milloin lapset tajuavat koulunkäynnin tärkeyden??

tajusin vasta viime vuonna

T: 32-vuotias

paitsi palkkiojärjestelmiin en usko. Antaa aika ristiriitaista viestiä opettaa, että itse asia on tärkeä, mutta saat kakskyt egee, jos saat kympin jne. Sisäinen motivaatio vs. ulkoinen motivaatio, juu nou.

mutta hän on älykäs tiedonhaluinen lapsi. Mielestäni olisi tärkeää kasvattaa lasta niin, että hän kiinnostuisi koulussa opetettavista ASIOISTA. Jos lapsi luulee, että koulua käydään, jotta saadaan hyviä numeroita tai ammatti joskus sadan vuoden päästä, niin se ei kaikkia motivoi. Mutta jos hänessä saa herätettyä palon itse asiaa kohtaan, niin ollaan jo pitkällä.

Ja jos tilanne on patissa, niin varmaan kannustaminen ja vaikka pieni palkkiojärjestelmä hyvin hoidetuista hommista motivoi enemmän kuin jäkättäminen ja vaatiminen.

Meillä vanhemmat ei oo ite koulutettuja ja juuri siksi painottivat koulutuksen tärkeyttä (heillä ei ole ollut edes mahdollisuutta opiskella). Ja osasivat opettaa nimenomaan tuon asioista kiinnostumisen. Dissasin koulua koko nuoruuteni, jätin läksyt tekemättä ja lintsasin ja sama on jatkunut nyt yliopistossa. Työni (ei liity opiskelemaani alaan) hoidan kuitenkin tunnollisesti ja tehokkaasti, joten en varsinaisesti kuitenkaan omaa kovin heikkoa työmoraalia.

Väittäisinkin että ongelma onkin (ainakin minun kohdallani) koulutusjärjestelmässä: tasapäistäminen ei motivoi. Niin ja kaikesta lusmuilusta huolimatta taskussa on E:n paperit (kirjoituksiin lukematta) ja erinomaiset arvosanat yliopiston opintokokonaisuuksista ja kandista.En koe olevani kovin älykäs, mutta aidosti kiinnostunut ilmiöistä ja niiden taustoista. Sen avulla pötkii pitkälle vähemmälläkin pänttäämisellä.

Joten vanhemmat, parasta mitä voitte lapsenne koulumenestyksen eteen tehdä on jutella niiden kanssa kaikesta maan ja taivaan väliltä ja haastaa ne ajattelemaan omilla aivoillaan.

Näin ajattelee kohta valmis kasvatustieteen maisteri :)

Jos tilanne on ihan patissa, kuten tämä äiti kertoo - lapsi tuijottaa kirjaa, mutta ei suostu lukemaan ja mitään ei ole tehtävissä, vaikka ihmisten ja enkelten kielillä laulaisi - niin hänen kanssaan voisi jossain rauhallisessa tilanteessa ottaa vaikka seuraavanlaisen keskustelun.



Voisi puhua siitä, että tilanne on päässyt aika kurjaksi kaikille osapuolille ja että jotain pitäisi keksiä sen helpottamiseksi. Lapsen kanssa voisi yrittää päästä sopimukseen siitä, että jos hän lukee viikon ajan joka ilta kokeeseen esim. 10 minuuttia, niin hän saa joka kerrasta pieneen taulukkoon tarran tai jonkun muun merkin, helmen purkkiin tms. Kun kokeeseen on valmistauduttu ja se on ollut, lapsen kanssa tehdään jotain kivaa. Sen ei tarvitse olla mitään kallista, vaan se voi olla esim. vaikka luistelemassa käyminen tai mikä vaan, mikä lasta motivoi ja mikä ei muuten ole ihan jokapäiväinen juttu.



Huomiota ei kannata kiinnittää arvosanoihin vaan siihen, että hän oppii tekemään työtä, vaikka se ei joka hetki mieleistä olekaan.

Onko kyse siitä, ettei huvita? Vai siitä, että vaikka lukee, tuntuu, ettei mitään jää päähän - ja sitten motivaatio laskee?



Kysehän voi olla esim. siitä, että tyttö ei ole oppinut sellaista tapaa, jolla asiat jäisivät päähän. Kaikille ei sovi se, että koealuetta luetaan läpi, vaan he kaipaavat jotain muuta lukutapaa. Voisi kokeilla esim. sitä, että lapsi lukisi yhden kappaleen ja yrittäisi löytää siitä kappaleen ydinasian. Sitten tuo asia kirjoitettaisiin paperille tai pienelle kortille. Silloin tieto tulisi prosessoitua paremmin ja kerrottua omin sanoin, joten oppiminen voisi syventyä.



Tuollainen tapa vaatisi kyllä aluksi sen, että istuisit itse tytön kanssa ja lukisit tekstiä myös. Samoin ydinasioiden poimimiseen tyttö varmaan aluksi tarvitsisi apua.



Jos tuollainen tapa ei tunnu hyvältä, voisi muuten miettiä, miten oppimista voisi tehostaa. Auttaisivatko esim. runot/lorut/laulut asioiden oppimiseen? Tai vaikka se, että tyttö kävelisi samaan aikaan kuin lukisi? Joillekinhan ei vain sovi se, että istutaan paikoillaan ja luetaan - olemme kuitenkin kaikki erilaisia oppijoita.



Voi olla, että olette jo kokeilleet erilaisia tapoja, mutta joka tapauksessa ajatus oli vain sanoa, että aina motivaatio-ongelmissa ei ole kyse niinkään motivaatiosta vaan siitä, että oikeaa oppimistapaa ei ole löytynyt.



Voimia hankalaan tilanteeseen!

Lisäksi kyse voi olla oppimisvaikeudesta, joka olisi hyvä tunnistaa.