Miten toimii parisuhde kun mies hankkii paljon enemmän

Meillä toimii hyvin. Ainoastaan lomat monimutkaisia, minulla ei ole varaa, eikä halua eikä aikaa lomiin, mitä mieheni ennen liittoa on viettänyt. En ole kieltänyt lähtemästä yksin, mutta ei ole innokas menemään. 

Puolisoni on rikas, hyvät tulot ja vanhaa rahaa. Silti hän ei tämän tästä syö ravintolassa, matkustele ulkomailla (työmatkat riittävät), tuhlaa rahojaan ja ostele kaikenlaista kivaa. Meillä syödään punalaputettuja tuotteita, ajetaan 2018 vuosimallin autolla, mökkeillään jos ehditään ja eletään aika lailla niukasti. Jos tulisi ero, elämässäni ei muuttuisi kuin osoite, meillä kun ei eletä sen parempituloisen tulojen mukaista elintasoa. Tämä ei ole hyötysuhde enkä keksi yhtäkään syytä sille, miksi miehen pitäisi maksaa siitä, että en aikoinani viitsinyt käydä kouluja ja jäin aika lailla matalapalkkaiseen työhön.

Avioliittolaissa ei sanota sanaakaan siitä, että parempituloisen tulee tarjota huonompituloiselle tämän vaatima elintaso, vaikka palstalla tällainen oletus on vallalla. Avioliitossa molempien tulot ja omaisuus ovat omat, avio-oikeus tulee kuvaan vasta liiton päättyessä.

Olen naimisissa ja mieheni tienaa 3-4 kertaa paremmin kuin itse. Meillä rahat kuitenkin yhteisiä. Tarkoitan lähinnä sitä, että kulut jaetaan suhteessa tuloihin. Näin minullekin jää omaa rahaa miehen maksaessa enemmän yhteisistä kuluista. 

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa ja mieheni tienaa 3-4 kertaa paremmin kuin itse. Meillä rahat kuitenkin yhteisiä. Tarkoitan lähinnä sitä, että kulut jaetaan suhteessa tuloihin. Näin minullekin jää omaa rahaa miehen maksaessa enemmän yhteisistä kuluista. 

Naisille yleensä ei tämä järjestely käy ja pienituloinen mies ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on rikas, hyvät tulot ja vanhaa rahaa. Silti hän ei tämän tästä syö ravintolassa, matkustele ulkomailla (työmatkat riittävät), tuhlaa rahojaan ja ostele kaikenlaista kivaa. Meillä syödään punalaputettuja tuotteita, ajetaan 2018 vuosimallin autolla, mökkeillään jos ehditään ja eletään aika lailla niukasti. Jos tulisi ero, elämässäni ei muuttuisi kuin osoite, meillä kun ei eletä sen parempituloisen tulojen mukaista elintasoa. Tämä ei ole hyötysuhde enkä keksi yhtäkään syytä sille, miksi miehen pitäisi maksaa siitä, että en aikoinani viitsinyt käydä kouluja ja jäin aika lailla matalapalkkaiseen työhön.

Avioliittolaissa ei sanota sanaakaan siitä, että parempituloisen tulee tarjota huonompituloiselle tämän vaatima elintaso, vaikka palstalla tällainen oletus on vallalla. Avioliitossa molempien tulot ja omaisuus ovat omat, avio-oikeus tulee kuvaan vasta liiton päättyessä.

Kuka huonompituloinen tässä on mitään vaatinut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa ja mieheni tienaa 3-4 kertaa paremmin kuin itse. Meillä rahat kuitenkin yhteisiä. Tarkoitan lähinnä sitä, että kulut jaetaan suhteessa tuloihin. Näin minullekin jää omaa rahaa miehen maksaessa enemmän yhteisistä kuluista. 

Naisille yleensä ei tämä järjestely käy ja pienituloinen mies ei kelpaa.

Mä en ymmärrä naisia, joille ei käy. Miksei? 

Minä olen hyvötuloinen ja varakas, mies pienituloinen ja varaton.

Ei tämä toimi pidemmän päälle. Kun menimme naimisiin, tuloeroa ei ollut, eikä se silloin haitannut, että mies muutti asuntooni, kun osallistui arjen kuluihin silti.

Nykyään minä elätän miestä, eikä se ole hauskaa kummallakaan. Tai en tiedä, onko se hauskaa miehen mielestä. Minusta se tuntuu jo aika ikävältä ja turhauttaa, että eikö mies oikeasti pysty ikinä alkaa tienaamaan normaalisti. Mies ehkä tuntee itsensä epämiehekkääksi tms, kun reagoi passiivis-aggressiivisesti kieltäytymällä kotitöiden tekemisestä, eikä hän ole halunnut lainkaan seksiä vuoteen.

On muuten tutkitusti niin, että jos nainen tienaa enemmän, mies pettää todennäköisemmin, koska hän jotenkin kierosti pönkittää sillä itsetuntoaan ja käyttää salaisesti valtaa parisuhteessa vaimoon nähden.

Olen aiemmin maksanut miehelle matkojakin, mutta en enää. Matkustan itsekseni silloin harvoin, jos matkustan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa ja mieheni tienaa 3-4 kertaa paremmin kuin itse. Meillä rahat kuitenkin yhteisiä. Tarkoitan lähinnä sitä, että kulut jaetaan suhteessa tuloihin. Näin minullekin jää omaa rahaa miehen maksaessa enemmän yhteisistä kuluista. 

Naisille yleensä ei tämä järjestely käy ja pienituloinen mies ei kelpaa.

Pienituloinen mies sitten hankkii vieläkin pienituloisemman naisen.

Meillä oli pitkään vaimo työttömänä ja opiskeli, sitten vielä kotiäitinä jonkin aikaa eli minä maksoin pääosan kaikista menoista mutta vaimo teki suuremman osan kotitöistä. Yhteinen elämä, yhteiset rahat. Nyt on poika päivähoidossa, vaimo tienaa suunnilleen saman kuin minäkin ja meidän on helppo säästää kun on totuttu pieniin menoihin.

Yleensäkin miehille ei ole ongelma jos kumppanin tulot on pienet, mutta se voi olla ongelma jos kumppanilla on tapana tuhlata rahaa, siinä käy helposti niin että mikään ei riitä. 

Ei toimi. Jossain vaiheessa AINA varakkaampaa alkaa suivimaan. Joko se ettei mitään voi tehdä  tai se että hän joutuu maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli pitkään vaimo työttömänä ja opiskeli, sitten vielä kotiäitinä jonkin aikaa eli minä maksoin pääosan kaikista menoista mutta vaimo teki suuremman osan kotitöistä. Yhteinen elämä, yhteiset rahat. Nyt on poika päivähoidossa, vaimo tienaa suunnilleen saman kuin minäkin ja meidän on helppo säästää kun on totuttu pieniin menoihin.

Yleensäkin miehille ei ole ongelma jos kumppanin tulot on pienet, mutta se voi olla ongelma jos kumppanilla on tapana tuhlata rahaa, siinä käy helposti niin että mikään ei riitä. 

Todellakin nähnyt niin paljon sellaista että naisen pitää elää yli varojen ja kun miehellä ei ole varaa maksaa niin erotaan. Sitten saa yhteiskunnan tuet ja tukia tulee ikkunoista ja ovista sisään.

30 vuotta avioliittoa takana 

- ensimmäiset 5 vuotta mies opiskelija ja minä olin töissä ja maksoin kaiken

- pikkuhiljaa mies rupesi tienaamaan paremmin kuin minä ja rupesi maksamaan isomman osan perheen kuluista 

- äitiys- ja hoitovapaan aikoina mies maksoi melkein kaiken

- sitten mies jäi työttömäksi ja melkein 2 vuoden ajan minä maksoin melkein kaiken

Nykyään tulotasoissa ei isoa eroa ja molemmat maksaa n 50% menoista. 

Kaikenlaisia rahallisia variaatioita on siis vuosien varrella ollut ja mikään ei ole ollut ongelma sillä asenne molemmilla on aina ollut se että kaikki on yhteistä. Ei tulisi mieleenkään elää niin, että toisella olisi varaa vaikka matkustaa ja toisella ei

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi. Jossain vaiheessa AINA varakkaampaa alkaa suivimaan. Joko se ettei mitään voi tehdä  tai se että hän joutuu maksamaan.

Ei mene noin. Olen erittäin hyvätuloisen lentäjän vaimo, naimisissa olemme olleet parikymmentä vuotta. Yhteisestä sopimuksesta minun vastuullani on ollut perheen ja kodin hoito mieheni todella epäsäännöllisen työn vuoksi: Teen osa-aikatyötä matalapalkka-alalla, joten tienestini eivät päätä huimaa, mutta haluan kuitenkin tehdään myös ansiotyötä, vaikka pärjäisimme ilmankin sitä. Meillä siis ainakin toiminut tämä systeemi, että isompi palkkaisen tuloilla pääasiassa eletään. 

Meillä mies tienaa reilusti enemmän ja maksaa kaiken. Kiitokseksi olen hoitanut kodin ja lapset, mahdollistanut hänen kovan työnteon. Kun lapset kasvoivat palasin työelämään. Teen puolikasta. Meillä ei ole avioehtoa.

Hyvin toimii, parempituloinen maksaa enemmän kaikesta ja esim ostaa isomman osuuden asunnosta/talosta jne. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mies haluaa sinut mukaansa ja elämäänsä, hänen on ymmärrettävä että sinun tulosi eivät riitä samaan mihin hänen. Käytännössä mies maksaa.

Sain aloituksesta käsityksen, että miehellä ei ole mitään maksamista vastaan vaan AP ei sitä halua.

Ei ole toisen isommat tulot vaivanneet kun kumpikin elelee hyvin kohtuullista elämää. Toki minä jätän pienituloisena esim harrastusmaksut minimiin enkä hassaa kampaamoissa, vaatekaupoissa tai muuten turhuuteen. Emme kumpikaan ole matkustelijoita tai näyttäytyjiä. Diiliin toki kuuluu että hoidan isomman osan kotitöistä mutta sen teen mielelläni kahden aikuisen taloudessa. Saapa tehdä oman maun mukaan :).

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi. Jossain vaiheessa AINA varakkaampaa alkaa suivimaan. Joko se ettei mitään voi tehdä  tai se että hän joutuu maksamaan.

Eihän se sitten ole varakas.

Jos toinen on pelkästää  ns duunari, niin kannattaa jättäytyä työttömäksi ja tehdä sen verran duunia että saa sen ansiosidonnaisen. Paljon järkevämpää kun on koti siistinä ja ruokaa valmiina sekä lapset saa parhaimman valvonnan ja kasvatuksen.

Eriasia on jos on kaksi duunaria, niin sitten ei auta kuin käydä duunissa. Jos toinen on esimerkiksi lääkäri, niin pelkästään hänen tuloilla ja ansiosidonnaisella pärjää vallan järkevästi. Tyhmää olisi mennä töihin ja väsyttää itsensä halvalla.

Meillä on sen verran iso tuloero, että pidän aivan luonnollisena sitä että meillä on omat tilit. Asuntolaina on yhteinen, pian pois maksettu, mutta muuten kaikki on ns. omaa. Molemmat ollaan esim. ostettu omat autot käteisellä, sellaiset mihin on varaa. Minä ajan kymppitonnin autolla ja mies sitten vähän kalliimmalla. Lomilla käydään niin peruskohteissa, että molemmilla on niihin varaa. Kumpikin sijoittaa mitä sijoittaa, sen mukaan paljonko jää. En näe, että mieheni pitäisi minulle luovuttaa siivua omasta palkastaan vain siksi, että ollaan satuttu menemään avioliittoon. Lasten kalliimpia juttuja ja harrastukset maksaa mies, se on mulle ok. Ja tulot on minä 3300, mies päälle 12000.