milloin lapset tajuavat koulunkäynnin tärkeyden??
10vee neljäsluokkalainen tyttö itkee ja lukee huomisiin yllin kokeisiin. kyselin, ja ei osaa mitään, pakotin lukemaan alueen läpi.
Kommentit (25)
Kolmen lapsen opettajaäitinä olen huomannut sekä kotona että töissä, että niiden perheiden lapset ymmärtävät, joissa vanhemmilla on itsellä arvostus koulunkäyntiin ja yleensä vielä korkeakoulutus.
Kun eskarista lähtien vanhemmat suhtautuvat lapsen kouluun arvostaen, kiinnostuen, auttaen ja tukien, lapsenkin kiinnostus ja arvostus oppimiseen syntyy mallista. Jos vanhempien kommetit vanahempienvarteissa ovat tyyliä "en mäkään ollut hyvä koulussa tai ei tota ainetta oikeesti tarvi oppia", ei koululla ole paljon tehtävissä.
yritän puhua nätisti koulunkäynnin tärkeydestä, niin ei vaan mene jakeluun. telkkaria jaksaa kyllä tuijottaa vaikka koko illan.
ei tehdä mitään mukavaa, jos koulunkäynti jätetään noin retuperälle. On tärkeät asiat ja vähemmän tärkeät. Sinähän vanhempana päätät milloin lapsesi saa tehdä mitäkin.
vieressä niin mitä perhanaa siinä voi tehdä.
ei mitään, en voi ketään pakottaa lukemaan.
Eli siinä vaiheessa, kun oli jo ammatti takataskussa. No, nyt olen ollut vähän aikaa kotona lasten kanssa ja ajattelin, että kohta olis aika palailla koulun penkille takaisin kun se tällä kertaa ihan todella oikeasti kiinnostaakin. =)
opistoasteinen ja silti ollaan pidetty koulua tärkeänä ja niin myös kaksi vanhinta lastamme pitävät. Ei silti odoteta täydellisyyttä ja mun mielestä aineiden tärkeydessäkin on eroja.
Lapsemme ovat hyviä koulussa, näkevät myös hiukan vaivaa sen eteen. Me kyselemme ja olemme kiinnostuneita heidän koulunkäynnistään.
Mutta pakko todeta, että usein suutarin lapsella ei ole kenkiä eli esikoiseni luokan huonoimman ja häiriköivimmän oppilaan äiti on erityisopettaja. Myös muutaman muun opettajan tunnen, joiden lapset ovat pahimmasta päästä.
Eli ei voi yleistää mitään, meissä kaikissa ammattiryhmissä on lapsistaan välittäviä vanhempia ja myös niitä toisenlaisia...
Kolmen lapsen opettajaäitinä olen huomannut sekä kotona että töissä, että niiden perheiden lapset ymmärtävät, joissa vanhemmilla on itsellä arvostus koulunkäyntiin ja yleensä vielä korkeakoulutus.
Kun eskarista lähtien vanhemmat suhtautuvat lapsen kouluun arvostaen, kiinnostuen, auttaen ja tukien, lapsenkin kiinnostus ja arvostus oppimiseen syntyy mallista. Jos vanhempien kommetit vanahempienvarteissa ovat tyyliä "en mäkään ollut hyvä koulussa tai ei tota ainetta oikeesti tarvi oppia", ei koululla ole paljon tehtävissä.
vieressä niin mitä perhanaa siinä voi tehdä.
ei mitään, en voi ketään pakottaa lukemaan.
et ainakaan niihin huomisiin kokeisiin. Mutta voit tehdä päivän kerrallaan töitä asian suhteen. Joka päivät kysyt, mitä opit, voitko auttaa läksyissä, koska kokeita. Autat ja kuulustelet. Teet asiasta tärkeän osoittamalla kiinnostusta lapsen koulunkäyntiin jokaikinen päivä. Jossain vaiheessa lapsesisikin alkaa ymmärtämään, että kyse on tärkeästä jutusta.
Se edellinen ope
katsonut, että tekevät läksyt ja tarkistanut ne, mutta pentua ei voisi koulunkäynti vähempää kiinnostaa. ei ole tyhmä, jos vähän lukisi niin oppisi, mutta ketään ei voi pakottaa.
olen kokeisiinkin kuullustellut ja puhunut että kannattaa lukea, mutta kun ei niin ei.
kyllä 11v 5.s luokkalainen poika tajuaa, kun on selitetty, että jos saa hyviä numeroita niin yläasteen jälkeen voi valita mihin menee opiskelemaan, jos saa huonoja numeroita, niin ei välttämättä pääse mihinkään kouluun mutta ilman koulutusta ei myöskään pääse oikeisiin töihin eli rahaa ei tule.
kun hoitaa koulun hyvin on mahdollista päästä aikanaan hyväpalkkaiseen duuniin (toki se on mahdollista myös ilman koulutusta mutta tarviiko sitä lapselle tässä vaiheessa kertoa) ja mikä minusta on kaikista tärkeintä niin ovet on auki joka paikkaan - voi valita.
Näin meillä on asioita keskusteltu ja poika on motivoitunut koulunkäyntiin. Yläasteiäksi aioin antaa rahaa hyvistä numeroista esim 20e jos saa 10 kokeesta, 10e jos saa 9 ja 5e jos saa 8 ja muista numeroista ei saa mitään.
Meillä kyllä poika on jo nyt ottanut selvää joistakin lukioiden keskiarvorajoista, joihin haluaisi mennä.
paljon vanhemmista kiinni. Joskus tosin lapset saattavat kiinnostua koulunkäynnistä kavereiden esimerkin kannnustama tai sitten itsekseen.
Mielestäni osa oppimisinnosta luodaan jo ennen kouluikää. Ne lapset, joille on luettu paljon, joiden kanssa on keskusteltu ja selitetty elämän ihmeellisyyksiä, ovat selvässä etulyöntiasetelmassa. Hyvä sanavarasto, uteliaisuus ja oppimisen into ovat helpottamassa koulunkäyntiä.
Sitten jo ekaluokasta lähtien täytyy katsoa, että lapsi hoitaa kunnolla annetut läksyt. Läksyjen tekemiseen luodaan rutiinit. Koulusta ja lapsen opettelemista asioista on hyvä olla kiinnostunut.
Positiivinen palaute tietysti kannustaa.
Myöhemminkin läksyjen tekoa täytyy seurata. Joidenkin lasten kohdalla saattaa riittää se, että tarkistetaan onko läksyt tehty. Toisten kohdalla autetaan vaikeimmissa tehtävissä, patistetaan lukemaan ääneen lukuläksyt ja vielä voidaan tarkistaa, että kaikki tuli tehtyä. Läksyt ensin, sitten vasta kyläilyt ja muut leikit.
Monet koululaiset yrittävät mennä siitä missä aita on matalin. Lapsilla ei välttämättä ole tietoa siitä, miten tieto menisi parhaiten perille. Olisi hyvä muistuttaa, että lukuläksyt on joka päivä luettava, vaikkei koetta olisikaan tulossa. Enkun sanat luetaan myös aina uuden kappaleen alettua. Kokeisiin aletaan lukea jo pari-kolme päivää ennen koetta. Jne.
Eli on pienestä asti opetettu että koulu avaa ovet sellaiseen tulevaisuuteen kuin itse haluaa. Eikä tarvi tyytyä. Akateeminen ammatti ei ole itseisarvo vaan mieleinen ammatti. Minä vastaan siis jankuttamalla :)
todella tärkeänä ja olen sitä jankuttanut ja vaatinut lapseltakin aina ... mutta ei se silti sitä itse usko. Nyt 13-vuotias poika, eikä sillä oo mitään väliä, mitä oon yrittänyt opettaa, lahjoa, kiristää tai pakottaa. Arvot vaan yksinkertaisesti on kaikesta huolimatta eri.
olen 23 vuotias, opiskelen yliopistossa. Olen aina saanut ihan hyviä arvosanoja, mutta jotenkin lukeminen on ollut aina sitä "hauki on kala" ulkoaopettelua. oikeasti, en muista mitään jostain yläasteen historiasta, vaikka sain kokeista ysejä ja kymppejä. Ei ne arvosanat aina kerro kaikkea eikä edes se koulutusaste...
selväksi tehneet. Meillä jo 4v tiesi, miksi mennä kouluun.
mutta hän on älykäs tiedonhaluinen lapsi. Mielestäni olisi tärkeää kasvattaa lasta niin, että hän kiinnostuisi koulussa opetettavista ASIOISTA. Jos lapsi luulee, että koulua käydään, jotta saadaan hyviä numeroita tai ammatti joskus sadan vuoden päästä, niin se ei kaikkia motivoi. Mutta jos hänessä saa herätettyä palon itse asiaa kohtaan, niin ollaan jo pitkällä.
Ja jos tilanne on patissa, niin varmaan kannustaminen ja vaikka pieni palkkiojärjestelmä hyvin hoidetuista hommista motivoi enemmän kuin jäkättäminen ja vaatiminen.
tajusin vasta viime vuonna
T: 32-vuotias
tajusin vasta viime vuonna
T: 32-vuotias
Meillä poika tajus vasta ysiluokalla. Nyt se nostelee numeroita kahdella numerolla hiki hatussa vaikka vuosikaudet olen yrittänyt opastaa.