minä ja vauva oksennustaudissa. onko ok perua miehen lasten viikonloppu meillä?

kyllä lähiäitiä toisaalta. Ihan älytöntä syyttää häntä huonoksi äidiksi. Jos on miehen vuoro huolehtia lapsista ja hakea ne tms, niin siitä pidetään kiinni.

Minullakin on eksän kanssa niin tulehtuneet (JA SYYSTÄ) välit, että en joustaisi tippaakaan. Niin makaa kuin petaa.

Tuli aika selväksi, että se on lähiäiti, joka ei jousta eikä ajattele yhtään. Vähät siitä, että lapset saavat oksennustaudit, kunhan tämä pyhä äiti saa tahtonsa läpi.

Lapsilla toki pitäisi olla oikeus tavata etävanhempaa, mutta mitään velvollisuutta isällä ei ole lapsistaan välittää.



Lapsi parat, ei voi muuta tässä tapauksessa sanoa. Pettymys, kun isä ei taaskaas ole kotona ja sitten vielä vielä väkisin sairastutetaan.

Oman itses, mutta myös miehen lasten takia. Ei kannata varta vasten hakea tautia.

kyllä lähiäitiä toisaalta. Ihan älytöntä syyttää häntä huonoksi äidiksi. Jos on miehen vuoro huolehtia lapsista ja hakea ne tms, niin siitä pidetään kiinni.

Minullakin on eksän kanssa niin tulehtuneet (JA SYYSTÄ) välit, että en joustaisi tippaakaan. Niin makaa kuin petaa.

Niitä retuutetaan kodista toiseen vaikka kuinka sairaina, pääasia ettei paska exä vaan saa yhtään mitään etua mistään. Sovitusta pidetään kiinni vaikka se ei olisi mitenkään lapsen etu.

Lapset ovat teille vain pelinappuloita ja koston välineitä.

Onko aivan mahdoton ajatusleikki sellainen, että etävanhempi puolisoineen ottaa lapset mielellään luokseen JA se on myös lähivanhemman vapaa?

asia mikä myös tässä ketjussailmenee on ajattelutapa, että lasten tulo etävanhemmalle on lähivanhemman vapaa viikonloppu. Onhan se sitäkin, mutta ajatuksena, että etät ajattelevat asian näin päin eikä siten, että se on lasten isä/äitiviikonloppu.

Jotenkin saa sellaisen kuvan kuin etällä olisi suurikin uhraus ottaa lapsensa viikonlopuksi. Se lähi kun kuitenkin pyörittää sitä arkea ja on taatusti vapaansa ansainnut. Samoinhan voisi etästä ajatella, että hällä on poikkeuksetta jatkuvat viikkovapaat....

Turha kuitenkin sitten jälkikäteen syytellä sinua, jos saavat tartunnan. Tosin voihan sinulla olla jotain ruokaperäistäkin vaivaa, ei koskaan tiedä.

jos äidillä olisi menoa, hän olisi sen varmaan ilmoittanut. töitä ei hänellä voi olla, koska ei käy töissä. äidillä myös uusi mies, eli varmaan hänkin voisi auttaa, JOS äidillä jotain suunnitelmia olisi. mielestäni vanhempana on vain hyväksyttävä se tosiasia, että menojaan voi joskus joutua lastensa takia siirtämään/perumaan. ap

Mä en käsitä tätä ajattelua, että eromalla automaattisesti saa säännöllisesti "omaa aikaa".

Mulle ei tulis mieleenkään, ettenkö antaisi mieheni lapsille 100% itsestäni kun he ovat meillä. Vaikka tulevatkin ensi sijaisesti isänsä luo, ollaan me perhe silloin kun lapset ovat meillä. Jos he ovat sairaita, heitä hoidetaan. Miten voi olla niin mahdotonta aikuisten tulla toimeen keskenään? Eikö lasten etu merkitse mitään? Mitä sitten vaikka toinen käyttäisi joskus kiltteyttä hyväkseen tai tekisi asiat "väärin" eli erilailla? Ei aina tarvitse olla oikeassa vaikka olisikin. Ja elämä se on eksälläkin, totta kai hoitoapu pitää löytyä sen vanhemman piiristä, minne lapset ovat menossa, mikäli vuoroa ei pysty vaihtamaan!

.

Se jolla on suuremmat oikeudet, sillä myös suurempi vastuu, vaihda osia lasten isän kanssa jos haluat sitä paeta, minä en. t:lähiäiti

Poistin tuosta tuon minun oman tilitykseni koska muuten lainausketjusta olisi tullut liian pitkä. Sen minun kokeman voi lukea tuolta ylempää.

Kerrotaan nyt sitten:

kirjoitan todellakin vanhasta asiasta. Tapaamiset eivät meillä enää ole lainkaan ajankohtaisia.

Mieheni exä, lasten lähiäiti, teki päivätyötä. Viikonloput vapaat.

Hän ei halunnut minua lastensa elämään. Minä olin hänelle kait joku uhka.

Kun lapset kasvoivat, he kertoivat, että äiti oli kertonut heille elämän totuuksia: minä en ole heidän äiti, minulle pitää olla ilkeä - ja sitten tivannut, mitä ilkeää ovat tehneet ja lasten väittämän mukaan suuttunut, jos se ei ollut tarpeeksi ilkeää... Käski kiusata meidän yhteistä lasta, joka oli aivan vauva.

ja kyllä minä joka tapaamisen aikana ja sen jälkeen kovassti ihmettelin lasten käytöstä. Meidän yhteisen lapsen itkettäminen loppui vasta sitten, kun lapsi oppi puhumaan niin paljon, että tuli kertomaan. Enää eivät suloiset isin prinsessat voineet sanoa silmät suurina: "emmä tiä mikä sillä on, mä tulin tähän ja sit se vaan alkoi itkee"

Äiti oli opastanut lapsiaan, mikä on isän todellinen perhe: se on hän ja heidän yhteiset lapset (siis se eroperhe). Minä ja meidän ytheinen on vain korvike koska isä menetti oikean perheensä (´miehen exä oli se joka halusi eron)

Tapaamisten suhteen ei ollut joustoa lainkaan. Lapset tulivat tapaamiselle sairaana. Se on tylsää lasten kannalta. Vaikka isän luona oli oma huone ja sänky, he olivat pieniä ja kaipasivt kotiin.

Jos isällä oli menoa, tapaamista ei voinut vaihtaa. Kuitenkin kun hän itse halusi vaihtoa, se sopi lähestulkoot aina meille. Joku poikkeus vuosien varrella oli, mutta meidän maailmamme ei ole kiveen hakattu, siinä voi joustaa ja tehdä kompromisseja. Miehen exän maailmassa ei. Minusta se ei ole lastenkaan etu.

Näinkö sinäkin toimit omien lastesi kanssa?

En ymmärrä mitä tarkoitat, vaihda osia lasten isän kanssa??

Minullakin on lapsia, olen itsekin ollut yh eli lähihuoltaja lapsilleni ja laittanut heidät tapaamiselle isälleen.

En laittaisi sairasta lasta tapaamiselle. Se ei ole kenenkään etu.

Tapaamiset soviittiin lasten isän kanssa, hänen aikataulunsa mukaisesti, ja jos ylimääräisiä ihmisiä valjastettiin mukaan, ne olivat lasteni isovanhemmat, ei miehen uusi kumppani. Hän sai olla siinä just niin paljon kuin halusi, mutta hänen tehtävä ei ollut ottaa lomaa ja huolehtia lapsistamme.

Kuten sanoit, se jolla on suuremmat oikeudet, sillä on suurempi vastuu ja erokuvioissa tämä osa biologisilla vanhemmilla. Ei sillä uudella puolisolla, jolla ei ole oikeuksia lainkaan. Miksi hänellä pitäisi olla velvotteitakaan?

ymmärsit ilmeisesti TÄYSIN väärin viestini, jota EI ollut tarkoitettu suinkaan moitteeksi ap:lle:)

kun isä hoitaa.

Jos lasten äiti voi joskus soittaa teille ja pyytää ottamaan lapset, koska hän on liian kipeä hoitamaan heitä, niin kyllä nyt voit pyytää vapautusta hoitovuorosta.

Jos lasten äiti voi joskus soittaa teille ja pyytää ottamaan lapset, koska hän on liian kipeä hoitamaan heitä, niin kyllä nyt voit pyytää vapautusta hoitovuorosta.

Ei ap:lla ole mitään "hoitovuoroa". Ääliö.

OLISI KIVA TIETÄÄ!!

että mies ilmoitti exälleen, että meille eivät voi tulla. Exä vain totesi, että tuo silti. Mies sanoi, ettei meillä ole ketään kotona, eikä lapsia voi tuoda.



Exä olisi voinut viedä lapset miehen äidille, mutta ei halunnut. Yritimme järjestää myös muita hoitopaikkoja, mutta ei onnistunut. Äidin äiti oli äidin mukaan töissä, mutta muualta kuulimme, että oli kyllä ollut ihan kotosalla...



Yritimme myös kysyä, onko exällä jotain menoa, että jos siksi aikaa sitten tulevat tänne vaikka DVD:tä katsomaan tai pihalle leikkimään (ikkunasta pystyy hyvin valvomaan). Ei vastannut tähän millään tavalla.



Tänään ilmoitettiin, että huomenna sopisi lasten tulla, jos uskaltaa, koska meillä on olo ollut suht ok tänään. Miehellä vapaata ainakin ma, mahdollisesti myös ti. Ei sovi. Mies kysyi, sopisiko ensi viikonloppu. Exä ei enää vastannut mitään. huoh. kyllä on vaikeeta.



Mutta siis eivät tulleet lapset tänne.



ap

Parempi lapsille etteivät sairastu. Vaikeaahan tuo varmasti on, mutta mietippä myös miehesi exän kannalta! Hän ei voi suunnitella itselleen (ja miesystävälleen) MITÄÄN menoja isäviikonloppujen ajaksi ellei varmista muutakin hoitopaikkaa. Mistä sitä tietää vaikka sairastaisitte seuraavanakin tapaamisena? Tai lapset? Yhteisiksi viikonlopuiksikaan ei voisi suunnitella lasten kanssa mitään, koska etä saattaakin sitten juuri silloin haluta tavata. Se taas kun ei käy, niin taas olet huono äiti. Tätä olen ystäväni kohdalla seurannut pitempään enkä ymmärrä, en! Ystäväni pitäisi aina olla joustamassa, hoitaakin lapset silloin kun isälle ei käykkään, mutta olla antamassa silloin kun isä keksiikin haluta tavata. Ikään kuin ystävälläni ei omaa elämää saisi ollakkaan, vaan kaikki rytmittyy edelleen exän mukaan, ikään kuin eroa ei olisi ollutkaan.



Minunkin mielestäni teidän tapauksessanne olisi ollut isän velvollisuus järjestää hoitopaikka lapsille ja viedä heidät sinne. Olisi sitten edes sen verran ehtinyt lapsiaan tavata.

uusperhettä, eikä tule, mikäli se minusta riippuu!!!



Ja uskomattomia juttuja taas täällä. Ensinnäkin, jos meidän ydinperheessä minulla on menoa viikonloppuna (olen suunnitellut kaikkea kivaa omaa ohjelmaa) ja mies sairastuu oksennustautiin, en HETKEÄKÄÄN epäröi vaan peruutan totta kai omat menoni ja jään hoitamaan perhettä. Eikö kuka tahansa normaali ihminen toimisi näin? Miten sitten tuon exän, tai ylipäätään lähiäidin, omat menot ovat ykskaks niin paljon tärkeämmät, että lapset viedään oksentavan äitipuolen luokse??? Ei mene kyllä mulla jakeluun. Ja tosiaan, jos miehellä on töitä, ei hän voi jäädä pois töistä siksi, että mulla olis jotain menoa tai vaikka mulla olisi oksennustauti. Miten tämä kaikki muuttuu sitten eron jälkeen?



Huh, eipä käy kateeksi teitä eronneita ja uusperheitä! Musta ei olis kyllä toisten lapsia hoitamaan, omissani on ihan tarpeeksi.

Parempi lapsille etteivät sairastu. Vaikeaahan tuo varmasti on, mutta mietippä myös miehesi exän kannalta! Hän ei voi suunnitella itselleen (ja miesystävälleen) MITÄÄN menoja isäviikonloppujen ajaksi ellei varmista muutakin hoitopaikkaa. Mistä sitä tietää vaikka sairastaisitte seuraavanakin tapaamisena? Tai lapset? Yhteisiksi viikonlopuiksikaan ei voisi suunnitella lasten kanssa mitään, koska etä saattaakin sitten juuri silloin haluta tavata. Se taas kun ei käy, niin taas olet huono äiti. Tätä olen ystäväni kohdalla seurannut pitempään enkä ymmärrä, en! Ystäväni pitäisi aina olla joustamassa, hoitaakin lapset silloin kun isälle ei käykkään, mutta olla antamassa silloin kun isä keksiikin haluta tavata. Ikään kuin ystävälläni ei omaa elämää saisi ollakkaan, vaan kaikki rytmittyy edelleen exän mukaan, ikään kuin eroa ei olisi ollutkaan. Minunkin mielestäni teidän tapauksessanne olisi ollut isän velvollisuus järjestää hoitopaikka lapsille ja viedä heidät sinne. Olisi sitten edes sen verran ehtinyt lapsiaan tavata.

Mä oon luullut, että on ihan normaali lapsiperheen ominaisuus, että a) ei voi juuri suunnitella mitään menoja, koska joku kuitenkin sairaana. b) jos on jotain pakollista, pitää varmistaa myös varahoitopaikka. c) ei vaan mee niinkuin strömsössä!!

ja lapsi on jo 15-vuotias, silti hänen on tultava joka toinen viikonloppu meille, halusi tai ei. Kuukausi sitten sai meiltä oksennustaudin, koska tuli vaikka ilmoitimme sairaudesta. Äidin mukaan ainahan niitä on liikkeellä...

Parempi lapsille etteivät sairastu. Vaikeaahan tuo varmasti on, mutta mietippä myös miehesi exän kannalta! Hän ei voi suunnitella itselleen (ja miesystävälleen) MITÄÄN menoja isäviikonloppujen ajaksi ellei varmista muutakin hoitopaikkaa. Mistä sitä tietää vaikka sairastaisitte seuraavanakin tapaamisena? Tai lapset? Yhteisiksi viikonlopuiksikaan ei voisi suunnitella lasten kanssa mitään, koska etä saattaakin sitten juuri silloin haluta tavata. Se taas kun ei käy, niin taas olet huono äiti. Tätä olen ystäväni kohdalla seurannut pitempään enkä ymmärrä, en! Ystäväni pitäisi aina olla joustamassa, hoitaakin lapset silloin kun isälle ei käykkään, mutta olla antamassa silloin kun isä keksiikin haluta tavata. Ikään kuin ystävälläni ei omaa elämää saisi ollakkaan, vaan kaikki rytmittyy edelleen exän mukaan, ikään kuin eroa ei olisi ollutkaan.

Minunkin mielestäni teidän tapauksessanne olisi ollut isän velvollisuus järjestää hoitopaikka lapsille ja viedä heidät sinne. Olisi sitten edes sen verran ehtinyt lapsiaan tavata.

Olihan ap tarjonnut useampaakin paikkaa varahoitopaikaksi?

Tämä ex on ilmeisesti aika erikoinen persoona, mutta varmasti joskus ympyrä sulkeutuu hänenkin kohdallaan ja kaikki omat temput tulee vastaan!



En kyllä ymmärtänyt, miksi miehesi sanoi ettei teillä ole ketään kotona? Jos sinä olit sairaan lapsenne kanssa. Teidän pitää oppia sanomaan hänelle suoraan asiat, ja hänen on vain tyydyttävä siihen.



Tsemppiä teille!

ihan tosissasi tätä? miten aikuinen ihminen ja ÄITI ei pysty tälläistä päätöstä tehdä ilman että kysyy netistä???



kovasti ollaan vauva ja kaksplussa laisiahaukuttu muulla heidän typeristä kysymyksistä mutta enpä tiennyt että näin hölmöjä kysellään.



laittaa vaan ihmetyttämään minkälaiset ihmiset nykypäivänä niitä lapsia oikeen väsää...



ja sekin että kuka idiootti tulee edes oksennustaudissa nettiin, keskittyisit nyt vain itsesi ja vauvan hoitamiseen...

ja vastaus kysymykseesi, totta kai perut, ethän halua miehesi lapsia tuohon paskatautiin sairastuttaa!

En jaksanut lukea viestiketjua kokonaan, mutta lukaisemani tilanteet vaikutttivat kovin tutuilta. Lapset tulevat isälleen, mutta tosiasiassa tämä ns. isä juoksentelee viikonlopun harrastuksissaan ja lapset jäävät minun vastuulleni. Kun ilmoitin ettei tällainen peli vetele, vedettiin esiin syyllistämiskortti - "Sinä et pidä lapsistani".

Lopputulema on monien riitojen jälkeen se, että lapset tulevat meille edelleen silloin kun ex-vaimo tarvitsee vapaata, joten muutoksia ilmaantuuu jatkuvasti. Lasten kunto on mitä sattuu ja usein tulevat kipeinä ja nälkäisinä. On harmillista havaita ettei noista lapsista välitä kumpikaan vanhemmistaan, mutta toisaalta en kyllä koe että minun tehtäväni on heitä hoitaa. Olen ratkaissut asian niin, etten puutu heidän tekemisiinsä. Lapset tulevat ja menevät ja jos minun varaani yritetään jotakin laittaa, minulle on viime vuosina ilmaantunut juuri samaan aikaan  "menoja". Tiedän, että tämä on monesta väärin, mutta hallitseva ja vahvatahtoinen mies ex-vaimoineen ja tenavineen ottaa minusta muuten kaiken irti, joten jotenkin on puolensa pidettävä. Jatkuva riitelykin vie voimia eikä tämä porukka osaa koskaan katsoa asioita minun kannaltani. Ajoittain tuntuu, että olen pelkkä hyväksikäytetty hölmö, joten voitte arvata että suhteen kestävyys on ajoittain vaakalaudalla.