Lue keskustelun säännöt.
Täysi-ikäinen tytär pahoittaa mieleni
06.04.2024 |
Lähes aina kun näämme. Emme näe edes joka kuukausi kun asutaan kaukana.
Odotan aina innolla että voimme olla yhdessä ja olen mahdollisimman kiva ja ystävällinen ja positiivinen, että meillä olisi kivaa.
Kuitenkin hän aina muiden kuullen kaivaa jonkun asian menneisyydestä, negatiivisen asian, josta alkaa valittaa tai muuten vaan tuo esille. Joskus hymyillen saattaa sanoa jotakin joka saattaa häpäistä mua.
Olen aina koittanut unohtaa ja antaa anteeksi, koittanut ymmärtää häntä, mutta nyt kun taas teki näin, ja lähdin itkien kotiin, kun kiva hetki muuttuukin yhtäkkiä negatiiviseksi, niin ei tee mieli pitää yhteyttäkään enää hetkeen.
Olin suunnitellut hälle yllätyssynttäreitä sukulaisten kesken, mutta nyt mietin, että jos hän lohkaiseekin taas jotain ikävää kaikkien kuullen. Olen hälle aiemmin sanonut, että en halua muistella aikoja ex mieheni kanssa, koska ne ajat on jättäneet muhun traumoja. Siltikin niitä pitää tuoda esiin, vaikka en halua puhua niistä.
Hän on ikävästi puhunut minun isällenikin, vaikka hän auttaa tytärtäni paljon.
Hän on ihana nuori nainen, mutta ei näytä ymmärtävän, että hänen seuransa ei välttämättä ole kovin mukavaa aina, mikä on surullista, kun harvoin näämme.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Nolo aloitus, trolli
Ei välttämättä ole trolli. Itselläni vähän samanlaisia ajatuksia suhteessa yhteen myös jo aikuiseen tyttäreeni.
Käyttäydyn hänen seurassaan varoen, koska hän saattaa töksäytellä ja arvostella minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas äiti on tuollainen. Saa minut itkemään ja joudun pyytämään häntä poistumaan.
Olet aikuinen ihminen ja siten itse vastuussa omista tunnetiloistasi. On huonoa vanhemmuutta ja henkisen kypsyyden puutetta käyttää omaa lastaan tunteiden säätelyn välineenä.
"Olen hälle aiemmin sanonut, että en halua muistella aikoja ex mieheni kanssa, koska ne ajat on jättäneet muhun traumoja. Siltikin niitä pitää tuoda esiin, vaikka en halua puhua niistä."
Joo. Ja ne ajat olivat sitten varmaan yhtä juhlaa tyttärellesi vai???? Sinä olit kuitenkin siinä tilanteessa aikuinen ja sinun tehtäväsi oli suojella lastasi ja tehdä äijästä ex paljon aiemmin kuin teit. Mutta sinä vain jäit suhteeseen ja aiheutit ties mitä pitkäkestoista haittaa tyttärellesi.
Ja nyt kun hän haluaa käydä asioita läpi ja tosiaan, syyllistää sinua (mihin hänellä on täysi okeus!!) niin sinä et pysty kuuntelemaan kun olet niin kovin heikko ansarikukka ja alat itkeä.
Häpeäisit.
Vierailija kirjoitti:
Olet aikuinen ihminen ja siten itse vastuussa omista tunnetiloistasi. On huonoa vanhemmuutta ja henkisen kypsyyden puutetta käyttää omaa lastaan tunteiden säätelyn välineenä.
T. tytär
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos molemmilla traumoja menneisyydestä, niin voisitte hakeutua molemmat tetapiaan. Se on ihan hyvä tapa käsitellä asioita, jotta menneet eivät ala liikaa häiritä nykyisyyttä. Vauva-palsta ei ole paras paikka käsitellä näitä asioita, jos nyt haet vertaustukea tms.
Vierailija kirjoitti:
"Olen hälle aiemmin sanonut, että en halua muistella aikoja ex mieheni kanssa, koska ne ajat on jättäneet muhun traumoja. Siltikin niitä pitää tuoda esiin, vaikka en halua puhua niistä."
Joo. Ja ne ajat olivat sitten varmaan yhtä juhlaa tyttärellesi vai???? Sinä olit kuitenkin siinä tilanteessa aikuinen ja sinun tehtäväsi oli suojella lastasi ja tehdä äijästä ex paljon aiemmin kuin teit. Mutta sinä vain jäit suhteeseen ja aiheutit ties mitä pitkäkestoista haittaa tyttärellesi.
Ja nyt kun hän haluaa käydä asioita läpi ja tosiaan, syyllistää sinua (mihin hänellä on täysi okeus!!) niin sinä et pysty kuuntelemaan kun olet niin kovin heikko ansarikukka ja alat itkeä.
Häpeäisit.
Käydä asioita läpi, töksäyttelemällä muiden aikana kaikenlaista? Outo tapa keskustella ja läpikäydä asioita, mä oon kuvitellut että vaikeista asioista jutellaan kahden kesken eikä muiden ihmisten aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmillista. Ehkä olette erilaisia ja eri toiveet. Jospa yrität liikaa. Osa lapsista ei halua mitään toisen väkisin järjestämää tai sukujuttuja. Jos asiaan liittyy muita, se ei ole kaksin kohtaaminen. -Joillakin on taas niin päin että asperger-vanhempi (vai kenties kaveri) voi yhtäkkiä sanoa jotain hyökkäävää ja jos yrittää sanoa itse jotain selitykseksi, toinen puhuu päälle ja kokee että häneen on hyökätty. Ja toinen on syntipukki. Vanhempi ymmärtää sanomiset erilailla kun ne on sanottu. Ja ei osa pysty olemaan vanhemman kanssa tekemisissä sitten, kun joutuu pelkäämään. Kemiat eivät kohtaa. Osa vanhemmista haluaa kai elää omaa elämäänsä ja aikuinen lapsi omaansa. Väärinkäsityksiä tulee helposti. Vaikka tuo olikin nyt eri esimerkki kuin teillä. Itsekin jos yritän olla ystävällinen, joku toinen voi luulla sanat erilailla.
Onko tämä mies siis tehnyt jotain pahaa hänelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen hälle aiemmin sanonut, että en halua muistella aikoja ex mieheni kanssa, koska ne ajat on jättäneet muhun traumoja. Siltikin niitä pitää tuoda esiin, vaikka en halua puhua niistä."
Joo. Ja ne ajat olivat sitten varmaan yhtä juhlaa tyttärellesi vai???? Sinä olit kuitenkin siinä tilanteessa aikuinen ja sinun tehtäväsi oli suojella lastasi ja tehdä äijästä ex paljon aiemmin kuin teit. Mutta sinä vain jäit suhteeseen ja aiheutit ties mitä pitkäkestoista haittaa tyttärellesi.
Ja nyt kun hän haluaa käydä asioita läpi ja tosiaan, syyllistää sinua (mihin hänellä on täysi okeus!!) niin sinä et pysty kuuntelemaan kun olet niin kovin heikko ansarikukka ja alat itkeä.
Häpeäisit.
Käydä asioita läpi, töksäyttelemällä muiden aikana kaikenlaista? Outo tapa keskustella ja läpikäydä asioita, mä oon kuvitellut että vaikeista asioista jutellaan
Kun vituttaa niin vituttaa. Ehkä tuo äiti itse päästelee suustaan jotain kullalla väritettyjä muistoja menneisyydestä ja sopivasti "unohtaa" mainita tiettyjä juttuja. Ihan hyvä että tytär muistuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen hälle aiemmin sanonut, että en halua muistella aikoja ex mieheni kanssa, koska ne ajat on jättäneet muhun traumoja. Siltikin niitä pitää tuoda esiin, vaikka en halua puhua niistä."
Joo. Ja ne ajat olivat sitten varmaan yhtä juhlaa tyttärellesi vai???? Sinä olit kuitenkin siinä tilanteessa aikuinen ja sinun tehtäväsi oli suojella lastasi ja tehdä äijästä ex paljon aiemmin kuin teit. Mutta sinä vain jäit suhteeseen ja aiheutit ties mitä pitkäkestoista haittaa tyttärellesi.
Ja nyt kun hän haluaa käydä asioita läpi ja tosiaan, syyllistää sinua (mihin hänellä on täysi okeus!!) niin sinä et pysty kuuntelemaan kun olet niin kovin heikko ansarikukka ja alat itkeä.
Häpeäisit.
Käydä asioita läpi, töksäyttelemällä muiden aikana kaikenlaista? Outo tapa keskustella ja läpikäydä asioita, mä oon kuvitellut että vaikeista asioista jutellaan
Itsehän olet hänet kasvattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroit, että pahoitat mielesi, kun hän puhuu sinusta ikävästi muiden kuullen.
Miten teillä menee, kun tapaatte kahden kesken? Olisiko mahdollista sopia kahdenkeskinen tapaaminen, jossa voisitte käsitellä yhteistä menneisyyttänne ilman sivullisten/ulkopuolisten läsnäoloa?
Vierailija kirjoitti:
"Olen hälle aiemmin sanonut, että en halua muistella aikoja ex mieheni kanssa, koska ne ajat on jättäneet muhun traumoja. Siltikin niitä pitää tuoda esiin, vaikka en halua puhua niistä."
Joo. Ja ne ajat olivat sitten varmaan yhtä juhlaa tyttärellesi vai???? Sinä olit kuitenkin siinä tilanteessa aikuinen ja sinun tehtäväsi oli suojella lastasi ja tehdä äijästä ex paljon aiemmin kuin teit. Mutta sinä vain jäit suhteeseen ja aiheutit ties mitä pitkäkestoista haittaa tyttärellesi.
Ja nyt kun hän haluaa käydä asioita läpi ja tosiaan, syyllistää sinua (mihin hänellä on täysi okeus!!) niin sinä et pysty kuuntelemaan kun olet niin kovin heikko ansarikukka ja alat itkeä.
Häpeäisit.
Kuulostaa katkeran ihmisen saarnalta.
Lasten tulisi kunnioittaa vanhempiaan. Mutta sitten on niitäkin jotka puhuu mitä sylki suuhun tuo, oletko just sellanen? "Koska sulla on täysi oikeus".
Onko mielestäsi ihan kenellä tahansa oikeus loukata toista ihmistä? Sinulle saa siis sanoa suorat sanat, kun mokaat tai kämmäät, ihan mistä vain?
Terveisin paljon elämässään kokenut ja silti toisia kunnioittava ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap on terapian tarpeessa ja tytär ei halua olla tekemisissä.
Vai vielä yllätyssynttärit, hah!
Voiko olla, että olet unohtanut millaisen lapsuuden olet tyttärellesi antanut? Oletko ollut SINUN traumatisoineen ex-puolison kanssa yhdessä silloin kun tyttäresi on ollut lapsi ja hän on asunut kanssanne? Joutunut sivusta kenties seuraamaan, joutunut kohteeksi, kadottanut sinut, äidin ja vanhemman, kun sinä olet elänyt ex-suhdettasi ja luullut, että sinulla on vaikeaa, miettimättä lainkaan rooliasi vanhempana? Joskus aikuisilla tuntuu unohtuvan, että siinä omam elämän elämisessä kun on lapsiakin hankittu, täytyy olla vanhempi. Siihen ei riitä, että hokee että rakasyaa ja on katto pään päällä vaan monta muutakin asiaa. Kuulostaa siltä, että tyttäresi käsittelee sinuun liittyviä asioita ja on ehkä katkera tai jostain purkaantuu jotakin vanhaa tuskaa, joten selvitä se, laita lapsesi etusijalle, sinä olet se vanhempi.
Luen rivien välistä, että ap on ollut exän kanssa se hirveä osapuoli.
Onko saanu aikuisen miehen munaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen hälle aiemmin sanonut, että en halua muistella aikoja ex mieheni kanssa, koska ne ajat on jättäneet muhun traumoja. Siltikin niitä pitää tuoda esiin, vaikka en halua puhua niistä."
Joo. Ja ne ajat olivat sitten varmaan yhtä juhlaa tyttärellesi vai???? Sinä olit kuitenkin siinä tilanteessa aikuinen ja sinun tehtäväsi oli suojella lastasi ja tehdä äijästä ex paljon aiemmin kuin teit. Mutta sinä vain jäit suhteeseen ja aiheutit ties mitä pitkäkestoista haittaa tyttärellesi.
Ja nyt kun hän haluaa käydä asioita läpi ja tosiaan, syyllistää sinua (mihin hänellä on täysi okeus!!) niin sinä et pysty kuuntelemaan kun olet niin kovin heikko ansarikukka ja alat itkeä.
Häpeäisit.
Käydä asioita läpi, töksäyttelemällä muiden aikana kaikenlaista? Outo tapa keskustella ja läpikäydä asioita, m
Keskityn aina siihen hetkeen kun olen tyttäreni kanssa.
Jos itse huomauttelisin joka kerta omille vanhemmilleni jotain ikävää, niin välit olisivat aivan varmasti poikki.
Meillä on aina tyttären kanssa kiva hetki, kun hän yhtäkkiä keksii jotain negatiivista. Yleensä koitan vaan olla ottamatta itseeni, mutta luulen että olen minäkin vain ihminen jolla on tunteet.
Ex oli lähinnä minulle ilkeä. Siitäkö tytärkin otti oppia, äidille saa ilkeillä.
Taitaa tämä mamma olla itse traumat aiheuttanut tyttärelleen, joka aikuisena -tervettä kyllä- reagoi
Ehkäpä tyttärelläsikin on traumoja ex-miehestäsi? Puhukaa, vaikka se ei kivaa olisikaan. Ja kuunnelkaa.