Sukuseura kyselee mukaan toimintaan

Niinhän se on: ihmisillä on erilaisia mielenkiinnon kohteita. Turha siitä tehdä numeroa.

Olin kerran sukutapaamisessa. Oli esityksiä ja kerrotiin pikkukalle vitsejä. Serkku ihmetteli happamasti, että kuuluuko pikkukallekin meidän sukuun.

Olen itse yhden sukuseuran hallituksen puheenjohtaja, ja kyllähän sukuseuratoiminnalla menee tätä nykyä sen verran surkeasti että kaikkia keinoja varmasti yritetään toiminnan aktivoimiseksi.

Me olemme jo alistuneet ja ajattelimme ensin lopettaa kaiken toiminnan ja sitten kahden sukukokouksen jälkeen koko seuran.

Aika aikaa kutakin.

Sukuseuroja pistää usein pystyyn joku sukujuuristaan kiinnostunut henkilö. Joka sitten saattaa alkaa myös käyttämään asiaa väärällä tavalla omaksi hyödyksi ja siihenhän riittää letkun luonteen omaaville kun on vain  sama sukunimi. Tähän on törmättiin  aikanaan. Yksi isälleni täysin tuntematon kaukainen sukulainen vieraili oikein yökylässä monta kertaa vanhempieni luona kun teki niin kovasti niitä tutkimuksiaan. Isä oli asiasta kiinnostunut ja heltynyt sitten tarjoamaan yöpaikankin. Mitään kummempaa ei saanut aikaan parin kesän aikana tehdyistä haastatteluista kuin jonkun ohuen pikkulehden. Oli sukuselvityksen varjolla majaillut muidenkin luona päiväkausia eli käytti vain hyväksi vanhoja hyväuskoisia ihmisiä. Onneksi vanhempani hoksasivat että mikä lokkeilija se äijä oli niin kun oli taas yrittänyt tulla kylään, niin kieltäytyivät. Oli vielä ollut niin källi että esitti vastavierailukutsuja muka omalle mökilleen mutta enempää ei ollut kertonut mökistä mitään. Teki Kainuun tienoilla tätä ns. sukututkimustaan aikanaan ja joku muukin saattaa muistaa tämän, sukunimi alkoi O-kirjaimella mitä muka selvitti.