Miten toimii parisuhde kun mies hankkii paljon enemmän

Avioliitossa jaetaan kaikki, myös rahat. Pienituloisena olen kuitenkin elänyt säästeliäästi yhteisillä rahoilla. Matkoilla on käyty. 

Meilläkin jaetaan kaikki.

Tosin minä tienaan paljon paremmin kuin mieheni. 

Minusta ainoa reilu jako. Yhteiset rahat, yhteiset velat,  yhteiset lapset ja yhteiset menot & reissut.

Jos mies haluaa sinut mukaansa ja elämäänsä, hänen on ymmärrettävä että sinun tulosi eivät riitä samaan mihin hänen. Käytännössä mies maksaa.

Tyhmää jäädä avioliittoon jos rahaa ei käytetä yhteisesti vaan toinen joutuu kituuttamaan.

Meillä nainen opiskelee vielä ja itse käyn töissä. Tarkoittaa siis sitä, että yhdessä käydään syömässä unicafessa tai hesburgerissa ja paremmissa ravintoloissa käyn kavereiden kanssa. Helppoa.

Meillä mies on varakkaampi ja maksaa matkat. On sanonut että tälläinen tilanne on eikä kannata potea huonoa omatuntoa  vaan nauttia elämästä. Ei ole ongelma miehelle maksaa. Toki minäkin maksan mutta säästän sitten kauemmin.

Jokainen handlaa oman parisuhteensa miten parhaaksi katsoo. Ihan sama onko kyse rahasta, kokkauksista, siivoamisesta jne. Jos ei miellytä, niin se on moro. 

Nainen on hoora ..aina.

Miehen kannattaisi vaihtaa parempaan naiseen. Etsi tasoisesi mies.

Hyvin toimii, mies maksaa kaiken ja vietämme hyvää elämää. Toki meillä on pitkä avioliitto ja yhteiset lapset, jos uutena parina aloittaisi tällaisessa kuviossa, niin voisihan se mietityttää. Mutta jos miestä ei haittaa, hän haluaa kustantaa, niin mikset antaisi hänen tehdä niin? Jos taas mies vaatii kulujen jakamista tasan tai rahasta tulee sanomista, niin sinuna lähtisin suhteesta.

Et antanut paljoakaan tietoja suhteestasi, joten tässä kaikki mitä voi sanoa.

Meillä on ollut näin melkein koko avioliiton ajan 43 vuotta. DI + farmaseutti. Alussa oli kyllä niin päin, että vain minä tienasin, mies lopetteli opintojaan ja kävi intin. Myöhemmin miehen ura urkeni johtotehtäviin ja palkkaero repesi.

Aina meillä on ollut yhteinen elintaso. Kaikki tulot ovat tulleet yhteiselle tilille, siitä on maksettu kaikki menot ja joka kuukausi siirretty sama summa molempien rahastoihin tai muuhun säästöön. Myös kaikki omaisuus on hankittu 50/50. Kolme lasta on kasvatettu ja heille säästetty alkupääoma omaa asuntoa varten. Nyt ollaan eläkeiän kynnyksellä.

Rakkaus ja normaalissa suhteessa enemmän tienaava jakaa hyvinvointia sille vähemmän tienaavallekkin tai muuten se suhde olisi epänormaalia.

Kela laskee avopuolisotkin toistensa elättäjiksi eikä pelkästään avioliitossa elävät.

Se että avoliitossa ei ole avioliiton etuja niin on mielestäni tosi outoa että avoliittossa on elatusvelvollinen. Avoliitossa ei saa mitään etuja mutta on silti elatusvelvollinen. Mitään ei peri.

Jos avoliitossa ei olisi elatusvelvollisuutta ja saisi edes kohtuulliset aasumiskulut niin pieniä asuntoja vapautuisi paljon. Mutta veisikö sitten tuloja asuntosijoittajilta jotka tienaavat köyhillä.

Ap kirjoittaa parisuhteesta, suurin osa taitaa vastata avioliiton kannalta - siinä lienee eroa. 

Mielestäni olisi tärkeää ymmärtää, jos mahdollista, mitä enemmän ansaitseva osapuoli todella syvimmältään asiasta ajattelee. Raha on raadollinen elämänalue. Fiksuinkin ihminen saattaa ottaa sen lyömäaseekseen ristiriitojen tullen ja loukata toista osapuolta, jolle on kustantanut jotain, enemmän tai vain aika vähänkin.

Olen itse mielelläni antelias, mutta myös huomannut, että muut eivät tunne aivan  samoin. Joku ei voi ottaa vastaan mitään, ettei "velkaannu"; joku ei koskaan halua maksaa mitään, jos minäkin voin sen tehdä; joku panee välit poikki, kun hänen maksuvaikeutensa tai -haluttomuutensa tulee ilmi.

Jokainen tyylillään. Minä en voisi hyvällä omallatunnolla törsätä puolisoni tienaamia rahoja. Jos haluan elintasoa, niin pitää ensin hankkia tuloja. Tietysti yllättävissä tilanteissa voivat puolisot auttaa toisiaan taloudellisestikin.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus ja normaalissa suhteessa enemmän tienaava jakaa hyvinvointia sille vähemmän tienaavallekkin tai muuten se suhde olisi epänormaalia.

Kela laskee avopuolisotkin toistensa elättäjiksi eikä pelkästään avioliitossa elävät.

Se että avoliitossa ei ole avioliiton etuja niin on mielestäni tosi outoa että avoliittossa on elatusvelvollinen. Avoliitossa ei saa mitään etuja mutta on silti elatusvelvollinen. Mitään ei peri.

Jos avoliitossa ei olisi elatusvelvollisuutta ja saisi edes kohtuulliset aasumiskulut niin pieniä asuntoja vapautuisi paljon. Mutta veisikö sitten tuloja asuntosijoittajilta jotka tienaavat köyhillä.

Lomamatkat yms. ei kuulu elatuksen piiriin.

Vaikkeivät lomamatkat kuulu elatuksen piiriin niin rakkaus on antelias. Toisaalta vähemmän tienaavan ei tule olla ahne. Kohtuus.

Meillä puoliso tienannut aina mua paremmin, vaikka en itsekään ole pienituloinen. Jo seurusteluajoista lähtien hän on maksanut enemmän yhteisistä menoista kuten esim. ravintolassa syömisestä ja matkoista. Nykyisin mieheni maksaa huomattavasti enemmän em. asioista, mutta myös arjen elämisestä ja laskuista. Kummallakin on omat tilit, enkä edes tiedä paljonko mieheni tilillä on rahaa. Meillä on yhteiset lapset, jotka on myös kummankin ainoat lapset ja siis myös ainoat perilliset. He meidän omaisuuden ja rahat saa sitten joskus, joten ei ole loppujen lopuksi väliä kuinka paljon saavat mieheltäni tai multa. Avioehto meillä on avioeron varalta, ja se on täysin fine. Ymmärrän kyllä, että mies halusi turvata omaisuutensa ja tulevat perintönsä ennen kuin meni naimisiin kanssani. Meidän varallisuusero on vain niin iso, ja mä en myöskään tule saamaan juurikaan perintöä vanhemmiltani. (Koska he on olleet ihan pienituloisia duunareita, eikä heillä ole paljoa varallisuutta.) Toki hyödyn taloudellisesti tässä avioliiton aikana, mutta jos eroaisimme niin sitten pärjäisin kyllä yksinkin taloudellisesti, eikä mua haittaa etten saisi mieheni rahoja. Ei meistä kukaan mitään mukaansa saa täältä lähtiessään, joten kun pärjään taloudellisesti niin se riittää kyllä.

Aluksi menee hyvin ja puoliso maksaa kaiken. Sitten hän alkaa vaatia että menisi oikeisiin töihin.

Lopulta kun huomaa ettei koulutuksellani pääse ns. oikeisiin töihin ja saa kelvollista tulotasoa, niin toteaa että pitäisi jättäytyä kokonaan työelämästä pois, koska työttömänä olisin hyödyllisempi kotona ja minun ei kuulemma pitäisi antaa omaa aikaani halvalla työnantajille. Olen hitsaaja ja tytön nykyään puolison toiveesta. Hän maksaa kokonaan kaikki kuluni.

Kun aikaisemmin olin töissä, niin olin väsynyt ja lihoin. Näytin huonolta ja en jaksanut olla perheelleni läsnä. Nyt jaksan käydä aamusta salilla vaimoni ostamalla kuntokortilla ja jäsenyydellä. Siivota kodin ja tehdä terveellistä ruokaa perheelleni. Hakea lapset koulusta ja olla hyödyllinen. Työttömänä lähes samalla rahalla. Plus, vaimoni laittaa aina ruokarahaa tililleni että saan ostaa priimaa lapsille ja itselleni.

T: M46

Toimii hyvin kun velvollisuudet ja oikeudet jaetaan tasan. Mies ottaa velvollisuudet ja nainen oikeudet.

Ei toimi. Hanki tasoistasi seuraa.