta tartte sille sanoa - tarvitseeko juuri kenellekään???
Kun näen vanhoja videoita niin olen täysin yllättynyt...
Nykyinen mieheni oli kai ensimmäinen joka sanoi mua kauniiksi, olin silloin 36v. Aloin tuntemaan itseni kauniiksi vasta 40+ iässä.
Siksi mulle oli suorastaan järkytys kun juttelin nuoruudenrakkauteni kanssa jokin aika sitten ja hän kertoi miten rakastui minuun kun näki 1. kerran. Olimme silloin 26v. "Sinä seisoit siinä oviaukossa ja valo kuulsi hiustesi läpi. Olit niin niin pieni ja kaunis!"
Miksi ei koskaan sanonut sitä minulle??? Ennenkuin nyt kun olemme eläkeläisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen mieheni oli kai ensimmäinen joka sanoi mua kauniiksi, olin silloin 36v. Aloin tuntemaan itseni kauniiksi vasta 40+ iässä.
Siksi mulle oli suorastaan järkytys kun juttelin nuoruudenrakkauteni kanssa jokin aika sitten ja hän kertoi miten rakastui minuun kun näki 1. kerran. Olimme silloin 26v. "Sinä seisoit siinä oviaukossa ja valo kuulsi hiustesi läpi. Olit niin niin pieni ja kaunis!"
Miksi ei koskaan sanonut sitä minulle??? Ennenkuin nyt kun olemme eläkeläisiä
Taas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on pyydetty malliksi, joten en varmaankaan ole ihan pahan näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Koen olevani kuin saunatonttu, lyhyt ja leveänenäinen, silti mieheni sanoo joka päivä sanoo "huomenta kaunotar" ja rakastavansa, eli päivittäin
Usko vain miestäsi. Hän sen parhaiten tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 vuotta olen mieheni silmissä ollut kaunis. Uskonko, no kauneus on katsojan silmissä, se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan nuorena kun kävelin kotiinpäin, 2 miestä hölkkäsi ohitseni ja kuulin kun toinen sanoi kaverille, olipa nätti nainen..
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen ja Miss Suomi -kilpailussakin pärjäsin. Olin myös Japanissa Miss International Queen -kisassa Vuotta en kerro, että ei tunnistettaisi.
Ja nyt vauva-palstalla.. Ei mene sinulla hyvin.
Järjellä tiedän etten ole erityisen kaunis vaan ihan tavallisen näköinen vikoineen päivineen, mutta oma mies saa kyllä tuntemaan itseni kauniiksi :). Nuorena sain kehuja muiltakin miehiltä yöelämässä ja sukulaisilta juhlissa yms, mutta en silti ajatellut että olisin erityisen kaunis. Ja vanhoja kuvia kun katsoo niin ihan perusnätti tavallinen nuori olin, nuorena tietysti kaikki on kauniita ja freesejä.
Yläasteella kuulin ihan riittävästi siitä, miten ruma olin. Ja olinhan minä varmaan sitäkin, näin objektiivisestikin arvioituna. Iho oli huono, olin tikkulaiha (tosin se kyllä oli ysärillä huomattavasti parempi kuin olla yhtään paksu) ja lauta. En myöskään ole mikään kovin kaunispiirteinen, ja valokuvissa yleensä epäonnistun tai näytän vähintäänkin oudolta. Olen välillä ajatellut, että on se onni, ettei tarvinnut olla teini insta-aikana...
Joka tapauksessa, noilta ajoilta minulle jäi ns. ruman identiteetti, enkä ole oikeastaan onnistunut pyristelemään siitä irti. Nään siis edelleen itseni ainakin keskimääräistä rumempana. Siitä syystä minun on ollut aina äärimmäisen vaikeaa ottaa vastaan päinvastaisia kommentteja itsestäni. Esimerkiksi ihan tuo lasten isä, vaikkei mikään superpinnallinen olekaan, niin sen tiedän, ettei hänen kanssaan olisi yhteen päädytty, ellen silmää miellyttäisi. Kaikki kehut ulkonäköön liittyen ovat saaneet aina lähinnä vaivautuneeksi, valokuviin en edelleenkään halua. Jos joudun kuvaan, kuvan katsominen saattaa jännittää niin, että sydän hakkaa.
Luulin nuorena olevani nätti, mutta nyt kun katson niin kaikki nuoret on nättejä!
Minulla oli aika hyvä itsetunto ja itseluottamus silloin. Luultavasti olin ihan tavallisen näköinen.
Nuorena mua pyydettiin osallistumaan kauneuskilpailuihin, mutta olin niin ujo, että en uskaltanut osallistua. Mua ei koskaan kukaan sanonut kauniiksi, vaikka olin kaunis. Nyt olen jo vanha harakanpelätti. Nuoruuskuvia katsellessa huomaan että olin todella kaunis, mutta en itse silloin sitä tiedostanut.